Tuttuja ja tuntemattomia surussa mukana

Uutiset kateissa olevasta ihmisestä, tuntemattoman äkillinen kuolema… ne laittavat mietityttämään aina. Miksi joku on kadonnut, löytyyköhän elävänä, selviääkö muita syitä. Kun lukee jotain järkyttävää tuntuu pahalta myös läheisen/omaisen puolesta. Varsinkin jos kyse on lapsesta tai nuoresta, jolla olisi ollut vielä pitkä matka kuljettavana. Asioita on ehkä miettinyt hetken aikaa ja kaikki on jäänyt vain uutisten luku tasolle. Olen seurannut nuorempana keräyksiä, joissa on lahjoitettu rahaa erilaisten surujen aikana, mutta en olisi voinut odottaa kuinka paljon ulkopuolisia voi koskettaa omien pikkukeskosten kuolema.

Sain tuntemattomilta paljon osanottoja, koska julkaisin asian facebookissa vertaistukiryhmässä, jossa oli muita odottavia sekä jo synnyttäneitä äitejä. Joukossa myös muutama isä. Tämä tuntui vielä kuitenkin täysin ymmärrettävältä ja normaalilta. En olisi kuitenkaan ikinä voinut uskoa/odottaa kuinka ulkopuoliset haluavat muistaa meitä lastensa menettäneitä vanhempia. Saimme monikko-odottajat fb ryhmän jäseniltä kortin ja kukkalähetyksen. Toisen fb ryhmän jäseniltä suruadressin, kauniit kaulakorut, suklaata, kukkia ja lahjakortin. TAYS:sin vastasyntyneiden teho-osaston henkilökunta antoi paljon ihania esineitä meille mukaan: pipot jotka olivat poikien päässä, kastekynttilät, virkatut enkelit, kastevedet kauniissa purkeissa ja muuta pientä. Lisäksi he ottivat meille kuvia meistä ja pojista. Kiitimme heitä pienellä lahjalla ja kortilla. Poikien siunaus-ja muistotilaisuudessa oli meille paljon läheisiä ihmisiä. Olemme saaneet paljon tukea ja apua.