puutteessa
43 päivää ilman seksiä. Tuntuu että voisin hypätä lakanoiden väliin ihan kenen kanssa tahansa, mutta onneksi tuli todistettua ettei tilanne ole ihan niin paha.
Menimme kavereiden kanssa jälleen Helsingin yöhön ja ajatuksenani oli saada jotain sutinaa. Ensimmäisessä baarissa olisi ollut paljonkin mieleisiäni miehiä, mutta ikävä kyllä muut halusivat vaihtaa paikkaa. Toisessa baarissa bongasin pari kivan näköistä, mutta he keskittyivät vain kavereihinsa, ja jos sain rohkaistua itseni lähestymään miehiä, tuli joku blokkaamaan yritykseni. Minua yritti pokailla kolme eri herraa, mutta he eivät jostain syystä oikein iskeneet.
Herra Yksi veti minut luokseen kun kävelin ohi ja alkoi jutella. Ei ollut lainkaan pahan näköinen, en nyt muista mistä maasta kertoi olevansa mutta puhui varsin hyvää suomea. Joku juttu hänessä kuitenkin oli mikä piti minut varpaillani, ja sanoin miehelleni jatkavani iltaa ihan vain ystävieni kesken. Ykskantaan mies totesi minun olevan rasisti. Ennen kuin ehdin puolustautua, herra luikerteli ihmisjoukon sekaan. Vaistoni osui siis oikeaan.
Herra Kaksi kokeili suorempaa taktiikkaa. Keskustelin ystäväni kanssa kun tunsin käden kietoutuvan vyötäröni ympärille ja korvaani sammallettiin jotain mistä en saanut selvää. Hyvin nopeasti käsi löysi takapuoleni ja vaikka kuinka yritin siirtyä kauemmaksi miehestä, käsi seurasi perässä. Seurasi lisää sammallusta, ja sain yhden lauseen verran selvää. ”Sä oot tosi kiva.” No kiitos vaan, mutta pidä näppisi erossa ahteristani.
Herra Kolme vietti koko illan tuijottaen minua lyhyen välimatkan päässä. Ei ”hey girl”-tuijotusta, vaan ”seuraan sinua kotiisi ja leikkaan silmäripsiäsi muistoksi kun nukut”-tuijotusta. Grrr… Ystävieni mennessä vessaan herra tuli heti juttelemaan. ”Keskustelumme” sisälsi lähinnä pitkiä hiljaisuuksia ja tiivistä tuijotusta. Kysyi lähdenkö treffeille, kieltäydyin kohteliaasti. Herra ei tästä lannistunut, vaan jatkoi hiljaista tuijotustaan kunnes juoksin näin ystävieni lähestyvän ja juoksin heidän luokseen. Herran tuijotus loppui vasta kun lähdimme kotiin, mutta vielä vähän pelottaa jos hän vaikka lymyää kaapissani. Pelottavinta tuijotuksessa oli se etten nähnyt hän en räpyttävän kertaakaan.
Loppujen lopuksi olin tyytyväinen mennessäni yksin kotiin.
Ehkä on unohdettava uudet miehet ja otettava yhteys BC-mieheen.