Terveisiä Lapista!
Mulla oli mitä ihanin viikonloppu, me käytiin pidennetyllä viikonloppu reissulla Sallassa, Lapissa! Oon aina aikasemmin käyny lapissa vaan talvella ja nyt kovasti mietin että miks ihmeessä?? Miks en ole mennyt sinne muulloin!? Se on luontoa rakastavalle ihmiselle mitä parhain paikka rauhottua ja nauttia elämästä, hiljaisuudesta ja rakkaudesta. Ainoa huono puoli koko reissussa oli se aina niin ikuisuudelta tuntuva ja peppua puuduttava ajomatka!
Ensimmäinen yö mökillä oli pitkään pitkään aikaan parhain. En tosiaan muista milloin olisin nukkunut niin hyvin viimeksi, ehkäpä rattaissa joskus pienenä? Unta ei tarvinnut etsiskellä, se tuli heti. Lapin rauha ja hiljaisuus on jotain niin parasta! Hyvin levätyn yön jälkeen heräsimme parvelle leijailevan aamupalan tuoksuun. Päivän ohjelmassa oli kapuaminen Pyhä tunturin huipulle. Reppuihin pakattiin lämmintä vaatetta, eväsleivät ja makkarat sekä lämmikkeeksi rommikaakaota, eikun matkaan! Minä kovasti toivoin kävellessä että näkisimme poroja läheltä, olin jo luopua toivosta kun ei ketään näkynyt, mutta vihdoin huipulla odotus palkittiin kun meitä siellä odotteli pieni lauma sarvipäitä.
Näissä maisemissa kyllä silmä lepäsi ja mieli oli rauhaisa! Tässä katsellaan Venäjän puolelle.
Tässä taas kaunis Salla. Kapuamisen päätteeksi nautiskeltiin eväsleipiä ja rommikaakaota näköalatornissa. Rommikaakaot ja villapaidat olivat kyllä tarpeen niin kovasti tuuli tuolla korkealla puhalsi. Minä vilukissanakin tunnettu hytisin ja tärisin enkä sillä hetkellä tuntenut oloani kovinkaan miellyttäväksi, mutta näin jälkeenpäin muisteltuna siellähän oli oikein mukavaa.
Nämä kelot on mielestäni niin kauniita. Tässä vielä hieman syksyn värejäkin mukana.
Siinä ne vain törröttävät muiden puiden seassa kaikessa komeudessaan.
