Olen välillä miettinyt ystävieni kanssa, että minkä takia uskontoa piti opiskella koulussa, vaikka itseä ei olisi voinut vähempääkään kiinnostaa. Itselleni ei jäänyt oikeastaan mitään muistiin uskonnontunneista, kun aihe ei kiinnostanut minua pätkääkään.

Eikö ole hieman omituista, että lapsi joutuu kuuntelemaan tarinoita Jeesuksesta ja Jumalasta, vaikka itse ei häneen millään tavalla uskoisi. Vauva ei osaa, eikä saa päättää kastetaanko hänet, vai ei. Lapsi ei myöskään saa edes halutessaan erota kirkosta ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta. Miksi uskontoon kuuluva ei saa halutessaan opiskella esimerkiksi elämänkatsomusta, vaan on pakko opiskella uskontoa, vain sen takia, että vanhemmat ovat sinut siihen halunneet.

Mielenkiintoista on, että uskonnon opetus halutaan aloittaa jo ensimmäisellä luokalla. Silloinhan lapsi on kaikkein vastaanottavin ja uskoo kaiken mitä sanotaan, eikä osaa luoda omia mielipiteitä asiaan. Eikö olisi mahdollista antaa lapsen itse päättää mihin haluaa uskoa, eikä vain opeteta sitä mitä hänen vanhempansa ovat halunneet?

Ongelma ei ole mielestäni ainoastaan uskonnon oppitunnit, vaan myös joulukirkot, sekä muut uskontoon liittyvät “perinnetapahtumat” pitäisi lopettaa, tai antaa lapselle luvan itse päättää, että haluaako hän niihin osallistua.

Nykymaailmassa lapsi saa itse päättää, onko hän tyttö, poika, homoseksuaali, hetero, bi… Mutta miksi hän ei saa itse päättää haluaako hän opiskella koulussa uskontoa vai elämänkatsomusta. Vaikka opettajat ja vanhemmat sanovatkin “saa uskoa mihin haluaa”, mutta miksi sitten ei saa itse päättää, haluaako opiskella asiaa, johon ei usko millään tavalla. Minusta se että lapselle opetetaan yhdeksän vuotta (1lk-9lk) siitä miten jeesus teki ihme tekoja maapallolla, siten että lapsella ei ole mitään päätäntävaltaa haluaako niitä kuunnella on jonkin sortin aivopesua.

Olisin itse opiskellut paljon mieluummin jotain oppiainetta, joka minua kiinnostaisi tuon viikoittaisen uskonnon tunnin sijaan, kuin olisin kärvistellyt siellä oppimatta oikeastaan mitään. Miksi ei voida antaa lapsen itse päättää, että haluaako hän opiskella kristinuskoa tai vaikkapa sitä elämänkatsomusta.