This is the beginning.

  Olen jo pitkään harkinnut oman blogin perustamista, mutta aina se on jäänyt. Olen vähän todella huono paneutumaan mihinkään pitkäksi aikaa, joten tämän kaltainen pitkä projekti tuntuu kauhistuttavalta. Mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, että haluan purkaa ajatuksiani muuallekin kuin päiväkirjaan ja ystävilleni. Joten tässä sitä ollaan, internetin turvattomassa maailmassa kaikkien nähtävillä. Onneksi on sentään anonymiteetti, vaikka vainoharhainen ääni päässäni huutaakin kovaa: ”Ne löytää sinut vielä! Sinä paljastut vielä ja kaikki maailman ihmiset saavat tietää kuka olet!” Koska kaikkihan alkaa tätä blogia intohimoisesti lukemaan.

  Kerronpas nyt hieman taustaa itsestäni, ja niistä asioista, jotka mielessäni pyörivät niin kovaa että ne täytyy kanavoida tänne. Olen siis kaksikymppinen nainen pääkaupunkiseudulta, en tiedä mikä minusta tulee isona, tai vaikka tiedän mitä haluan, epäilys kalvaa jatkuvasti mieltäni enkä usko pääseväni opiskelemaan alaa, sillä haluamalleni alalle on korkeakouluissa niin suuri tunku, ja vakituinen työ alalla harvinainen. Edellisestä koulustani valmistuttuani olen ollut töissä asiakaspalvelussa, ja olen siihen täysin kyllästynyt. Pelkään, että siinä on koko loppuelämäni, ja se on aivan kauhistuttava ajatus, sillä joka päivä töissä ollessani tunnen vanhenevani ja tuhlaavani elämääni. Haluaisin työn, jossa todella viihdyn.

  Lisäksi olen ollut kohta kaksi vuotta sinkku, ystäväpiirissäni lähes ainoa lajissani.

  Aluksi en pitkään ollut valmis mihinkään muuhun kuin yhden yön juttuihin, ja nyt kun tahtoisin löytää ihmisen jonka kanssa voisi jakaa arjen ja läheisyyden, tuntuu kuin kaikki hyvät miehet olisivat muuttaneet Suomesta tai päätyneet vakaisiin parisuhteisiin minun keskittyessäni eksäni unohtamiseen satunnaisen seksin avulla.

  Kaksi pidempiaikaista juttua on ollut (pidempi aikainen), mutta näistä ensimmäiselle miehelle olin laastari, ja toiselle booty call. Yhdistävä tekijä oli, että miehet puheillaan lupailivat jotain enemmän, mutta todellisuudessa molempien kanssa tapaamiset sijoittuivat toistemme asuntoihin, ja muiden ihmisten edessä minua kohdeltiin kuin ketä tahansa random tuttua. Näistä jälkimmäinen päättyi aivan hiljattain, miehen täyteen radiohiljaisuuteen. Uskon hänen löytäneen jonkun, jonka kanssa haluaa olla vakavissaan. Aika raskauttavana todisteena se, että hän on kadonnut Tinderistä. Siellä mekin siis tapasimme.