Pitkää odottelua osa 2

En ole ehtinyt taas kirjoittaa, on ollut paljon menoja. Nyt kerron meidän viime ajan kuulumisia.

Eräs perjantai saimme postia, kirjekuoressa meidän poikien nimet, mietin hetken ja kun avasin kuoret niissä oli lopulliset vastaukset ruumiinavauksista….

Rakenneultrassa todettiin kaiken olevan hyvin ja odotin ns. täydellisiä, terveitä poikia. Myöskään ruumiinavauksissa ei paljastunut kummastakaan mitään rakenteellista poikkeamaa. Perus kuolinsyynä siis epäkypsä keskosuus, minussa 2 asteinen infektio ja istukoissa 1 asteinen eli siis minussa pahempi.

Edelleen odottelemme että ylilääkäri palaa lomalta, lukee muistutuksen ja alkaa käsitellä sitä. Odotellessa olen myös laittanut sähköpostia kahdelle neuvolan hoitajalle, jotta he voisivat myös itse ajatuksella lukea ja miettiä tapahtumia. Toivon että he ymmärtävät kuinka vakavasta asiasta tässä nyt puhutaan, mahdollisesta hoitovirheestä, joka johti kahden kuolemaan. Aion viedä asian loppuun saakka, näin ei saa jatkua sillä tämän hetkisen tiedon mukaan olen kuudes äiti paikkakunnalla, jota ei ole hoidettu oikein/ajallaan. Joka ei saanut apua pyynnöistä huolimatta, jonka oireita vähäteltiin, asian annettiin olla.

Alla muutama teksti sähköposteista

Kerroin edellisessä kirjoituksessa, että ensihoitokeskus selvittää hätäkeskukselta, miksi jouduimme odottamaan autoa niin kauan.
Olen saanut tietoon vasta, että alueella oli silloin molemmat autot kiireellisellä tehtävällä, sitä en tiedä miksi autoa ei laitettu muualta.
Minut kuljetettiin A kiireellisyysluokalla ja matkalla otettiin kyytiin myös kaksi ensihoitolääkäriä FinnHemsin helikopterista, mutta silti hätäkeskuksesta sanottiin, että siinä ei ollut mitään ensihoidollista tarvetta. Omalla autolla ei kuitenkaan saanut mennä, sillä kuljetuksen tuli tapahtua vasemassa kylkiasennossa.
Tämä selvittely on siis myös edelleen kesken, hätäkeskus ei ole vielä kertonut kaikkia tietoja.

 

Kaiken tämän keskellä on onneksi ollut myös iloa ja naurua, paljon juhlia ja muita tapahtumia. Olemme nähneet kavereita, viettäneet pikkusiskoni lapsen nimiäisiä, puolisoni siskon valmistujaisia ja käyneet mm. Neste Ralleissa.

Minulla alkaa kohta äitiysloma loppua ja mietin mitä sitten tekisin. MLL:n kautta olen hoitokeikkoja tehnyt jo pidemmmän aikaan, toisten lasten hoitaminen ei tee minulle pahaa eikä ole raskasta. Olen vain iloinen ja onnellinen, kun pystyn töiden tekoon.

Elämän on jatkuttava, sänkyyn ei jäädä makamaan. Tällä pääsee eteenpäin ja jaksaa. Asiat selviävät, mutta se vie aikaa. On vain jaksettava odottaa, eikä saa luovuttaa. Minulla on onneksi todisteet kaikesta enkä päästä hoitajia helpolla pakenemaan tästä tilanteesta. Vaadin vastauksia, perusteluita ja oikeutta.