Heräsin ja katsoin vierelleni. ”Ei helvetti, tuo on Phantom joka vieressäni nukkuu.”

Avaamatta silmiään hän kiersi vartalonsa ympärilleni niin, että olin pienessä paketissa, hänen ympäröimänään, täysin turvassa. Yritin keskittyä hengittämään tasaisesti välttääkseni hyperventilointia, mutta naamaani alkoi kuumottaa joka kerta kun ajattelin kenen sylissä olen.

Pikkuhiljaa aloimme heräilemään ja hänen kätensä vaelsivat vartalollani.

Kaiken tämän ajan jälkeen olin onnistunut kasvattamaan sellaiset paineet, etten voinut olla täysin luonnollinen hänen kanssaan, vaan kavahdin aina kun hän kosketti vatsaani tai rintojani.

Mutta kaikki oli silti niin ihanaa.

En voinut olla ajattelematta, ”Ei helvetti, tuo on Phantom joka suutelee minua”, ”Ei helvetti, tuo on Phantom joka tarraa niskaani”, ”Ei helvetti, tuo on Phantom joka on sisälläni…”

Jälkikäteen makasimme sylikkäin, toisiamme hellien. Ja toistimme kaiken alusta, ja suutelimme paljon. Ja lukitsimme kätemme yhteen. Ja kun otteeni alkoi hellittää unen painaissa uudestaan, hän puristi lujempaa.

Ja minä näin hänen kasvonsa kun hän pääsi huipulle, näin hänen kasvonsa kun hän nukkui, näin hänen kasvonsa kun hän silmät sikkurassa heräsi.

Ja minä olin onnellinen, olin onnellinen vielä kun hän lähti, ja olin onnellinen viikkoa myöhemmin kun muistelin mitä meillä oli ollut.