Kätkettynä surumme sumussamme
Salaisten katseidemme taa,
Sinuun nyt aidosti vihdoinkin  tutustuessani,
Sydämessäni syttyi kivusta huolimatta
Pieni toivon kipinä paremmasta

Minun on myönnettävä
Ihastuin hiljaisesti sinuun,
En tosiaan tiedä miksi sinä kävit kiinnostamaan minua,
Oikeasti olimme aiemmin pitkään kuin piikkejä toisen lihassa
Ja olet muutenkin monin tavoin vähän enemmän kuin kielletty hedelmä.

Olen vaikea ja hankala,
Kuin ukkosmyrsky taivaanrannassa,
vetosit minuun aitona ja rehellisyydellä,
Viehättävällä luonnollisuudellasi.

Tämä on kuin tulen leikki,
Polttava ja arvaamaton,
silti ajatukseni ja sydämeni sinuun jotenkin hakeutuu,
Vaikka tiedän,
Että tämä se on silkkaa hulluutta.

Kiellettyjä tunteita,
Saati ajatuskin suhteesta,
sinun kanssasi,
Olisi jo ajatuksena sekava,
Kuin tanssi veitsenterällä,
Jännitys ja pelko kietoutuvat,

sydämeni lyöntien ympärille.

Silti aina kun sinua ajattelen
minä hymyilen heti,
sydämeni hyppelehtii ja sykkii kiivaasti.

Minun on otettava suuri riski
Ja on tästä nyt kerrottava sinulle
Vaikka en ole idiootti joten tiedän kyllä,
että tämä kaikki ei välttämättä ole
Edes molemmin puolista,
Saati yhtään mitään kestävää.
Oikeasti voimme olla nyt hetkellisesti toistemme lohduttajia,
ja läheiset välimme voivat olla
Vain tapa selvitä nyt eteenpäin
Tässä vaikeassa hetkessä.

Mutta puhuessani sinulle asioista nyt,
Minusta tuntuu että vihdoinkin on joku joka ymmärtää minua,
Ehkä sen on riitettävä.

Tiedän myös sen
Kaikkien vanhojen tapahtumien jälkeen
Rohkeutta ja varsinkin luottamusta välillämme
Voi ollan hyvinkin vaikea saavuttaa
Ja ettei oikea maailmamme
koskaan hyväksyisi meitä.

Voin luvata sinulle koko sydämestäni

Että ei sinua Tahdo tahallani loukata

tai yrittää satuttaa

Totuus on etten voi olla ajattelematta sinua,
Joka olet kanssani monintavoin hyvin samanlainen,
Kuin useasti särjetty kasaan teipattu saviruukku,
Mutta silti olet kanssani täysin erilainen,
Olet jotenkin ujo, suloinen, kiltti ja viaton
mutta silti en voi kiistää,
Etttä sinua ajatellessani minulla
On joku salainen
Fyysisen ja henkisen läheisyyden kaipuu.

Yritän nukkua pian,
Sillä ehkä edes unessa
Uskallan hetken viettää aikaa kanssasi
Olemalla oikeasti minä,
Olemme olleet unessani ennenkin yhdessä,
Täysin aitoina ja vapaina,
Vaikka todellisuus ei meitä koskaan suosisi
Eikä ympärillämme oleva maailma meitä hyväksyisi.
Se on karu totuus.

😭😭😭

Opetit mut elämään,

Minä vaan tänne jään.

Sulla on nyt tullut lähdön hetki

Meillä oli ihan uskomaton retki.

Kiitos sulle kaikesta siitä,

Mihin ei sanat mitkään riitä.

Sun vihdoinkin levätä pitää

nyt minä määrään.

Ja Minä lupaan,

kyllä minä pärjään!

😭😭😭

Tuo oli värssy jonka kirjoitin erittäin rakkaalle ”taivaan kotiin” siunatulle läheiselleni viimeisiksi sanoikseni mitä olisin arkulla hänelle halunnut sanoa…

No kyllä hän sen kaiken tiesi.

Ja paljon enemmän…

Oli hyvä että sisareni avustuksella lopulta päätin ”uskaltaa” mennä noihin hautajaisiin

(vaikka epäilinkin etten olisi sinne kovin ”kaivattu”)

No.

