kuminauha

Nyt on ollut jo kaksi viikkoa tyhjän paperin kammoa, joten on aika ottaa itseäni niskasta kiinni.

Kaksi viikkoa on myös siitä kun viimeksi näin Erikoisen Miehen. Ensimmäisinä päivinä viestittelimme ahkerasti, mutta sitten kommunikointi alkoi hiipumaan. Omien aikataulujeni vuoksi en ennen tätä viikkoa olisi ehtinyt häntä tapaamaan, mutta ei mieskään ehdottanut mitään. Jossain vaiheessa hänen vastauksensa minun viesteihini typistyivät yksisanaisiksi, ihan sama mitä itse lurittelin. Lopulta itselleni tyypillisesti totesin, että mies on varmasti joko kyllästynyt minuun, tai löytänyt jonkun ”paremman”. Tinderistä en voinut käydä stalkkaamassa onko hän ollut aktiivinen, sillä olin poistanut omat tunnukseni.

Meninpä sitten ystäväni kanssa ulos purkamaan pettymystä. Mukaan lyöttäytyi pari hänen miespuolista ystäväänsä, joista toisen tunnistin heti ensikättelyssä pesunkestäväksi pelimieheksi. Pelimies pokaili minua koko illan, ja koko illan jaksoin hokea, että ihan turha luulo, kannattaa vaikka tanssilattialta etsiä joku suopeampi nainen.

Lopulta järkyttävässä humalassa päädyin jatkoille, ja auringon noustessa oli tullut harrastettua seksiä Pelimiehen kanssa. Tuskin koskaan on jäänyt yhtä vähäisiä muistikuvia seksistä, sen verran paljon oli promilleja.

Lyhyiden unien jälkeen pakenin paikalta ennen kuin mies heräsi, ja kotiin päästyäni sain Erikoiselta Mieheltä pitkän ja suloisen viestin, jonka lopussa kysyttiin milloin voimme taas tavata. Vittu.

Sama kaava toistui aina BC-miehen kanssa: jos minusta tuntui että hän alkoi etääntyä, ja menin sänkyyn toisen miehen kanssa, oli heti uusi ääni kellossa. Onko miehillä jokin kuudes aisti, vai onko olemassa universaali miesten välinen salaliitto jossa raportoidaan naisten liikkeistä?