Kielletty hedelmä

Sain viestin Phantomilta. 

Hänellä oli ihan oikeaa asiaa, joten vastasin asiallisesti.

Olin aika yllättynyt siitä miten reagoin kun näin hänen ottaneen yhteyttä, en nimittäin tuntenut yhtään mitään. ”Aha.”

Phantom lähetti toisen, humoristiseen sävyyn kirjoitetun viestin, johon vastasin lyhyesti.

Tämä sai minut pohtimaan omaa suhtautumistani varattuihin miehiin.

Olen nimittäin aina ollut vahvasti sitä mieltä, että omia ja muiden parisuhteita täytyy ehdottomasti kunnioittaa. Minulla on tasan kolmenlaisia kokemuksia varatuista miehistä:

A) Kiinnostun miehestä, mutta selviääkin että hän seurustelee. Kiinnostus lopahtaa, mutta pistän miehen korvan taakse siltä varalta että hän joskus eroaa.

B) Kiinnostun miehestä ja hänkin osoittaa kiinnostumisen merkkejä. Selviää että hän seurustelee, joten kiinnostukseni lopahtaa saman tien.

C) Menen miehen kanssa sänkyyn. Seksin jälkeen selviää, että mies seurustelee. Raivoissani heitän miehen pihalle ja poden pitkään elämäni pahinta morkkista.

Nämä reaktiot ja toimintatavat ovat itselleni niin itsestäänselviä, että yllätyn joka kerta kun huomaan, etteivät kaikki suinkaan ajattele samalla tavalla.

Myös omassa ystäväpiirissäni on niitä, joiden mielestä varatut miehet eivät aina ole ihan niin ehdoton ei. Etenkään jos on sellaiseen ihastunut.

Minua häiritsee todella paljon se miten osa heistä puhuu harrastettuaan seksiä varatun miehen kanssa. He eivät puhu siitä että olisivat tehneet väärin, tai että tuntisivat pahaa oloa siitä mitä tapahtui. He puhuvat siitä, miten paljon enemmän ärsyttää se että mies silti jatkaa seurustelua, ja miten hyvältä tuntui saada itselleen se mies edes yhdeksi yöksi.

Ehkä juuri se ylpeyden tunne on se mikä minua eniten ärsyttää. Ylpeillään sillä, että sai miehen joka väittää kuuluvansa vain yhdelle. Eikä jälkikäteen vaivata päätä sillä, että nämä miehet, joista yksikään ei siis ole ollut mikään sarjapettäjä, vellovat itse omantunnon tuskissa siitä mitä on tapahtunut.

En halua olla toisten ihmisten moraalinvartija enkä saarnaa muille heidän tekemistään valinnoista, mutta tuntuu surulliselta huomata että ne säännöt joiden mukaan elän eivät olekaan kaikkien muiden jakamia. Ehkä ajattelen asiat liian mustavalkoisina.

Lopuksi vielä huomauttaisin, että tässä tekstissä ei ole tarkoitus sälyttää vastuuta pettämisestä vain toiselle osapuolelle. Pettämiseen tarvitaan aina vähintään kaksi.