Perustaisinko blogin? Mistä kirjottaisin, kun eihän mulle koskaan tapahdu mitään…

Mistä sä kirjoittaisit, jos perustaisit blogin? Eräs ystäväni kysyi tätä minulta jokin aika sitten, ja tämä jäi pyörimään mieleeni. Olisi varmaan pitänyt kysyä vastausta häneltä… Mistä voisi kirjoittaa ihminen, joka ei osaa vastata edes silloin, kun kysytään mitä kuuluu? Tai mitä olette tehneet viime aikoina? Arjen pyörittämisessä riittää niin paljon prosessoitavaa, että tällaiseen yksinkertaiseen kysymykseen on mahdotonta vastata, ainakaan nopeasti tai totuudenmukaisesti.

Useimmiten vastaan, ettei mitään ihmeellistä, samaa kun aina. Kai. Vastaaminen vaatisi hieman kelaamista taaksepäin. Huomaamatta on tapahtunut paljon, ehkä liikaakin. Ei mitään raflaavan hienoa ja erikoista, mutta tapahtunut kuitenkin. Lasten kanssa tapahtuu. Töissä tapahtuu. Kotonakin tapahtuu. Olisi hienoa kertoa ja jakaa se muillekin. Sen sijaan vastaan vain, että sitä tavallista.

Alan miettimään. Mitä meille kuuluu? Ai niin, tultiinhan me just Rodoksen matkalta ja tehtiin kerrankin asioita yhdessä, perheenä. Lisäksi nuorimmainen oppi sukeltamaan, vanhempi sai rohkeutta tutustua vierasta kieltä puhuviin lapsiin ja yhteinen sävel löytyi. Me saatiin Ukon kanssa rentoutua, ei tarvinnut tehdä perusaskareita. Ei tarvinnut olla yksin. Viikon tiivis yhdessäolo voi toki olla myös stressaavaa, etenkin kun on tottunut olemaan aika paljon yksin. Opin, etten ole korvaamaton ja maailma ei romahda vaikka otan viikon rennosti. Lapset ei kuolleet, vaikka söivät aika pitkälti ranskalaisia, croissantteja ja nuggetteja. Muistin, miksi me ollaan perhe.

Palatessa havaittiin, että syksy on tullut. Ihanaa. Villasukat, neule ja kotifarkut jalkaan, on sitä odotettukin. Kun sataa, saa tekosyyn ottaa rennosti tuntematta huonoa omaatuntoa. Töihin tarvitsee palata vasta keskiviikkona yövuoroon, kevyelle laskulle ja kotiutumiselle jää siis riittävästi aikaa. Kotiutuminen tarkoittaa turvallisia arkiasioita, kuten pyykkivuoren valloitusta, kaupassakäyntiä, laskujen maksua, ulkoilua yhdessä, harrastuksiin viemisiä ja pieniä hetkiä uudehkolla sohvalla. Seuraavat viikot omistaudutaan yhteisille hetkille kotona työvuorojen välissä ja saatetaan havaita Masterchef Australian hetki sitten alkaneen kauden vaikutuksia lautasella ja kauppalaskuissa. Silloin kun yhdessä pöydän ääreen ehditään… 

Mutta mistä mä kirjoittaisin, jos perustaisin blogin? En mistään erityisestä, mutta luulen, että blogista saan keinon jäsennellä omia ajatuksia ja havaita, että tapahtuuhan täällä sittenkin. 

-N