Pirkanmaan kylmimmän pakkasyön jälkeen päivä on kulunut leppoisissa merkeissä. Iskä ja poika sairastavat kotona ja äiti ja tytär jatkavat arkeaan työssä ja tarhassa.

Mistä näinä ruuhkavuosina tietää, että on aika tositosi kylmä? Siitä, että matkalla autolta tarhan ovelle sormet eivät kestä olla ilman hanskoja. Onneksi oli likan varavillasukat vietävinä tarhaan niin sai kiskoa ne tumpuiksi.

Myös siitä, että koirien kanssa ulos lähtiessä ei mennä kovin kauas. Siis yhtään puutarha-aitaa pitemmälle.

Ja siitä, että pihamaan porttia ei meinaa saada auki. Tai jos saa niin sormet meinaavat jäätyä siihen kiinni.

Pystysuorissa asioissa on lunta. Kuten seinissä.

Ja kaikki on huurteessa.

Onneksi sisällä on lämmintä ja ihanaa. Voi innostua vaikka tekemään asetelmia lautasista.

Eikös olekin hienoja? Ne ovat Ikeasta. Olisin halunnut niitä sieltä ihan sikana, mutta en uskaltanut ostaa pitääkseni yllä lämpimät suhteet puolisooni, jonka käsitys lautasten tarvittavasta määrästä ei vastaa omaani.

Valmistin tänään herkkuruokaa.

Martinkin mielestä se oli niin hyvää, että sitä piti alkaa syömään itse. Eikös ole hieno paita? Sen on tehnyt ystäväni Jonna.

Possunsuikalekastiketta ja porkkana-kukkakaalimuussia.

Jälkkäriksi mustikkakukkoa. NamNamNam!!!

Josko sitä hakisi vielä yhden palan. Mukavaa torstaita kaikille!