Ilmoitusluonteista?
Nyt on yö ja istun kämpässä yksin musiikkia kuunnellen..
(Unirytmit ihan sekaisin niiin heräsin kunnolla vasta viideltä illalla… Ei kiva mutta toisaalta mitä väliä on milloin sitä nukkuu kun ei ole mitään pakollista tekemistä eikä oikeastaan muuta kun Aikaa odotellessa kultaa kotiin 🙂
Huomenna hän sitten luultavasti tulee ainakin viikonlopuksi himaan.. KIVAAAH!
Halin sen miehen lyttyyn…. )
No joo semmonen alku teksti tälle blogitekstille pitkästä aikaa..
Tänä vuonna en oo päivitelly juurikaan koska oon yrittänyt ylipäätään jaksaa herää ja elää..
Tää vuosi on ollut HAASTAVA..
Jo Keväällä tapahtui monenlaista ikävää..
Menetin elämästäni taivaan merivoimiin Herrani (= tärkeimmän ja rakkaimman Ystävän) ihmisen maaliskuussa yllättäen ja se jos mikä pisti mielen enemmä ku matalaksi pitkäksi aikaa..
Vaikka oltiin erottu parisuhteestamme jo pari vuotta aiemmin niin loppuunsa asti hän oli mulle Se luottoihminen ♡
Miehen jolle olisin voinu kertoa kaiken ja jonka vuoksi olin valmis lähes mihin tahansa….
Suhteeseemme mahtui monenlaista sotaakin tietysti kahdella epävakaalla mutta …
Vain hyviä asioita muistelen…
(paitsi jos joku yhteinen tuttu alkaa muita asioita muistella…
= Hänen kuolemansa jälkeen en ole kovin moneen yhteiseen tuttuun törmännyt mutta tekemistä on ollut noissa vähissäkin..
Aina En oikeesti ees jaksa käsittää miksi heitä olen tietentahtoen tavannut ku ”aina” tulee jotai ihme draamaa ja ylimääräistä riitaa= paskaa niskaan…)
Hänen haudalleen en ole vielä kyennyt menemään..
Ehkä vielä joku päivä…
Keväällä kävi toki toinenkin lähimpiin sukulaisiin liittyvä erittäin paska juttu
mutta en aio sitä nyt avata sen enempää..
Voimia kuitenkin on tarvittu tämänkin asian suhteeen eikä asia ole loppuun vieläkään käyty kun Suomen oikeusvaltiossa kaikki kestää ja käräjät jne edessä.. *puuh*
No..
On tää vuosi tuonut HYVIÄKIN asioita elämääni.
Mulla on siis vuosien sinkkuuden ja muun ns yksinäisyyden jälkeen mulla on ilo kertoa että seurustelen.
Vakavasti.
Emme ole ”unelma pariskunta” mutta viihdymme yhdessä ja koska (ainakin toistaisksi) osaamme kommunikoida niin tässä kovaa matkaa tutustumme toisiimme..
Hän on vähän minua vanhempi ja ”samanlaista elämää” kauemmin viettänyt mies..
Tutustuimme muutama vuosi sitten netissä ja vaihoimme välillä kuulumisia mutta tapasimme livenä ensimmäistä kertaa maaliskuussa…
Hän tuki minua isossa surussani ja antoi aikaa päästä yli menetyksestä ja samalla opetti tutustua ja luottaa itseensä.. (Hänelläkin on vaikea vuosi ollut.. lähinnä terveydellisistä syistä johtuen…)
NYT voin sanoa että VÄLITÄN.
Noin 2 kuukautta olllaan oltu jatkuvasti tekemisissä ja parinkin ihmisen mielestä kinastellaan kun vanha onnellinen pariskunta..
Hän on se ihminen jonka tarvitsin elämääni piristämään ja minustakin on ollut hänelle iloa antamaan.
Sovittiin jo alussa että katsomme kaikki korttimme avoimina tuleeko yhteispelistä mitään ja nyt näyttää että säännöt on sopivat molemmille..
Aika näyttää mitä tapahtuu mutta joo.. hän on <3
Muuten arki on ihan sujunut tavallisesti kaikkia asioita hoidellessa ja jos arvosana pitäisi antaa niin olo on 7-
Se paranee takuulla kasiin kun toi yks tulee kotiin ja ylikin kasin kun pääsen halaamaan..
Niin sitä vaa kiintyy toiseen pienessäkin ajassa… Toivottavasti tää nyt kestää eikä kukaan tai mikään tule suhdettamme pilaamaan tai elämää hankaloittamaan..
Nyt pesukone vissii sammu joten pyykit kuivuu ja suihkuun..
(Yöllä tietenkin et naapurit varmasti oikein rakastavat minua 😉 )