don Quijoten jalanjäljissä
Tänään päädyin sitten ostamaan uudet housut ja uuden kalliihkon kauluspaidan. Huomenna olisi tarkoitus shoppailla miesten hajuvesiä, vai miksi niitä kutsutaankaan. Nekin maksanevat yli 50 euroa kappale. Lisäksi tämän viikon on tullut tehtyä hurjasti lihaskuntojuttuja kaikin keinoin miten nyt kotona voi, eli punnerruksia, vatsoja, kahvakuulaa ja sen sellaista. Ja epäilijöille tiedoksi: olette väärässä! Muutamassa päivässä todellakin saa näkyvää muutosta aikaan tai ainakin vähintään lihakset pintaan. Lisäksi tässä harkitsen jos ehtisin parturissakin käydä. Lisäksi olen kovasti googlaillut mitä hyviä ja mielenkiintoisia drinkkejä voisin tehdä.
Ai miksikö? Koska se nainen, joka sanoi ettei ole minusta romanttisesti kiinnostunut mutta joka silti haluaa yhä nähdä minua, on tulossa käymään yksille. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä baariin viettämään iltaa.
Voisi toki kyseenalaistaa, että kuinka perusteltua on polttaa pyöreästi parisen sataa euroa ”treffeihin” sellaisen naisen kanssa, joka tuskin on minusta edes erityisemmin kiinnostumassa. Ei se järkevää olekaan, itseasiassa varsin tyhmää. Mutta minusta ei silti tunnu siltä. Ollaan nähty ohimennen pari kertaa sen jälkeen kun hän jo kaatoi kylmää vettä niskaan, ja jotenkin vain hänen käytöksensä, kehonkielensä ja habituksensa viestii sellaista että hän silti pitää minusta eikä viimeistä sanaa ole vielä sanottu.
Voisin luovuttaa ja antaa olla. Se olisi helppoa eikä tarvitsisi asialla vaivata päätään. Mutta en halua tehdä niin kahdestakaan syystä. Ensimmäiseksi ihan siitä syystä, että kun kerrankin kohtaan jonkun kiinnostavan, jonka seuraavaa tapaamista oikeasti odottaa, haluan nauttia siitä matkasta. Minusta on mukavaa suunnitella ”treffejä” ja että oikeasti on jotain mitä odottaa. Ajattelin nauttia matkasta, vaikka tien päässä suurella todennäköisyydellä olisikin umpikuja. Toisekseen minä en vain luovuta helpolla, jos jotain haluan. Ei ne hyvät asiat elämässä ennenkään ole ilman vaivannäköä tulleet. Ajattelin nyt näillä ”treffeillä” varmistaa, että olen paras versio omasta itsestäni ja minulla on itsevarma olo. Jos minä en siltikään herätä sen enempää tunteita, niin tulipa ainakin kokeiltua. Ja muutenkin, jos minä olisin asennoitunut niin että nähdään vain kavereina eikä tästä enää mitään voi tulla, niin en usko että oltaisiin nyt menossa ulos lainkaan.
Ei muuta kuin askelta toisen eteen, Sancho Panza! Eivät ne tuulimyllyt itse itseään surmaa!
