Pitkää odottelua
Raskaus kestää normaalisti n. 40 viikkoa, minulla vain tuntia vaille 24. Näinä viikkoina, jotka minulla pitäisi olla menossa (37) raskaus alkaisi olla vasta täysiaikainen.
Ennen 37 raskausviikkoa syntynyt/ alle 2500g painava vauva on keskonen ja taas ennen 32 raskausviikkoa syntynyt/alle 1500g painava vauva pikkukeskonen. Meidän pojat syntyivät pikkukeskosina eivätkä painaneet yhteensä edes 1000g. Poikien pitäisi vielä olla masussa, enää en ole voinut tuntea potkuja pitkään aikaan…
Aikaa on kulunut muutama kuukausi ja olen lukenut paljonkin poikien papereita. Neuvolatekstejä, äitiyspolikliniikan tekstejä, lastenlääkärien ja patologin kirjauksia. On vielä hyvin monta asiaa, joita on tutkittava.
Tulehdusoireet joista kerroinkin, joita ei ole tutkittu eikä hoidettu. Mahdollinen hoitovirhe. Tästä olenkin tehnyt muistutuksen hallintoylilääkärille, joka meni eteenpäin neuvolatoiminnasta vastaavalle ylilääkärille. Joudun vain odottelemaan, sillä hän on vasta ensi kuussa taas paikalla.
Patologin löydösten vuoksi on monen muunkin hoitohenkilön kanssa asioita tutkittava. Käytävä keskusteluja, eikö kyseisiä asioita huomattu raskausaikana, olisiko pitänyt/voinut huomata, oltaisiinko silloin toimittu eri tavalla. Olen saanut yhdestä hoitoyksiköstä kirjauksia ja cd-levylle tallennettuja ultraäänikuvia. Olen lukenut ja katsonut niitä odottaessa seuraavaa ylilääkärin keskusteluaikaa.
Ensihoitokeskus selvittää myös hätäkeskuksen kanssa syitä sairaankuljetuksen tulon viiveeseen. B kiireellisyysluokan tehtävässä olisi tavoiteaika potilaan saavuttamiseen 8min, odotin ambulanssia lähes tunnin ajan. Mieheni soitti useamman kerran hätäkeskukseen tänä aikana.
Kun vastaukset on tulleet näistä asioista, pääsen jatkamaan ja tekemään mahdollista kantelua Valviraan. Asia on käsiteltävä huolella loppuun saakka, sillä kyseessä on kahden pienen kuolema. Myös minun henkeni olisi voinut olla vaarassa. Tässä tapauksessa voisi käyttää sanontaa ”luonto hoitaa” eli minun kroppani käynnisti akuutin tulehduksen vuoksi synnytyksen, joka eteni nopeaa vauhtia, jotta minulle ei kävisi sitä pahinta.
Pitkän odottelun jälkeen saimme myös vihdoin pojillemme muistolaatan hautausmaalle. Se on kaunis, kultainen kirjoitus ja kaksi enkeliä. Kuin meidän pienet rakkaat. Nyt vain päivä kerrallaan, asiat selviää aikanaan.