Muistoja

😭😭😭

Opetit mut elämään,

Minä vaan tänne jään.

Sulla on nyt tullut lähdön hetki

Meillä oli ihan uskomaton retki.

Kiitos sulle kaikesta siitä,

Mihin ei sanat mitkään riitä.

Sun vihdoinkin levätä pitää

nyt minä määrään.

Ja Minä lupaan,

kyllä minä pärjään!

😭😭😭

 

 

Tuo oli värssy jonka kirjoitin erittäin rakkaalle ”taivaan kotiin” siunatulle läheiselleni viimeisiksi sanoikseni mitä olisin arkulla hänelle halunnut sanoa…

No kyllä hän sen kaiken tiesi.

Ja paljon enemmän…

 

Oli hyvä että sisareni avustuksella lopulta päätin ”uskaltaa” mennä noihin hautajaisiin

(vaikka epäilinkin etten olisi sinne kovin ”kaivattu”)

No.

Sitten ajattelin etten minä sinne muiden ihmisten vuoksi mene

(Kuten en hänen luokseen hänen eläessäkään)

Vaan jättääkseni edes jonkinlaiset hyvästit.

 

En vieläkään oikein käsitä sitä ettei häntä enää oikeasti ole.

Ikuinen ikävä.

 

Kahden näinkin ”epävakaan” ja kovapäisen ”ääliön” ihmisen tuohon tuntemaamme aikaan mahtui kyllä monenlaista tapahtumaa.

Mutta en silti kadu hetkeäkään sitä

että laskin hänet elämääni ja sydämeeni.

 

Meillä oli omat haasteemme ja erimielisyytemme jo ns parisuhteemme aikana.

Suurin niistä oli varmaan se kuinka erilaisia ihmisiä olimme.

Ja se etten minä lopultakaan uskaltanut.

Luottaa toiseen

Suhteeseemme

Enkä edes itseeni (minuna.)

Yritin pitkään olla jotakin mitä hän ei todellakaan halunnut minun olevan.

 

Joku saattaa väittää nyt että salasin asioita liikaa..

osaltaan varmaan totta

ja myönnän etten todellakaan ole ollut se helpoin ihminen. olen tehnyt uskomattoman idioottimaisia temppuja ajattelemattomuuttani

Ja siksi kai että jotkut asiat sattuivat itseä.

En vain tajunnut silloin kuinka väärin käyttäydyin.

Häntä ja montaa täysin asioihini ja ns harhakuviini jne täysin syytöntä ihmistä kohtaan.

Monta asiaa siis muuttaisin jos voisin mutta en pysty nyt muuta kuin elämään historiani kanssa

ja yrittämään olla jatkossa toimimatta samoin.

En avaa tätä nyt tässä enempää

mutta tiedän senkin että nuo historian virheeni tulevat vielä jatkossa eteeni monellakin tavoin.

 

Hän muutti saapuessaan elämässäni monta asiaa

Ja kasvatti siitä itsetunnottomasta heikosta tytöstä..

No minut.

 

Sellaisia sanoja ei ole

Millä voisin häntä kaikesta kiittää

Vaikka eihän hän elämästäni pelkkää ruusulatanssimista ole tehnyt

Mutta silti 90% asioista Mitä muistan on positiivisia tai ainakin opettavaisia.

 

Se että suhteemme joskus päättyi

ei tarkoittanut sitä että rakkautemme olisi päättynyt

vaan sitä että lopetimme satuttamassa toisiamme ja itseämme.

Välimme olivat huomattavasti paremmat suhteemme jälkeen kun sen loppu hetkinä.

vaikka siihen sitten sekoittuikin se että toinen ihastui ja rakastui toiseen ihmiseen

(joka tietenkin oli minulle hetken aikaa helvetin vaikea paikka!)

Kuitenkin Ymmärsin että ei ihminen voit tunteilleen mitään

eikä toisen Onni ole minulta pois

No joo myönnetään,

Tässäkin asiassa minulla tietenkin olisi syitä olla jonkinlainen syyllisyys monesta tekemästäni asiasta

mutta se nyt ei todellakaan liity tähän!!!

 

Meillä on omat hyvät muistomme ja ikimuistoiset hetkemme

Ja meidän tarinamme (ihmissuhteemme) oli meidän kahden

kuten heidänkin suhteensa oli heidän asiansa.

Enkä todellakaan halua aliarvioida hänen tunteitaan tai ajatuksiaan tuota toista naista kohtaan

vaikka onkin monta asiaa mihin en koskaan tule saamaan vastausta

mutta sen haluan kuitenkin sanoa

että hän oli sydämellisin mukavin ja ymmärtäväisin ihminen

Jonka olen koskaan tavannut!!

Erittäin karun ulkokuorensa sisäpuolelta oikein kaunis ihminen

(ehkä vähän liiankin ymmärtäväinen ja kiltti omaan maailmansa?)

 

Jos minulla olisi nyt taivas puhelin

Ja saisin vielä sanoa jotakin

Kertoisin että minä oikeasti rakastin häntä koko pienen sydämeni kyllyydestä

ja että minä pärjään

Ja kiittäisin siitä että hän halusi olla osa elämääni ja auttaa minua loppuun asti vähillä voimillaan.

 

Ikävä on.