Lauantailuistelut
Odotimme viikonloppua taas lähes koko viikon. Monesta syystä tietenkin, eikä lainkaan vähiten kelin lauhtumisen takia.
Hinguimme näet luistelemaan. Likan joululahjaksi saadut luistimet ovat kuumottaneet eteisen kaapissa. Ensin ei ollut jäätä ja kun viimein oli, oli liian kylmä. Kunnes tuli lauantai ja miinus viisi astetta. Hirveällä tohinalla kamat kasaan ja luistelemaan!
Määrätietoinen marssi kohti mökkirantaa.
Koskematon sileä luonnonjää. Mikä onnenpäivä!
Vähän kyllä jännitti ensikertalaista ja myös minua, sillä viime kerrasta luistimilla on kulunut 13 vuotta.
Jarno oli niin kiltti, että aurasi meille pienen luistinradan. Kävi kuitenkin ilmi, että harjoittelu sujui paremmin lumessa. Sekä äiti että tytär pysyivät tukevammin pystyssä, kun luistimet saivat tukea muutamasta sentistä lunta.
Alkukompuroinnin jälkeen se alkoi sujumaan. Ja myös Matilda pärjäsi hienosti!
Luisteleminen yllätti iloisesti! Viime talvena Matilda oli vielä vähän liian pieni joten silloin ei vielä päästy tämän talvilajin pariin, mutta nyt on kipinä sytytetty koko perheessä. Jarnokin alkoi miettimään mihin ne hokkarit on piilotettu. Huomenna uudestaan!
Onnellinen äiti-ihminen!
Pirttiin päästyämme Matilda huudahti spontaanisti: ”Kiitos mummu ja pappa, että minä pääsin täällä mökillä luistelemaan!”