Mitään aloitetta en ole tehnyt, mutta olen saanut vähän paremman kuvan sekä Päälliköstä, että Lounaskundista.

Lounaskundi

Tarkistin sormuksen.

Ja siinähän se kimmelsi, vasemmassa nimettömässä.

Samalla keikalla jotenkin tuntui, ettei hän ollut yhtä huomioiva kuin ennen; ei kumartunut hymyillen eteenpäin ottaessaan tilausta vaan kysyi pikaisesti mitä haluan ja siirtyi seuraavaan.

Ja vaikka olisi kuinka ihana, se sormus katkaisee polun saman tien. Perkele. Ihan typeriä nuo kihlasormukset, oikeastaan ne on varmaan kehitetty ihan vain tuhoamaan kaikki sinkkujen fantasiat. Vaikka samalla helpottavat karsimaan ne toivottomat ihastukset…

Eli ei jatkoon.

Päällikkö

Istuin taukohuoneessa kahvilla läheisimmän työkaverini kanssa, kun Päällikkö liittyi seuraamme. Jähmetyin paikoilleni,  siihen mennessä pisin keskusteluni hänen kanssaan oli ollut kun kätellessä kerroin nimeni ja hän sanoi täysin hymyttömästi ”Jaa. No tervetuloa.”

Odotin kiusaantuneisuutta, mutta onneksi työkaverini rikkoi jään aloittamalla keskustelun aiheesta johon minullakin oli sanottavaa, ja niin oli myös Päälliköllä. Lyhyehkön keskustelun jälkeen työkaveri jätti meidät kahden ja Päällikkö kohdisti katseensa suoraan minuun. Ja hymyili.

Hän kyseli hieman taustoistani ja halusi tietää olenko viihtynyt. Vastaukseni olivat ehkä hieman takeltelevia, sillä hämmennyin hänen silmistään.

Ne olivat mielestäni aina olleet kylmän siniset ja pistävät, mutta nyt niistä olikin tullut suklaanruskeat eikä katsekaan ollut yhtä pistävä kuin ennen.

Hän oli suorastaan ystävällinen.

Lopuksi Päällikkö sanoi jotain jonka vasta jälkikäteen tajusin vitsiksi, hörppäsin kuppini tyhjäksi ja poistuin paikalta vastaten jotain todella typerää.

Eli apua, minulla saattaa olla ihan oikea työpaikkaihastus, tai sitten ei, en vielä tiedä!