Raukkamaisen naisen toiset treffit

Tapasimme sovitussa paikassa, hän hymyili leveästi ja tervehdimme toisiamme ilman halausta. Tiesin heti, että ahdistukseni oli viitannut oikeaan. En ole kiinnostunut tästä miehestä.

Etenimme kahvilan tiskille tilaamaan juomiamme. Olin ehdottanut kahvilaa tapaamispaikaksi siksi, koska se vaikutti sopivan neutraalilta. Jonotimme hiljaisuuden vallitessa lukuun ottamatta niitä hetkiä, joina hiljaisuus alkoi ahdistaa itseäni sen verran että keksin ympäristöstä jotain mainittavaa.

Kahvia juodessa keskustelu toimi pätkittäin, hiljaisia hetkiä tuli aina uutta aihetta etsiessä. Joka kerta se olin minä joka hiljaisuuden rikoin, lähinnä kommentoimalla ympärillä olevia mainoksia.

Jotenkin päädyimme keskustelemaan omasta mielestäni mielenkiintoisesta aiheesta, ja ilokseni huomasin että mielipiteemme erosivat sen verran että aikaan olisi saanut jonkinlaisen väittelyn. KK taisi olla eri mieltä: ”No joo oikeastaan onhan se noin… Joo oot varmaan ihan oikeessa. Pitää miettiä asiaa uudestaan.”

Ja keskustelu päättyi siihen. Ja nyt tärkeä huomio: en ollut vielä ehtinyt perustella mielipidettäni millään lailla, olin ainoastaan kertonut olevani hänen kanssaan täysin eri mieltä.

Lopulta totesin että on aika lähteä kotiin. Hyvästelyyn liittyi kohtelias halaus, jonka aikana tuskin hipaisimme toisiamme.

Ehdin jo ajatella että Jes, hänkään ei tunne kemiaa!

Mutta juuri kun olin kääntymässä ympäri, KK sanoi että oli jälleen kivaa, otetaanko joskus  uudestaan.

Olisin voinut todeta ykskantaan Ei! Mutta se olisi ollut ääliomäistä. Joten sanoin tyylikkäästi Mm, joskus.

Heti kotiin päästyäni sain viestin jossa uudestaan kiitettiin mukavasta ajasta ja viitattiin ”väittelyymme”. Siis siihen aiheeseen, josta nyt olemmekin täysin samaa mieltä.