Viime aikojen hiljaiselolle löytyy erittäin hyvä selitys. Menneenä viikonloppuna siskoni Amsler ja ystäväni Matson menivät naimisiin ja minä sain kunnian olla kaaso. Häitä on järjestetty kovalla tohinalla jo pidemmän aikaa, mutta varsinkin viime viikko on ollut aikamoista kuhinaa. Jo perjantaina kokoonnuimme koko morsiusparin lähipiiri juhlapaikalle ja laitoimme kaiken valmiiksi. Myös meidän pienet olivat mukana jelppimässä parhaansa mukaan. Martti järjesteli kovalla tohinalla purkin kansia ja möyri pitkin poikin juhlatilaa, ottaen lattian haltuun. Matilda viiletti ympäriinsä ja huikkaili vain mennessään.

Varsinainen juhlapäivä sujui niin hienosti kuin vain voi kuvitella. Morsian ja sulhanen olivat tyyniä kuin viilipytyt ja heidän olemuksestaan paistoi tyyneys ja varmuus. Kaaso sen sijaan oli hyvinkin herkillä ja vollottikin useampaan otteeseen päivän aikana. Tässä alla juhlaluukkini. Marimekon Nuotta-mekko istui kuin nakutettu ja oli varsin näppärä kaason duunissa taskujensa vuoksi.

Morsian oli niin kaunis, että piti oikein estellä itseään liikuttumasta.

Juhlat olivat mieletön menestys. Puheita pidettiin, lauluesityksiä esitettiin, sulhanen ryöstettiin, morsian pääsi laulamaan itse sanoittamansa laulun, syötiin, juotiin ja liikututtiin. Juhlaväki oli lämminhenkistä ja ihanaa. Juhlaruoka oli jäätävän hyvää, kiitos Mallaspidot, ja hääbändi Eero Leppä & Rubikin kuutio ihan mieletön! Vieläkin ovat jalat kipeänä tanssimisesta!

He saivat toisensa.