Tää olis meidän perhe, kato äiti, säkin hymyilet tässä

Tää olis meidän perhe. Kato äiti. Tuossa on isä ja tuossa minä, veli ja äiti säkin hymyilet tässä. Ai kun kiva. 

Kuvassa siis 4-vuotiaan tyttäreni näkemys meidän perheestä. En ole asiantuntija, mutta ilahduin hymyistä, kuvan kirkkaasta värimaailmasta ja tyttäreni kehityksestä piirtäjänä. Poikani piirsi koulussa jokin aika sitten kuvan meidän perheestä, jossa olikin sitten viisi henkilöä, kun naapurin poika pääsi kuvaan mukaan. Se oli hänen tulkintansa perheestä. Ilmeisesti meistä jokainen määrittelee perheen eri tavoin. 

Me ollaan ns. ydinperhe. Äiti ja isä ja kaksi lasta. 4- ja 8-vuotiaat. Esikoinen poika ja kuopus tyttö. Enempää meitä ei tule. Näin on hyvä. Joskus olen yön tunteina miettinyt, että jos kuitenkin kolmas vielä, nyt me jo osataan tää. Sitten muista, miten hankalaa allergisen lapsen ensimmäiset kaksi vuotta olivat olleet. Kukaan ei nukkunut, arki oli harmaata, ei jaksettu. Nyt keskitytään siihen mitä on. 

Meidän perhe koittaa (huom koittaa) syödä terveellisesti. Siis ei mitenkään raivoterveellisesti mutta siten, että päälinjat olisivat kunnossa. Meillä syödään paljon puuroa, leivotaan, tehdään suurin osa ruuista itse ja syödään paljon hedelmiä ja kasviksia. Tähän tuo lisähaastetta vahva leipomisvietti ja tarve kokeilla kaikenlaista uutta. Meillä pääosa asioista tehdään gluteenittomana, jotta kaikilla perheenjäsenillä on mahdollisuus syödä samaa ruokaa. Kuvassa proteiinipannarit, eilisillan kokeilu, joka onnistui niin ettei, iltavuorolaiselle jäänyt. Näitä tullaan varmasti tekemään usein! Voin jakaa reseptin myöhemmin, jos joku sitä joskus kaipaa.

Koululaisen tervehdys, maitopurkki pyödällä. Enempää en jaksa keskittyä, kotityöt odottaa… Ja ne yövuorot.

Mukavaa alkanutta viikkoa sulle!

 

-N