Kesäahdistus

Rakastan kesää ja rakastan uimista. Näiden kahden rakkauden kanssa elää kuitenkin yksi ongelma:

En rakasta vartaloani.

Tahtoisin kesällä pulikoida järvissä ja merissä koko ajan, mutta rannat ovat täynnä muita ihmisiä. Sen lisäksi että muutenkin ahdistaa olla vöentungoksessa ”rentoutumassa”, ahdistaa se, miltä näytän.

Saatan katsoa ympärilleni ja huomata, että paikalla on monia erilaisia naisvartaloita; on ylipainoisia, alipainoisia, vasta synnyttäneitä, vasta laihduttaneita, ja totean, että kaikki vartalot ovat normaaleja, eikä ketään heistä häiritse käyttää bikinejä. Mutta kun on kyse minusta.

Kyllä nyt kaikki huomaavat minun vatsamakkarani. Kyllä joku tuijottaa minua. Kyllä jonkun mielestä minä näytän kamalalta ja minun pitäisi laihduttaa ja kiinteyttää.

Asiaa ei ollenkaan auta se, jos samalla rannalla on joku timmin kropan omaava, tai mikä pahempaa, nuorisoporukka.

Vaikka muille ihmisille hoen, ettei omaa vartaloa pidä hävetä vaan kaikki näyttää hyvältä jos se istuu ja tuntuu hyvältä.

Sitten itken mielessäni sitä, miksen taaskaan ole laihduttanut, kaiken niiden lupausten jälkeen, vaan sen sijaan lihoan vuosi vuodelta enemmän.