Karista energiasyöpöt ihmiset – vinkit kevätsiivoukseen

Näin päästät irti ikävistä ihmisistä! (terve.fi)

Älä anna negatiivisten ihmisten pilata elämääsi – 5 keinoa pitää valittajat loitolla (voice.fi)

Viimeisen parin vuoden sisään, varsinkin keväisin, näitä otsikoita on putkahdellut ilmoille kymmeniä. Juttuja, jotka neuvovat kohta kohdalta, kuinka pääset eroon energiaa vievistä, kielteisistä, kireistä jne. ihmisistä.

Välillä mietin, puhutaanko näissä jutuissa tuntevista yksilöistä vai kiukaista ja pakastimista.

Jokaisella on totta kai oikeus päättää omasta seurastaan ja ajankäytöstään, suojella itseään ja kävellä pois kivusta. Varsinkaan alistamista, väkivaltaa ja loukkauksia ei kenenkään tarvitse kestää. Minäkin olen katkonut välejä ihmisiin, jotka ovat saaneet minut voimaan huonosti. 

Kevätsiivousotsikoissa on mukana terve opetus: itsesuojelu. Tarkoitus on hyvä, mutta tulokulma kylmä ja kova. Neuvot saavat elämän näyttämään nousujohteiselta projektilta, jossa pieninkin pahan mielen hiukkanen puistellaan ikkunasta heti, kun se ilmaantuu näkökenttään. Äksyilevät ihmiset eivät kuitenkaan ole mikään este onnen tiellä. Este on se, että ajattelee oman onnensa olevan riippuvainen muiden käytöksestä. Silloin tulee vahingossa ajatelleeksi, että on olosuhteiden uhri.

Ja jos riippakivistä ravistelee irti laput silmillä, kysymättä, mistä heidän käytöksensä kumpuaa, elämä jää vähän yksiulotteiseksi. Kielteiset tunteet – ja ihmiset – kun ovat hedelmällinen kasvualusta välittämiselle ja empatialle. Eikä sekään tarkoita, että pitäisi ryhtyä kynnysmatoksi, ottaa paha vastaan ilman suodatinta.  

Minulla oli elämässäni kausi, jolloin olin jokaiselle lähelleni sattuvalle energiasyöppö. Loukkasin, syyllistin ja aiheutin huolta, mutta kaikki kumpusi siitä, etten itse voinut hyvin. Halusin huomiota, mutta tein sen itselleni ja muille tuhoisalla tavalla. Omalla paranemisen tielläni tärkeä käännekohta oli se, kun sain jämäkkää palautetta käytöksestäni; kun joku vihdoin uskalsi sanoa, ettei noin voi tehdä. Silloin sisäistin ensimmäistä kertaa käytökseni seuraukset: olin ihan oikeasti satuttanut. Jos lähimmäiseni olisivat vain kävelleet mykkinä pois, en olisi koskaan oppinut yhtään mitään. 

Ihmisellä on tapana muuttua silmissämme otsikoksi, jonka hänelle annamme. Kun kutsuu jotakuta energiasyöpöksi, kusipääksi, katkeroksi, hänen muut ominaisuutensa katoavat. Minäkin olisin vähitellen alkanut muuttua tuollaiseksi otsikoksi, jos en olisi saanut lempeän jämäkkää palautetta. Olisin alkanut uskoa, että olen pohjimmiltani energiasyöppö, en mitään muuta.

Joskus on yksinkertaisesti mahdotonta ymmärtää esimerkiksi ihmistä, joka on tehnyt julmia ja itsekkäitä tekoja. Mutta jopa sellainen ihminen on paljon muutakin kuin vain Julma ja Itsekäs. Vaikkei ymmärtäisi, voi ainakin yrittää nähdä ihmisen. Silloin saa itsekin tilaa hengittää ja ymmärtää, että tuolla toisella on käytökseensä syynsä, jotka eivät todennäköisesti johdu minusta.

Tahtoisin ajatella, että energiasyöpölle pitää antaa mahdollisuus muuttua. Sen jälkeen hänestä voi päästää irti kevyin mielin. Kävellä pois kivusta, muttei vältellen, vaan silmät auki.

 

Any one who has common sense will remember that the bewilderments of the eyes are of two kinds, and arise from two causes, either from coming out of the light or from going into the light; [–] and he who remembers this when he sees any one whose vision is perplexed and weak, will not be too ready to laugh; he will first ask whether that soul of man has come out of the brighter life, and is unable to see because unaccustomed to the dark, or having turned from darkness to the day is dazzled by excess of light. 

                  — Platon