Olen päässyt yli Unista karanneen miehen tuottamasta pettymyksestä,  ja tilalle on tullut hieman tutumpi tunne/olotila.

Nimittäin tuntuu, että viimeisten parin viikon aikana kaikilla kavereilla on ollut ties minkälaista sutinaa, mutta omalla tontilla on täysi hiljaisuus. Niin Tinderissä kuin livenäkin; päiväni koostuvat opiskelusta, töistä ja kotini ylläpidosta.

Olen yrittänyt löytää vertaistukea tai edes lohtua elokuvista ja sarjoista; draamoista, dokumenteista ja romanttisista komedioista.

En kuitenkaan ole vielä löytänyt sitä oikeaa (joka on joko He’s just not that into you tai tietyissä tilanteissa 500 days of Summer), joten olen katsonut liian monta kertaa kuinka kaikki meneekin hirveän hyvin ja elämän rakkaus on aina se paras kaveri tai tyyppi jota ensitapaamisella vihasit.

Tänään huomasin, että Netflixin valikoimassa on tasan kaksi romanttista komediaa joita en ole nähnyt, molemmat Eating Out -sarjaa.

Mustista komedioistakaan en ole haluamaani löytänyt.

Voi kunpa Girlsin uusi kausi alkaisi pian ja saisin syyn alkaa taas maksaa HBO Nordicista….

P.S. Vihaan sinua Suomen Netflix.