Lounaskundi

Pari kertaa uudessa työssä aloitettuani olen käynyt lounaalla läheisessä paikassa, jossa on ä-lyt-tö-män söpö kundi töissä. Sellainen mies, joka katsoo syvälle silmiin ja nojautuu eteenpäin kun hänelle puhuu. Joka saa pelkällä katsellaan punastumaan.

Tekisi mieli käydä siellä joka päivä, ihan vain jos mies olisi vuorossa. Mutta ujo tyttö sisälläni sanoo, että se oli liian läpinäkyvää, eikä hän kuitenkaan voisi minusta kiinnostua. Olenhan ihan tavallinen, lyhyehkö, hieman ylipainoinen fanityttö. Ja varmasti niin ihanalla tyypillä on tyttöystävä.

Ja voi sitä pettymyksen määrää kun menin tänään hakemaan lounastani eikä hän ollutkaan paikalla.

Haaveilen siitä että joskus olisin niin rohkea, että voisin kysyä hänen puhelinnumeroaan. Mutta itsetuntoni ei ottaisi hyvällä sitä kolausta mikä tulisi kun hän vastaisi, että itse asiassa hän seurustelee. En ole edes tajunnut tarkastaa Sormea. Minä aina tarkastan Sormen, tarkastan vaikka en olisi kiinnostunut!

Sekin voisi helpottaa jos olisi aikaa jäädä hetkeksi rupattelemaan, mutta jonossa ruoan tilaaminen ei ole otollisin aika tonkia toisen sielua.