Minä itse

Kerroin ensimmäisessä kirjoituksessani paljon ex-miehestäni ja siitä mistä kaikki lähti niin jospa kerron jotain itsestäni:) 

Olen 22-vuotias nainen, joka elän lähes tavallista perhe elämää yhdessä lapseni kanssa. Olen päivät kotona ja teen satunnaisesti töitä iltaisin kun saan lapsen vanhemmilleni hoitoon, minulla on paljon ystäviä joilla ei ole omia lapsia, mutta ovat pysyneet elämässäni siitä huolimatta. Asumme ihan tavallisessa kaksiossa Satakunnassa. Elämämme on siis melko normaalia mitä muillakin, mutta lapseltani puuttuu vain isä (kuulostaa siltä kuin olisin siennyt pyhästä hengestä:D) ja minulta mies. 

Anteeks mut en tiedä onko toi siennyt ees sana mut ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan? 😀

Minulla on erittäin vakava luottamuspula miesten kanssa, koska kahdessa edellisessä suhteessa minua on petetty eikä kukaan ole koskaan saanut minua tuntemaan itseäni yhtä arvottomaksi kuin edellinen mieheni(lapseni isä) Tiedättekö sen tunteen kun olet maailman pienin ihminen? Näkymätön? Ehkä hymyilet, mutta sisälläsi on musta aukko? Ja sinut on potkittu maan rakoon? 

Voin sanoa että tiedän ja nyt olen noussut sieltä ylös, seison kahdella tukevalla jalalla maassa, mutta silti joku osa on vielä piilossa. Kuka sen saisi vielä näkyviin?

MINÄ ITSE! 

Rakkaat siskot te olette kauniita, niin minäkin! Te olette ihania, niin minäkin! Te olette rakastettavia, niin minäkin! Te olette juuri sitä jonka itsestänne teette ja niin olen minäkin! 

<3 Rakkaudella mami <3

p.s. Anteeksi sekava kirjoitukseni :)