Olin viime viikolla aivan ihanilla Tinder-treffeillä.

Ennen tapaamista olimme miehen kanssa molemmat todenneet etsivämme lähinnä uusia tuttavuuksia, joten ei jännittänyt kun kaverimielessä tavattiin.

Puhuimme ja nauroimme monta tuntia, ja aika meni aivan liian nopeaa. Tarkoitus ei ollut kummankaan yöpyä toisen luona, mutta kun baarit menivät kiinni emmekä vieläkään olleet saaneet kaikkia aiheita käsiteltyä, tulimme luokseni uhmaamaan aamuaurinkoa.

Joimme vettä ja keskustelimme, pelleilimme ja nauroimme.

Mies otti minua kädestä kiinni ja veti lähelle, suuteli varovasti. Suutelin takaisin kovempaa.

Ei tämän pitänyt mennä näin.

Mies sanoi ettei halua seksiä. Ettei ollut edes suunnitellut suutelevansa. Ettei ollut aikonut ihastua.

Makasimme sylikkäin ja puhuimme rakkaudesta, mitä se meille merkitsee. Sitoutumisesta, avioliitosta. Näkemyksemme olivat aivan erilaiset. Minä olin kyyninen, hän romanttinen.

Emmekä me harrastaneet seksiä. Me rakastelimme. En tiennyt että tuntemattoman ihmisen kanssa voi rakastella, mutta siltä se tuntui.

Lähtiessään hän sanoi haluavansa nähdä uudestaan.

Minä pelkään että silloin vain heräisimme unesta, eikä se yö ollutkaan totta.