En ole oikein koskaan tykännyt niistä Alfa uroksista. Nuorempana saatoin ihastua niihin, mutta eivät ne olisi minulle koskaan sopineet. Noh, Nimetön aka Seksi-Batman oli todellakin ALFA, mutta sehän oli pelkkää seksiä.

Ne miehet joista kiinnostun ovat aina Beeta miehiä; niitä jotka näkyvät, mutta eivät ole esillä. Itsevarmoja, mutta eivät liian itsetietoisia.

Tämä Beeta on sellainen jonka olin huomannut monesti, mutta olin liian ujo tehdäkseni asialle jotain. Kunnes eräänä (humalaisena) iltana totesin hänelle etten oikeastaan pidä siitä ettei hän ole huomannut minua.

Tapasimme uudestaan tämän toteamuksen jälkeen hetki sitten, ja tällä kertaa sain hyvinkin paljon huomiota osakseni.

Itse asiassa moni luuli, että tämä on nyt menoa, ja meistä tulee match made in heaven.

Keskustelimme pilkkuun asti, mutta jotenkin tuntui, että puuttui se jokin.

Siitä huolimatta päädyin nukkumaan hänen kainalossaan, olihan kuitenkin kyseessä oikeasti hyvä mies, hauska ja mukava. Sellainen, joka tykkää kaikista ja josta kaikki tykkäävät. Sellainen poikaystävätyyppi.

Ja me siis todella vain nukuimme yhdessä, ja hitto että oli mukavaa. Vain nukkua toisen kainalossa, turvallisessa paikassa, ilman paineita.

Yrittihän se jotain muuta, vähäsen, mutta ei turhautunut kun laiskasti työnsin käden pois intiimeiltä alueilta ja keskityin nukkumiseen.

Tai ehkä se kuitenkin turhautui, koska lähti aamulla yhtä vikkelään kuin Rokkari, enkä ole siitä sen koommin kuullut.

Tai ehkä se jostain syystä katsoi roskikseeni, jossa päällimmäisenä komeilivat Rokkarin pari yötä ennen käyttämät kondomit.