Tässä postauksessa käy useasti ilmi olevani ylpeä.
Eilen olin ystävieni kanssa ensimmäistä kertaa ulkona (sinkkuna) ilman, että halusin minkään laista mieskontaktia. En suinkaan aina päädy baarista miehen mukaan, mutta aina on silmät auki ja flirttiä ilmassa. Sen sijaan torjuin kaikki lähestymisyritykset ja keskityin tanssimaan sieluni kyllyydestä ja heittelemään yläfemmoja kun muilla oli vientiä. Ja oli aivan mielettömän hauskaa.
Meille on vihdoin muodostunut pieni sinkkuyttöjen porukka jonka kanssa pääsee viettämään iltaa kotikentän ulkopuolelle, ja se on jotain, mitä olen odottanut viimeiset kaksi vuotta. Ei sillä, että kaikki olisivat juuri eronneet, vaan mukaan mahtuu nainen joka on jättänyt pitkäaikaiset ”vakkarisäädöt” taakseen, nainen, joka vihdoin ymmärsi ettei sieltä lähikapakasta tosiaan löydä sitä unelmien prinssiään, sekä nainen, joka on nyt päässyt yli lähes vuosi sitten tapahtuneesta erostaan ja on ensimmäistä kertaa valmis tutustumaan uusiin miehiin.
Viimeisin yllätti minut käytöksellään täysin, olin tästä ystävästäni hirveän ylpeä. Kyseessä on henkilö, joka vihaa klubeja ja viettää baari-illat mieluiten pubeissa istuen omassa kaveriporukassa. Minun tapani torjua miehet on hymyillen kertoa, etten ole etsimässä seuraa mutta toivottavasti onnistaa jonkun muun kanssa. Ystäväni tapa on heittää jyrkästi torjuva käsiele ja silmiin katsomatta yksinkertaisesti käskeä miestä kävelemään eteenpäin. Mutta eilen tuosta käytöksestä ei ollut merkkiäkään.
Heti ensimmäisenä hän ilmoitti minulle haluavansa istua mahdollisimman näkyvällä paikalla, sillä tänään hän on tarjolla. Nauraen ryömin pöydännurkkaan antaen toisen paistatella paalupaikalla. Kun rakas keltanokkasinkkuni tajusi, ettei pöydässä istumalla mitään tapahdu, hän raahasi meidät tanssilattialle ja todellakin antoi mennä. Ihminen, joka yleensä tanssii maksimissaan kolme biisiä illassa vaivaantuneesti keinahdellen. Tanssimme pilkkuun asti ja miehet parveilivat ystäväni ympärillä kuin hait, ja jälkeenpäin hän silmät säihkyen kertoi kuinka hyvältä hänestä tuntui olla haluttu. ”Ehkä mä sittenkin olen sellainen nainen joka saa huomiota!”
Olimme kaikki järkyttyneitä, mutta hirveän ylpeitä siitä miten avoimesti hän käyttäytyi, ja kirsikka kakun päälle saatiin kun mimmi meni ensimmäistä kertaa elämässään itse iskemään miehen ja kun mies tarjosi puhelinnumeroaan, ilmoitti hän yks kantaan että itse asiassa he molemmat menevät nyt hänen luokseen.
Lähes äidillistä ylpeyttä tuntien menin yksin kotiin ja kun sängyssä painoin poskeni kissani pehmeään turkkiin totesin, etten mitään miestä tähän hetkeen kaipaa.