5:2

Päätin nyt ainakin loppukesän pitää taukoa deittailusta. En muista olenko jo aikaisemmin tätä maininnut, mutta olen jopa poistanut itseni Tinderistä. En siis pelkästään poistanut sovellusta puhelimestani, vaan tilini sovelluksesta. Päätös, joka on aiheuttanut valtavaa mielenrauhaa.

Joten nyt kun ei tarvitse enää miettiä miehiä, voin jälleen keskittyä täysillä itseeni. Ja aloitin itseni soimaamisesta, sillä olen ollut tuhma. Vaa’alla en ole käynyt ties kuinka pitkään aikaan, herkuttelupäivät ovat lisääntyneet yhdestä päivästä viikossa lähes päivittäisiksi ja vaatteet alkavat tuntua pieniltä.

Kuntoiluun tuli pitkä tauko oikestaan siksi, että kierukan ottamisen jälkeen kaikki vähänkin urheilullinen (jopa nopea kävely) aiheutti vielä viikko sitten sietämätöntä kipua. Kohtu kun ei kamalasti tykkää vieraista esineistä ja reagoi supistelemalla.

Lisäksi olin pitkään kiepänä, ja silloinhan paras lääke on herkuttelu. Tai ainakin tekee sairastelusta vähemmän ikävää. Noh, kun herkuttelun aloittaa, sitä on vaikea lopettaa.

Keskustelin tuttavani kanssa tästä itsekurin puutteesta (siis miten muka joku voi elää ilman sokeria?) ja hän suositteli 5:2-dieettiä. Kuulemma itsellään on toiminut todella hyvin. Dieetin pointti on se, että kahtena päivänä viikossa saa syödä vain 500 kaloria (miehet 600) ja muina viitenä saa syödä ihan mitä vaan . Liian hyvää ollakseen totta? No ainakin minulle on.

En nimittäin lainkaan kestä nälkää. Melkeinpä riippumatta siitä mitä syön, lähen kellon tarkkuudella kolme tuntia myöhemmin minulla on taas nälkä. Esimerkiksi tänään söin kuudelta aamupuuron, yhdeksältä maha huusi niin kovaa että oli pakko vetää piltti naamaan. Olen kuin hobitti kun aamuvuoroissa täytyy syödä kaksi aamiaista.

En yhtään ymmärrä niitä kummia ihmisiä, jotka saattavat illalla todeta, etteivät ole tulleet syöneeksi mitään koko päivän aikana. Hups? Kun minulle tulee nälkä, se alkaa sillä vatsan kurnimisella. Ensin ihan vaimeaa kurinaa, mutta aika nopeasti kuulostaa siltä kuin vatsassani pommitettaisiin pientä kaupunkia. Jos en tässä vaiheessa syö, alkaa pyörryttää ja silmissä sumenee. Viimeisenä tulee niin huono olo, että pelkään oksentavani mahahappoja.

Joten eilinen työpäivä oli jotain aivan kamalaa, hyvä että pystyssä pysyin ja päivän kalorit tulivat täyteen jl iltapäivällä. Kotiin päästyäni olin jo niin epätoivoinen, että avasin sipsipussin ja tyhjensin sen puoliksi. Tosi hyvää paastoamista.

Jos tulisi nälänhätä, kuolisin päivässä.

EDIT: Perkele, ollaan nyt sitten täysin rehellisiä! Söin illalla myös pussillisen suklaapalleroita. Tuli huono olo. Ja päivällä lakun, mutta siinä oli 70 kaloria joten sen takia ei mennyt yli.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Terveys

elämäni, jos vain…

Tapasin ikäiseni naisen, joka pian menossa naimisiin. Kävi ilmi, että ovat samana päivänä, jona minun itsenikin oli tarkoitus astua alttarille entisen sulhaseni kanssa. Tämä sai minut pohtimaan, jossittelemaan.
Vuoden vaihteessa tajusin, että tämä on tosiaan se vuosi, kun minun piti mennä naimisiin. Häälehdet saivat kyyneleet silmiini, vaikka olinkin jo päässyt erostani yli.

Jos asiat olisivat menneet toisin, ehkä minä olisin nyt kuin tuo toinen nainen. Ehkä minä olisin se, joka luulin tässä iässä olevani.

Olisin morsian.

Olisin harrastanut seksiä vain yhden miehen kanssa.

Olisin menossa naimisiin ensirakkauteni kanssa.

Olisin menossa naimisiin miehen kanssa, jolla on huolestuttavan läheinen suhde tungettelevaan äitiinsä.

Olisin menossa naimisiin läheisriippuvaisen ihmisen kanssa, joka ei voi mennä yksin nukkumaan.

Olisin menossa naimisiin miehen kanssa, joka syyllistää siitä että haluan viettää iltaa tyttökavereideni kanssa. Ellen siis tule kotiin viimeistään yhdeltätoista.

Olisin menossa naimisiin miehen kanssa, joka kuittaa kaikki riidat jo ennen kuin ne puhkeavat sanomalla: ”unohdetaan koko juttu, mä en haluu riidellä. ”

Olisin menossa naimisiin miehen kanssa, jonka mielestä minun täytyy unohtaa tulevaisuuden suunnitelmat jotka vaativat muuttoa pidemmälle, mutta joka valittaa etten mene elämässäni eteenpäin.

Olisin menossa naimisiin ennen kuin todella tiedän kuka olen, mitä haluan elämältäni, ja mitä haluan parisuhteeltani.

Joitain asioita kaipaan, kaipaan todella, mutta loppujen lopuksi olen onnellinen, että vaadin pitkää kihlausta ja ehdimme erota ennen kuin avoliitto muuttui avioliitoksi.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä