Kun treffeillä nauraa itsensä rinkeliksi

Olin Tinder-treffeillä. Vain–

Anteeks, juon vettä.

–viikon sisään edellisistä! Ehkä talvi ei tulekaan olemaan niin kylmä kuin luulin.

Menin treffeille siihen tapaan mikä nykyisin tuntuu itselleni tavalliselta: en odottanut treffejä, en jännittänyt, olisin mieluummin jäänyt yksin kotiin katsomaan elokuvaa. Kaiken lisäksi olin treffejä sopiessa heittänyt typerän vitsin, josta jälkikäteen mietittynä moni olisi saattanut loukkaantua.

Mutta heti treffien alussa mies jatkoi vitsä ja siitä tuli ”inside-läppä” jota viljelimme muiden aiheiden lomaan. Totesimme molemmat kärsivämme univajeesta, joka varmasti vaikutti juttujen tasoon, mutta koskaan ennen en ole nauranut yhtä paljon ensimmäisillä treffeillä.

Mies myös haki fyysistä kontaktia jaloillaan ja käsillään, jopa siirtyi pöydän toiselta puolelta viereeni. Mutta ei liikaa, lähinnä hipaisuja ja pieniä kosketuksia, juuri sen verran, etten tuntenut oloani ahdistuneeksi.

Seuraavana päivänä Tinder hälytti viestistä: ”It was a nice chat yesterday. Thanks!”

Vastasin, että minullakin oli hauskaa. Sen jälkeen radiohiljaisuus. Tuntuu, että onnistuneet treffit eivät tarkoita, että toisia tulisi. Ja tietenkin huono itsetuntoni huutaa, että jos olisin laihempi, olisin jo saanut uuden viestin. Kaikilta.