Noniin. Nyt tulee ensimmäinen postaukseni tänne uuteen blogiin. Isänpäivää vietetään kerran vuodessa mutta itse ajattelen niin että joka päivä kuuluisi olla Isänpäivä tai jonkun läheisenihmisen päivä. Ei vaan kerran vuodessa.Vanhemmat ovat usein tehneet niin paljon hyvää ja nähneet vaivaa meidän lasten eteen asiassa kuin asiassa. Sitä on syytä osata arvostaa ja pitää tärkeänä.Vanhemmuus on elämän mittainen työ ja uroteko. Muistellaan hetki lapsuuden aikaisia isänpäiviä. Mitä ne olivat silloin ja millaisiksi ne ovat ajan myötä muuttuuneet.Olin pienenä ihan isin tyttö ja lapsuusmuistoissa on vain pelkkää hyvää.

Vietimme monet kesäkuut isän kanssa kun äitimme oli vielä sillon töissä.Parhaiten muistan tämän joka kesäisen perinteen kun menimme kesäloman alussa autolla viettämään Helsinki päivää. Kävimme munkilla ja mehulla Hakanimentorilla ja sitten ostimme mansikoita ja herneitä ja pyörimme kokopäivän siellä.Kävimme myös aina Keravan Maauimalassa uimassa ja iskä teki meille hyvät eväät mukaan. Monta hyvää ulkomaanmatkaa olemme yhdessä kokeneet ja kiva kun iskä on ne mahdollistanut. Isäni intohimo on moottoripyöräily ja noin 13-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran kyytiin ja innostuin hommasta ja siitähän vasta riemu repesi kun saimme yhteisen harrastuksen. Olemme kokeneet monet vauhdin huumat ympäri suomea yhdessä.

Päiväkodissa ja koulussa tuli aina tehtyä joku pieni lahja ja askarrelua kortti isällle. Piilotimme aina veljeni kanssa lahjan oikein hyvään piiloon ettei sitä kukaan vain löytäisi. Halusimme usein tehdä isälle aamupalat,keittää kahvit ja viedä ne sänkyyn.Tiesimme tämän epäonnistuvan sillä isämme on aina ollut aamuihminen. Hän paljasti meille vuosia vuosia sitten että hän useasti keitti jo yhdet kahvit ja ehti lukea päivän lehden.Sen jälkeen hän meni takaisin sänkyyn peiton alle ja laittoi oven kiinni. Hän suoriutui täydellisesti nukkuvan roolista. Hän teki tämän kaiken vain siksi koska tämä oli hänelle tärkeä ja erityinen päivä. Hän oli jo tottunut joka vuotisiin ja toistuviin isänpäivä aamun rutiineihin. Siellä hän odottaa milloin oven takaa kuuluu kuisketta ja ovi aukeaa ja tulemme tarjotinta kantaen,lahjat ja kortit käsissä makuuhuoneeseen. Avaamme suun ja laulamme paljon onnea vaan iskä ja toivotamme onnea. Näin meidän perheen isänpäivää vietettiin ainakin 10 vuotta.Se oli muodostunut perinteeksi.

Mielestäni aika kultaa muistot ja se oli hyvä silloin mutta nyt olemme menneet ajassa eteenpäin ja vuodet vierineet. Isänpäivä on muuttanut hieman muotoa mutta nyt tästä uudesta tavasta on selkeästi koitumassa perinne. Jota toivottavasti vaalimme pitkään.Olemme jo useampana vuotena menneet isän luokse syömään. päässeet hyvien lihapatojen ääreen herkuttelemaan.Niitä kun saa enää harvoin.Tämä toistui myös tänäkin vuonna. Söimme hyvät ruoat ja muistimme häntä  pienellä lahjalla. Pulloviiniä ja lämmin kaulahuivi talvea varten.

Olemme myös jonain vuosina tehneet jotain aktiviteettia yhdessä(keikka,leffa) Viettäneet laatuaikaa yhdessä.Olemme myös joka vuosi käyneet tervehtimässä isovanhempiani ja näin aiomme äitini kanssa tehdä myös nyt tulevalla viikolla. Mummo lupasi tehdä jotain hyvää ruokaa. Tunnetusi kun sieltähän ei pääse tyhjällä mahalla pois.Tällaiselle pitää mielestäni olla aikaa. ikinä ei voi olla ”muka” niin kiire etteikö ehtisi läheisiään tapaamaan. Aika raksuttaa kokoajan eteenpäin.Eikä Isämme, Vaarimme ole enää nuoria. Sen lupauksen olen itselleni tehnyt että soitan näille ihmisille ainakin kerran viikossa ja kysyn kuulumiset ja pyri näkemään hetiä vaikka kaikki asummekin eri kaupungeissa. Isät rokkaa. Toivon oman isäni lukevan tämän tekstin. Hyvää isänpäivää kaikille.