Kuukausien jooko vai eikö- ja  kauheeta vai upeeta– pohdinnat ovat nyt tulleet päätökseensä. Elokuussa olisi nimittäin lähtö avopuolison kanssa Intiaan siellä asuvaa isosiskoa katsomaan. Kun varausmaksu huljahti tililtä Hullujen päivien lentolippupisteellä, olo oli sen verran epätodellinen, että oli heti päästävä keltakassisten mummojen seasta ulos raittiiseen ilmaan ajatuksia prosessoimaan. 

Vajaan viikon aikana alkupelkohuuma on vaihtunut puhtaaseen huumaan. Kaikki hyötyaika menee Intia-noobin eli ensikertalaisen matkaoppaita ja rundivaihtoehtoja selaillessa. Paha vain, kun pitäisi tässä tulevan neljän kuukauden aikana vielä väkertää gradua, käydä kesätöissä ja saada uusi kämppä asumiskuntoon. Nytpä siis kanavoin teille osan innostuksestani. Ja kuvia, kuvia, kuvia. Myös matkavinkkejä otetaan enemmän kuin mieluusti vastaan!

Olen selittämättömällä tavalla haaveillut matkustamisesta ihan natiaisesta asti, eikä hinku ole opiskelijan tulotasollakaan mihinkään hälvennyt. Ei estä sekään, että minulla on tapana pyöritellä jokaista kauhukuvaa päässäni loputtomiin (joulukuun joukkoraiskauskeissi sai todellakin harkitsemaan toisen, kolmannen ja vielä neljännen kerran, ennen kuin uskalsin varata lippuja).

Odotan aistien ylikuormittumista, naamalle valuvaa hikeä ja jatkuvaa kulttuurishokkia. Eteläisin, hektisin ja sontaisin paikka, jossa olen koskaan käynyt, on nimittäin Napoli. Sielläkin meni pari päivää tottua melusaastehärdelliin ja siihen, ettei liikennevaloja noudateta.

Suurin pulma on runsaudenpula. Kymmenen päivää tuntuu miljardimaalle aivan naurettavan lyhyeltä ajalta. Ensin olisi tarkoitus vietää päivä, pari Delhissä, eihän sitä kehtaa missata. Mutta sitten pitäisi vielä päättää, haluaako…

…Himalajan vuoristomaisemiin, kuten ”joogan pääkaupunkiin” Rishikeshiin, jossa Beatlesin pojatkin kävivät 60-luvulla trippail- meditoimassa…

…Rajasthanin aavikolle (tässä Udaipur, jossa muuten kuvattiin Bond-leffa Octopussya)…

…vaiko kenties takuuvarmoille Goan biitseille, jonne Kyösti Pöystikin oravanpyöräänsä pakeni.

Vaakakuppi on hitaasti kallistumassa kohti Etelä-Intian trooppista Keralaa, joka käyttää vaatimatonta slogania God’s Own Country. Satamakaupunki Kochi ja Kardemummakukkulat kieltämättä kuulostavat sympaattisilta. Muutoinkin Keralan väitetään elävän muuta Intiaa hitaammassa rytmissä. Eli jos haluaa säästyä tuputtavilta huijareilta ja kerjäläisiltä, tervetuloa Keralaan. Valinta tarkoittaa Delhin-lennon päälle kolmen tunnin vaihtolentoa, mutta olen sen verran mukavuudenhaluinen, että se voittaa helposti ajatuksen täyteen tupatuista junista ja busseista.

Toki pelkään yhä tissinkourijoita, varkaita, denguekuumetta, turistiripulia, likaisia vessoja ja monsuuniin hukkumista. Kaltaiseni reissukammoisen hätään sopiikin viisas sitaatti Nalle Puhista. Ko. tarinassa Nasu ja Puh ovat pihalla käppäilemässä, kun puhkeaakin myrsky, ja Nasu alkaa heti ajatella kauheita:  

”’Supposing a tree fell down, Pooh, when we were underneath it?’
’Supposing it didn’t,’ said Pooh.
After careful thought Piglet was comforted by this.”