Mahdoton friendzone ja mahdollinen fuck buddy

Toisin kuin voisi ehkä(?) luulla, BC-mies ja Koomikko pyörivät yhä elämässäni. Kumpaakaan en ole tavannut n. kolmeen viikkoon, mutta molemmat jaksavat viestitellä.

Koomikolta tulee viestiä joka päivä. Olen tajunnut, että hänen käsityksensä siitä kun sanoin haluavani meidän olevan vain ystäviä, onkin sellainen, että minulla on vain henkisiä lukkoja ja pelkään fyysistä läheisyyttä miesten kanssa. Hän on ottanut missiokseen murtaa nuo ”lukot” ja saada minut itselleen olemalla itsepintainen. Viestit ovat aika usein seksuaalissävytteisiä ja hänen mielestään se miten sivuutan nuo vihjaukset johtuu siitä, että minulle seksi on pelottava asia. Say what?

Stressaa todella paljon seuraava tapaamisemme, ja siis nimenomaan se, että miten saan selitettyä tämän kaiken johtuvan yksinkertaisesti siitä, etten tunne vetoa häntä kohtaan. Koomikko on erittäin herkkä ja loukkaantuu minulle jatkuvasti, esimerkiksi siitä etten ole koskaan jäänyt hänen luokseen yöksi.

BC-miehestä kuuluu harvemmin, varmaankin siksi koska en itse viestittele hänelle laisinkaan. Tänään hän kysyi, välttelenkö häntä ja enkö halua tavata häntä enää.

Järkevä ihminen olisi vastannut: ”En usko olevani sellainen ihminen, joka pystyy olemaan pitkään pelkässä seksisuhteessa miehen kanssa, jolla tietää olevan myös muita seksisuhteita samaan aikaan. Haluan löytää jonkun jonka kanssa haluan jotain vakavampaa, joten meidän ei kannattaisi enää tavata.”

Mitä minä vastasin: ”En tietenkään välttele! Nyt on vaan ollut kovasti kiireitä. Katsotaan jos tavattaisiin ensi viikolla. :)”

Aloinkin ensin kirjoittaa tuota ensimmäistä versiota, mutta sitten tajusin, että olen viimeksi harrastanut seksiä juuri hänen kanssaan. Haluja olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta en ole tavannut ketään ketä haluaisin edes kerran, enkä tiedä milloin tapaankaan. Joten tuntui järkevämmältä pitää ainakin aivoimena mahdollisuutena varma seksi.

Ja sitten väitetään vain miesten ajattelevan alapäällään?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Klisee-ketutus

  Asia mitä sinkkuudessa vihaan ehkä eniten, on seurustelevien ihmisten vakuuttelu siitä, että ”se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odotat” ja ”etsimällä et miestä löydä”. Ainakin omalla kohdallani nämä ihmiset ovat niitä, joilla on aina joku, jota he vähintäänkin tapailevat, ja varsinaista miehetöntä sinkkuutta on maksimissa kuukausi. Eli heidän kohdallaan se onkin pitänyt paikkansa: seuraava mies on tullut vastaan juuri silloin kun on päättänyt kerrankin nauttia sinkkuudesta.

  Mutta kun viimeisestä erosta on kaksi vuotta, eikä ole halunnut mitään vakavaa, vaan on nimenomaan ottanut kaiken irti siitä, että saa tulla ja mennä miten haluaa ja kaatua sänkyyn aina uuden miehen kanssa, ja alkaa vihdoin tuntea olevansa valmis johonkin vakavampaan, haluavansa jakaa arkensa jonkun toisen kanssa, tekisi mieli iskeä nyrkillä naamaan kun ystävät hokevat, ettei sitä miestä missään nimessä saisi etsiä.

  Phantom on nyt pyörinyt viikon ajan mielessäni, ja viikonloppuna päätin ottaa ohjat käsiini ja yrittää saada jonkun ystävistäni lähtemään kanssani hänen kantabaariinsa. Tässä erään ystäväni vastaus sana sanalta tuohon ehdotukseen: ”Ei se sitäpaitsi jahtaamalla saavu eteen, se on kohtalon törmäys”. KOHTALON TÖRMÄYS? Oma vastaukseni tähän: ”Eikä se varsinkaan ovelle saavu ku on ite vetämässä jätskiä naamaan! Kyllä se on kuule järkevää hakeutua sinne missä se mies on jos on kerta iskenyt silmänsä. Ei tässä elämässä mihinkään pääse jos ei tartu toimeen.”

  Nimittäin ihan oikeasti, ystävieni näkemys minun uusissa baareissa pyörimiseen (okei, näistä ei ikinä seuraa kuin maksimissa seuraavan aamun walk of shame) ja Tinderöintiini on se, että minä vain epätoivoisesti etsin poikaystävää ja miehet haistavat epätoivoni jo kaukaa, ja olisi parasta jos vain pysyisin omissa porukoissamme joissa tunnen jo kaikki, eikä vaaraa uusien ihmisten kohtaamisesta ole. Koska hehän eivät muuta kaipaa, koska heillä on se oma kulta kainalossa siinä samassa kantabaarin loosissa jossa aina istumme siinä samassa porukassa.

  Sitä paitsi, minä en etsi poikaystävää. Minä vain toivoisin löytäväni ihmisen, jonka kanssa voisin kokea kumppanuutta, tasavertaista kunnioitusta ja halua tehdä toiselle hyvää. Ja säännöllistä seksiä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe