Uusi vuosi, sama minä.
Ensimmäinen aihe: Tämänpäiväinen mies
Tänään/eilen oli piiiiiitkästä aikaa mahdollisuus viettää pikkulauantaita, joten tietenkin menin ystävieni kanssa paikalliseen.
Pilkun jälkeen kipitin kotiin pesemään hampaita, ja aloin miettiä, pitäisikö päivittää blogia. Koska yleensä blogiaiheet, ja usein jopa kokonaiset tekstit keksin matkalla baarista kotiin ja/tai julkisissa liikennevälineissä, jolloin blogin päivittäminen tuntuu sopimattomalta. Eli toisin sanoen, en halua suoltaa liian humalaisia tekstejä (liian usein) saatika että vieressäni istuva tuntematon henkilö näkee mitä luen.
Hammastahnat suussa totesin, että paras ottaa lasillinen viiniä ja kirjoittaa, nyt kun kerran on tilaisuus. Nimittäin kirsikkana kakun päällä on lainassa oleva kannettava, eli ensinnäkään ei tule autocorrectin (vaan humalan) takia typoja, ja voin käyttää kursiiveja, lihavointeja ja alleviivauksia, näin muutaman mainitakseni, mikäli et ole lukenut minun hehkuttavan näitä ominaisuuksia aikaisemmin. Saatan jopa innostua niin, että lisään kuvan. Mutta se jää nähtäväksi.
Ja asiaan!
Talviheilaa en ole viime aikoina ehtinyt nähdä, mutta olemme viestitelleet. Lyhyesti. Ilman merkittävää sisältöä. Talviheila ei ole ehdottanut tapaamista viikkoon, vaikka olen selkeästi kertonut milloin olen vapaana ja mikäli itselläni on suunnitelmia tietyille päiville. Ei mitään. Ystäväni mielestä minun pitäisi itse pyytää hänet luokseni tai tekemään jotain johonkin, mutta Talviheilan lyhytsanaisuus saa itseni varpailleen. Kun miettii taaksepäin, koskaan emme ole tehneet tarkkoja suunnitelmia, vaan kaikki on vain tapahtunut. (huomaa kursiivi)
Toinen aihe: Vuoden takainen mies
Tästä miehestä luulin kirjoittaneeni edes maininnan blogia aloittaessani, mutta pikaisella selailulla en löytänyt mitään (kuten en myöskään BC-miehen esittelyä jonka luulin julkaisseeni samassa postauksessa, eli hyvä kännykät). Jotenka tiivistelmä on paikallaan:
Meillä oli viime talvena, tarkemmin sanottuna syksyn 2013 loppupuolelta saakka tapana mennä baarista yhdessä hänen luokseen. Kun olimme toisten seurassa, hän kohteli minua kuin olisin kuka tahansa hyvän päivän tuttu. Kahdestaan hän suunnitteli kaikenlaista yhteisistä illallisista lomamatkoihin ja merkkipäivien lahjoihin, mutta muulloin kavahti kosketustani ja vältti istumasta viereeni. Hälytysmerkit olivat näkyvissä, mutta ikävä kyllä olin ihastunut. Kun kahdestaan oli vaan niin ihanaa; ihan kuten BC-miehenkin kanssa.
Baarissa hän ilmestyi pitkästä aikaa samaan pöytään, ja kenties koska olin turhautunut Talviheilan haluttomuuteen tavata, aloin haaveilemaan meidän lähtevän samaa matkaa baarista. Ensin sain flashbackeja hänen taidoistaan sängyssä. Myöhemmin, kun baari sulkeutui, hän muistutti miten hyvä on antamaan huomiota ilman että kukaan muu näkee. Tämän jälkeen, kun olin valmis heittämään hänet sänkyyn ja repimään vaatteensa pois hampaillani, tällä kertaa ilman ihastumisen tunteita, hänen edelleen osoittaessaan kiinnostustaan vain kun muut eivät olleet näkemässä, aloin saamaan flashbackeja. Siitä, kuinka koskaan en tiennyt päädymmekö menemään yhdessä toisen luokse, vai haluaako hän jatkaa iltaa pidemmälle kuin minä. Siitä, kuinka hän ei jatkoillakaan voinut koskea tai lähestyä minua, koska silloin muut tietäisivät. Siitä, kuinka en koskaan tiennyt milloin tapaisimme seuraavan kerran. Siitä, kuinka pahalta tuntui nähdä hänen flirttailevan toisten naisten kanssa ja kuunnella, kun toiset naiset tulivat kertomaan minulle aloittaneensa hänen kanssaan jotakin kun vielä luulin, että meidän välillämme oli jotakin.
Pelkään, että historia toistaa itseään. Pelkään, että Talviheila on sama kuin BC-mies ja Vuoden takainen mies.
(kuva)