Ajatus pyörinyt ja pyörinyt ja pyörinyt päässä. Aloittaa blogi, kirjoittaa oma elämä ylös ja nähdä se ehkä selvemmin (mikäli kirotushäröiltä voi).

Piti aloittaa jo vuosi sitten, muuton myötä, mutta mietin mitä miesystävä siitä pitää kun elämääni jaan kaikille. Enää ei ole sitä huolta, ero tuli muutamia viikkoja sitten ja nyt sitä porskuteetaan eteenpäin yksin. Ihmiset kysyy miten voin, mitä siihen pitää vastata?

– Loistavasti, odotan innolla tulevaa ja mitä se tuo tullessa.
– Itkin tänään silmäni päästä.
– Välillä vähän mieli maassa, mutta sitten siskonpoika hymyilee ja elämä on taas ihanaa.

Kaikki nuo ovat totta, se riippuu päivästä ja hetkestä mitä vastaan. Tosin, keskimmäinen on nykyään suht harvinainen vieras vastauksissani, aika auttaa.
Rakastan sanontoja -aika auttaa, elämä kantaa, mikä ei tapa niin vahvistaa jne.- joten mikäli vihaat niitä, älä lue tätä blogia 😀

Nyt sinkkunaisena uudessa (kyllä, 5 vuoden kuluttua ei ehkä ole enää uusi paikka) kotikaupungissa, hyvä työpaikka, sisko perheensä kansaa lähellä, joten mikäs tässä 🙂