Pientä parannusta

Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin vaivun masennukseen.

Olen tällä viikolla nähnyt ystäviä edes jonkun verran, käynyt kaupassa ja jopa käyttänyt viimeiset pennoseni kampaamokäyntiin. Pelkästään hiusten leikkauttaminen piristää yllättävän paljon.

En voi käsittää miten ihminen voi nukkua näin paljon. Parina päivänä olen herännyt vasta viideltä, ollut joitain tunteja hereillä ja mennyt takaisin nukkumaan. Tänään heräsin jo yhdeksältä, piti ihan pakottaa itseni ylös. Tuntuu turhalta nousta jos ei ole mitään syytä olla hereillä, joten olin suunnitellut tälle päivälle paljon ohjelmaa. Ja tein sen kaiken.

Toivottavasti keksin jotain muillekin päiville täksi kesäksi.