Äitinä ilman pikkuisia
HAAVEET, UNELMAT JA ODOTUKSET
Tiedättekö sen tunteen, kun on kova vauvakuume mutta lasta ei vain tule. Haaveissa raskaus, synnytys ja oma pieni lapsi. Diagnoosina PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtyhmä, joka aiheuttaa lapsettomuutta. Epäsäännöllistä kiertoa, ei lainkaan ovulointia joten lapsen saanti käytännössä mahdotonta. Erilaisia tutkimuksia, asioiden selvittelyä ja viimein yritystä lääkkeillä.
Sain käyttöön yleisesti käytettävän lääkkeen Letrozolin. Luin netistä ihania onnistumistarinoita, joten odotukset olivat kovat. Kierron puolivälissä käynti lääkärillä ja ne sanat siitä, että lääke ei ollut tuottanut lainkaan tulosta. Pettymystä ja pelkoa, toimiiko lääke minuun ollenkaan. Päätettiin kuitenkin yrittää vielä kaksi kertaa uudestaan. Tämän jälkeen siirryttäisiin toiseen lääkkeeseen. Uutta ultra-aikaa ei varattu lainkaan, käskettiin vain ottaa lääkkeet kotona ja tulla myöhemmin uudestaan, josko lääke alkaisi joskus tehota.
ONKO TÄMÄ TOTTA
Eräänä iltana oli vain testattava. Hain apteekista raskaustestin ja menin kotiin. Hetken kuluttua kaksi punaista viivaa tikussa, sydän hakkasi todella kovaa, jalat meinasivat pettää alta ja kuvaa oli vaikea saada koska kädet vain tärisivät hulluna. Kahden päivän kuluttua raskaustestissä sanat ”raskaana 1-2”. Verikokeissa arvo lähes 400, mutta silti kaikki tuntui uskomattomalta. Siitä lähti soittoa neuvolaan ja alkoi odotus varhaisultraan, jonka sain kunnan puolesta arviolta raskausviikolle 6+. Taas jännitystä ja pelkoa, onko siellä raskautta ja onko oikeassa paikassa. Raskaus kohdussa, mutta näkyvillä kaksi raskausonteloa, joissa vain toisessa selkeä ruskuaispussi ja syke, uusi kontrolli siis kuuukauden päähän. Rv 10 ultrassa kaksi potkivaa ja vilkuttelevaa sikiötä hyvine sykkeineen. Taas yhtäaikaa iloa ja pelkoa. Ensimmäinen raskaus alussa ja heitä on kaks tulossa.
HYPEREMEESI, MIGREENI, FYYSISET KIVUT
Raskauspahoinvointi, se olikin kahta kauheampi. Ei vain aamupahoinvointia vaan ympäri vuorokauden oksentelua eri ruuista ja hajuista. Huimausta, erilaisia kipuja ja noin kerran viikossa sairaalassa tiputuksessa. Diagnoosina hyperemesis gravidarum eli tunnetummin hyperemeesi, joka tarkoittaa raskaudenaikaista vakavaa pahoinvointia. Tämä helpotti onneksi viikolla 14, vaikka sen jälkeen fyysiset vaivat pahenivat. Alaselkä oli ollut hyvin kipeä, vasen jalka puutui ajoittain. Fysioterapeutilla sain tietää sen johtuvan si-nivelestä ja tämän vuoksi sain si-tukivyön käyttööni. Se todellakin helpotti, joten suosittelen lämpimästi muillekin raskaana oleville kokeiluun edes hetkeksi, jos samoja vaivoja ilmenee.
ULTRAT ÄITIYSPOLIKLINIIKALLA
NT-ultrassa ja rakenneultrassa saimme kuulla kaiken olevan todella hienosti. Ensin saimme veikkauksen tytöstä ja pojasta jonka jälkeen kahdesta pojasta. Omissa toiveissa oli ollut sekä tyttö että poika, mutta pääasiana kuitenkin terveet vauvat. Nyt raskaudesta ulkaisi jo iloita ja tulevaa miettiä sekä tavaroita hankkia, vaikka oireita oli monenlaisia ja ne huolestuttivat. Sanoin ääneen lauseita ”Ei raskaana kuuluisi olla tämmöistä” ”Ei tämä ole normaalia”. Kerroin oireista ja huolesta neuvolaan mutta minulle aina vain sanottiin niiden kuuluvan raskauteen ja luotin ammattilaisen sanaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi vain pitänyt luottaa omaan odottavan äidin vaistoon ja vaatia kunnolla apua.
PÄIVÄ JOSTA EN ODOTTANUT TÄMMÖISTÄ… KAIKKI JOTA EI VOINUT AAVISTAA
13.4 oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä ja istuin omalla takapihalla. Mahassa oli todella outoja tuntemuksia, niitä oli ollut ennenkin mutta nyt ne olivat paljon kovempia. Muistin vain neuvolan sanat ”kuuluu raskauteen” ja ajattelin kaiken olevan kunnossa, kunnes yhtäkkiä tajusin että minulla on synnytyssupistukset päällä. Laitoin miehen soittamaan synnytysvastaanotolle ja hätäkeskukseen, A vauvan lapsivesi meni ambulanssia odottaessa ja ensimmäisenä ajatuksena ”nyt se on menoa, he syntyvät tänään”. Sairaalaan päästessä supistukset yritettiin estää, vauvoille annettiin lääkettä kypsyttämään aivoja ja keuhkoja. Kaikki kuitenkin eteni todella nopeaa ja niin meille syntyi yöllä kiireellisellä sektiolla kaksi pientä poikaa. A 570g ja B 425g. Pojat siirtyivät synnytyssalista vastasyntyneiden teho-osastolle ja taistelivat siellä pieni hetki kerrallaan. Kaikesta avusta ja hyvästä hoidosta huolimatta heistä tuli 14.4 ja 15.4 meidän pienet enkelipojat. Pojat menehtyivät vaikeisiin ennenaikaisuusongelmiin ja syntyivät ennenaikaisesti hoitamattoman tulehduksen vuoksi. Koin viikonlopun aikana paljon iloa, surua, pelkoa, rakkautta, vihaa, toivoa, henkistä ja fyysistä kipua.
OMIEN LASTEN HAUTAJAISET
19.5 oli poikiemme siunaus, hautaan lasku ja muistotilaisuus. Kenenkään äidin ei pitäisi kokea tämmöistä, kenenkään äidin ei kuuluisi laskea omia lapsiaan hautaan. Isoimmat ajatukset asiasta: 1. Lapseton vaikka kuitenkin kaksi pientä poikaa. 2. Äiti, jolla ei ole omia lapsia huollettavana.
