Ruoka ja juoma ja moni muu
Ruuasta
Moni on kysynyt minulta, olemmeko saaneet hyvää ruokaa. Olisi tietysti hienoa, jos voisi tukkia fb:n uutisviranr ruoka-asetelmista ja hienoista ja jännittävistä ravintoloista, mutta tällä hetkellä kokemukseni Barcelonan ravintolakulttuurista typistyy yhteen kiinalaisten pitämään buffettiin, joka -kiitos kysymästä- tarjoaa erittäin hyvää ruokaa. (Erityisen ihastunut olen jälkiruokiin, jota en koskaan voi syödä niin paljon kuin haluaisin, sillä 4-vuotias muruseni pitää myös jälkiruuista ja seuraa niiden oleskelua lautasellani hyvinkin suurella tarkkuudella.)
Puoliskoni lienee käyneen lounailla useammassakin paikassa, mutta on säästänyt minut pääosin niiden ihanuuden kuvaamiselta sanoin tai kuvin.
Monien mielessä lienee lomien Barcelona vapaine iltoineen ja halpoine viinineen. Tunnustan, että itsekin mietin, että mahdammeko muuttua illat ravintoloissa luuhaavaksi perheeksi, jonka lapset eivät mene ajoissa nukkumaan vaan nukahtavat pöytää vasten, kun vanhemmat puhuvat toistensa päälle kera ystävien hämärtyvässä, mutta lämpimässä illassa.
Arki on kuitenkin arkea myös Barcelonassa, vaikkakin täällä pimeän sijaan häikäisee aurinko ja välimeri väikkyy hohtavan sinisenä. Kaupassa täytyy käydä, vaipat vaihtaa, puhaltaa pipit ja kestää kiukut, omat ja lasten. Sen lisäksi puoliskon on hoidettava työ ja meidän molempien selvittää byrokratian kiemurat, uudet reitit ja minne mennä, kun on vauvan mittaamisen ja rokottamisen aika tai mistä voi ostaa palovaroittimen.
Ehkä on vielä edessä aika, jolloin lapseni kysyvät, että missä ravintolassa tänään syödään, mutta näin vasta-alkajana espanjalaisuudessa ja pikkulapsiarjen keskellä iloitsen, että voin ostaa viinipullon, joka maksaa vähemmän kuin suklaalevy Suomessa. Ja voin ostaa sen lähikaupasta. Ja voin ostaa sen lähikaupasta niin, että vauva on mukanani eikä kukaan kuvittele, että sulkeudun sisälle sen yksin juomaan tai naukkailen siitä salaa kyyneleitä vuodattaen. (Sellaisia aatoksia nimittäin on viestineet muiden katseet ne muutamat kerrat, kun olen erehtynyt lapsen kanssa Alkoon.)
Ja siitäkin nautin, että joka puolella on pieniä leipomoita, joista voi napata mukaansa edullisesti tuoreet leivät kuin suklaaseen upotetut croissantit. Jos olisin lihansyöjä niin varmaan iloitsisin myös lähistöllä olevasta lihakaupasta.
En tiedä vielä sormiruokailevatko espanjalaisvauvat suomalaisvauvoja innokkaammin vai surautetaanko täällä soseet itse. Valikoimat kauppojen hyllyissä valmiita soseita ovat paljon vaatimattomammat. Ja näin suomalaisäidin näkökulmasta myös aika erikoiset. Vai mitä te sanoisitte välipalasoseesta, jossa on banaania, appelsiinia ja keksiä. Hmm.. Mangososekin on pakattu hieman eri tavalla kuten kuvasta näkyy.
