henkilökohtaista

Kuka minä olen?

Nimeni on Katriina Maaria. Lempinimiä minulla on Nanna,Kutriina,Karkki,Kattis..

No, tulihan niitä muutama kerrottua.

Rakastan aitoutta, rehellisyyttä, elämän rosoisuutta ja särkyneisyyttä.

Sydämeni palo on kohdata ihmisiä, ihmisyyttä sen kaikissa väreissä.

Ennen kaikkea rakastan ihmisten sydämiä, sillä sieltä koko elämä lähtee.

Sydämeemme kätkemme kaikki  kokemukset pienestä lapsesta lähtien eikä ne lähde sisimmästä pois helpolla. Vuodet kuluu,ikää tulee ja lapsuus vuotemme hautautuvat syvälle kaikkinensa, hyvien ja huonoin kokemuksinemme ja tunteinemme.

En pelkää kertoa todellisesta elämästäni.
Intohimonani on jakaa tähän asti kuljetusta matkastani  lapsuudesta nuoruuteen ja nyt aikuisuuden kynnyksellä nousseista kriiseistä ja elämäni haasteista.
Tulen kirjoittamaan lapsuudessani koetusta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, niiden aiheuttamista vaikeuksista nuoren tytön ja naisen elämässä.

 ” Toiselle, jokin kokemus on ollut kivuliaampi kuin toiselle ” 

Kerron myös tämän vuoden ajankohtaisesta aiheesta, jota käsitellään tänä syksynä eduskunnan täysi-istunnossa, (18.9. 2019,Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi). Yksi teemoistani on siis  seksuaalinen väkivalta, jota olen kokenut nuoruudessani ja varhais aikuisuudessani. Erityisesti sydämelläni on kertoa traumojen kanssa painimisesta arkipäiväisessä elämässä ja voimavaroista, joilla selviydyn hankalista tunnetiloistani ihmisten parissa tai yksin ollessa. Liitän  kirjoituksiini yhteisöjä, joista olen saanut apua kipeisiin ja arkaluintoisiin kokemuksiini. Tahdon myös raapustella millaista on olla parisuhteessa seksuaalista väkivaltaa kokeneena. Miten seksuaalisen väkivallan kokemukset heijastuvat parisuhteeseen ja millaisia ongelmia traumat aiheuttavat luottamuksen, läheisyyden ja tunteen tasolla.

” Voimme samaistua toisen kokemuksiin ja saada sitä kautta vertaistukea”

Se mitä kirjoitan on todella henkilökohtaista, joka sana on ja tulee olemaan totta. Blogini keskipisteenä on traumoista selviytyminen ja pääseminen taas tavalliseen elämään kiinni. Kaikilla meillä on oma selviytymistarinamme. Jokainen kokee tilanteet eri tavalla. Toisille jokin kokemus on tuntunut kivuliaammalle kuin toiselle. Kaikkilla meillä on erilainen historia, joka on muokannut meidän käsitystä maailmasta ja ihmisistä. Meillä on myös erilainen persoonallisuus ja  reaktiot, joten meidän ei pidä harmistua, jos tuntemuksemme tai reaktiomme ovat saman kaltaisiin tilanteisiin erilaiset. Voimme kuitenkin samaistua toisen kokemuksiin ja saada sitä kautta vertaistukea. Tämä on minun mielipiteeni. Sinä voit olla eri mieltä, jos haluat. Tärkeintä on uskoa, että voimme nähdä joku kaunis päivä elämämme valoisana sekä tulevaisuuden että toivon pimeissä hetkissä. En häpeä avata kipeää menneisyyttäni, sillä se on tehnyt minusta minut, joka nyt olen, enkä vielä tiedä, miksi minä tulen.

   ” Kerro mitä tykkäsit”

Jos koit, että aiheet kiinnostavat sinua tai osaat samaistua kokemuksiini ja tunteisiini niin tule lukemaan blogiani    ” Elämää sen kaikissa väreissä” ja kerro mitä tykkäsit. Tahdon myös kuulla tarinasi, joten jaa se minulle rohkeasti. Vertaistuki on parasta tukea, mitä voimme yhdessä toisillemme antaa. Oppia itsestämme, toisistamme ja elää elämäämme sydäntemme kautta. Meidän kaikkien elämällä ja kokemuksilla on väliä. Aivan jokaisen. Jokaisella on oma tarinansa ja kunnioitetaan niitä. Tervetuloa minun elämäni matkaan!

Rakkaudella ja isojen voimahalausten kera Kutriina