Sitten ajattelin etten minä sinne muiden ihmisten vuoksi mene

(Kuten en hänen luokseen hänen eläessäkään)

Vaan jättääkseni edes jonkinlaiset hyvästit.

En vieläkään oikein käsitä sitä ettei häntä enää oikeasti ole.

Ikuinen ikävä.

Kahden näinkin ”epävakaan” ja kovapäisen ”ääliön” ihmisen tuohon tuntemaamme aikaan mahtui kyllä monenlaista tapahtumaa.

Mutta en silti kadu hetkeäkään sitä

että laskin hänet elämääni ja sydämeeni.

Meillä oli omat haasteemme ja erimielisyytemme jo ns parisuhteemme aikana.

Suurin niistä oli varmaan se kuinka erilaisia ihmisiä olimme.

Ja se etten minä lopultakaan uskaltanut.

Luottaa toiseen

Suhteeseemme

Enkä edes itseeni (minuna.)

Yritin pitkään olla jotakin mitä hän ei todellakaan halunnut minun olevan.

Joku saattaa väittää nyt että salasin asioita liikaa..

osaltaan varmaan totta

ja myönnän etten todellakaan ole ollut se helpoin ihminen. olen tehnyt uskomattoman idioottimaisia temppuja ajattelemattomuuttani

Ja siksi kai että jotkut asiat sattuivat itseä.

En vain tajunnut silloin kuinka väärin käyttäydyin.

Häntä ja montaa täysin asioihini ja ns harhakuviini jne täysin syytöntä ihmistä kohtaan.

Monta asiaa siis muuttaisin jos voisin mutta en pysty nyt muuta kuin elämään historiani kanssa

ja yrittämään olla jatkossa toimimatta samoin.

En avaa tätä nyt tässä enempää

mutta tiedän senkin että nuo historian virheeni tulevat vielä jatkossa eteeni monellakin tavoin.

Hän muutti saapuessaan elämässäni monta asiaa

Ja kasvatti siitä itsetunnottomasta heikosta tytöstä..

No minut.

Sellaisia sanoja ei ole

Millä voisin häntä kaikesta kiittää

Vaikka eihän hän elämästäni pelkkää ruusulatanssimista ole tehnyt

Mutta silti 90% asioista Mitä muistan on positiivisia tai ainakin opettavaisia.

Se että suhteemme joskus päättyi

ei tarkoittanut sitä että rakkautemme olisi päättynyt

vaan sitä että lopetimme satuttamassa toisiamme ja itseämme.

Välimme olivat huomattavasti paremmat suhteemme jälkeen kun sen loppu hetkinä.

vaikka siihen sitten sekoittuikin se että toinen ihastui ja rakastui toiseen ihmiseen

(joka tietenkin oli minulle hetken aikaa helvetin vaikea paikka!)

Kuitenkin Ymmärsin että ei ihminen voit tunteilleen mitään

eikä toisen Onni ole minulta pois

No joo myönnetään,

Tässäkin asiassa minulla tietenkin olisi syitä olla jonkinlainen syyllisyys monesta tekemästäni asiasta

mutta se nyt ei todellakaan liity tähän!!!

Meillä on omat hyvät muistomme ja ikimuistoiset hetkemme

Ja meidän tarinamme (ihmissuhteemme) oli meidän kahden

kuten heidänkin suhteensa oli heidän asiansa.

Enkä todellakaan halua aliarvioida hänen tunteitaan tai ajatuksiaan tuota toista naista kohtaan

vaikka onkin monta asiaa mihin en koskaan tule saamaan vastausta

mutta sen haluan kuitenkin sanoa

että hän oli sydämellisin mukavin ja ymmärtäväisin ihminen

Jonka olen koskaan tavannut!!

Erittäin karun ulkokuorensa sisäpuolelta oikein kaunis ihminen

(ehkä vähän liiankin ymmärtäväinen ja kiltti omaan maailmansa?)

Jos minulla olisi nyt taivas puhelin

Ja saisin vielä sanoa jotakin

Kertoisin että minä oikeasti rakastin häntä koko pienen sydämeni kyllyydestä

ja että minä pärjään

Ja kiittäisin siitä että hän halusi olla osa elämääni ja auttaa minua loppuun asti vähillä voimillaan.

Ikävä on.