Leikkauksen odottelua, lehtijuttu, kesäfiiliksiä, onko minullakin BII oireita?
Kesä on mitä kuumimmillaan ja bikinikelit parhaimmillaan. Sovittelen kesämekkoja ja toppeja päälleni. Tiedän, että ensi kesänä, ne istuvat todennäköisesti eri tavalla, kun implantit on poistettu
Jokainen mua instassa tai facebookissa seuraava tietää, että julkaisen sivuillani myös beachikuvia bikineissä. Mun mielestä ihmisen alastomuus on maailman normaalein (ja kaunis) asia ja vaikka ulkonäköpaineita on mullakin ollut enemmän ja vähemmän, nautin olostani pikku bikineissä. Ero, minkä huomaan tapahtuneen talven aikana, on se, että tällä hetkellä en enää voi ylpeästi esitellä ”feikki” tissejäni. En halua ottaa kuvia, joissa ne ovat esillä, vaikka kymmenen vuoden ajan tälläinen oli mulle ihan normaalia.
Sillä ei ole todellisuudessa väliä, onko joku ihminen käynyt kauneusleikkauksessa vai ei, jos haluaa julkaista kuvia vähäpukeisena nauttimassa vuoden parhaasta ajasta. Myöskään sillä ei ole mielestäni väliä, onko kyseinen henkilö mallin mitoissa vai ei. Ehkä sosiaalinen media juurikin kaipaa eri kokoisten ja näköisten ihmisten rantakuvia, niissä ei koskaan pitäisi olla mitään häpeämistä. Jokin silti omassa mielessäni on muuttunut varsinkin oman kehoni suhteen.
Ajatusmaailmani on alkanut muokkaantumaan suuntaan, jossa rintaimplantit eivät ole eettisiä naisia ajatellen, eivätkä oikeastaan viehätä minua enää sen myötä ulkonäöllisestikkään. En koe enää ylpeyttä kantaa näitä rintamplantteja sisälläni, jotka ovat sairastuttaneet naisia ympäri maailmaa aivan järkyttävästi liian paljon ja jotka voivat sairastuttaa myös minua. Toivon sen sijaan, että en provosoisi vahingossakaan ketään tavoittelemaan enää isompia tai pyöreämpiä rintoja omilla kuvillani. Jos implantit olisivat riskittömät tai edes sisältäisivät vain ne riskit joiden alunperintäkin tiesin olevan olemassa, en varmaan näkisi edelleenkään mitään pahaa näissä lisävarusteissa.
Jokainen jota asia tosissaan kiinnostaa, voi avata youtuben, sieltä löytyy runsaasti vlogeja aiheesta(ainakin ulkomailta). On musertavaa nähdä, kuinka sairaaksi osa ihmisistä on todella tullut implanttien takia.
Kun katson itseäni peilistä, olen jo monesti miettinyt, että olispa leikkaus ohi, niin ei tarvitsis peitellä näitä rintoja, kun en niitä todellakaan halua enää esitellä. Tämänkin kokoisena ne ovat melko helposti esillä kesävaatteissa. Toisinsanoen, en koe, että tarvitsen implantteja elämässäni enää yhtään mihinkään. Jos poistoleikkaus ei vaatisi niin pitkää sairaslomaa, olisin jo käynyt operaatiossa.
Onko minullakin BII oireita?
Tässä on ollut aikaa kelailla näitä asioita 9 kuukautta ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. 9 kuukautta sitten aloin perehtymään tähän BII ilmiöön ja implanttisairauksiin eri tavalla kuin ennen. Olen kahdessa suomenkielisten naisten vertaistukiryhmässä sekä 2 kansainvälisessä ryhmässä facebookissa.
Olen alkanut pohtia elämääni taakseppäin. Kun katsoo kymmenittäin videoita implantteja poistavilta naisilta ja kuuntelee killerboobies podcastia, jossa on myös kemistejä, kirurgeja ja lääkäreitä haastattelussa (joita ei ole maksettu hiljaiseksi) mieleen juolahtaa, että olenko sittenkään ollut niin ”terve” näiden vuosien aikana, mitä olen ajatellut. Varmaa on, että kukaan implantillinen nainen ei haluaisi ajatella, että epämääräiset terveyshaitat voisivatkin johtua kehossa sijaitsevista vierasesineistä. En nyt millään mittarilla väitä, että terveysongelmia ei olisi ihman implantteja, tottahan toki kaikilla meillä jotain on. Mutta kun tilanne on se, että on implantit, mistä todellisuudessa voin tietää, mikä oire voisikin olla niiden aiheuttama?
Tässä mun oireita, joiden alkuperä voisi olla rintaimplantit:
– Väsymys
– Migreenit
– Muistiongelmat (”brainfogg eli aivosumu?”)
– Vatsaongelmat jotka ovat vaivanneet nyt viimeiset 1,5 vuotta lähes joka päivä
– Jonkinasteiset näköhäiriöt
– Unettomuus ja ahdistus ajoittain
– Kovat vatsakrampit, joita mulla oli noin 7 vuotta sitten useasti
– Vatsanpohjassa tunne, kuin tippuis tai ”ottais vatsanpohjasta” kuten vuoristoradassa.
Jos näitä oireita lähdetään setvimään yksi kerrallaan, noh, väsymyksestä kärsii aika moni muukin kuin minä, tiedän sen kyllä. Joskus väsymys on silti ylitsepääsemätöntä päiväsaikaan, vaikka olisin nukkunut hyvät unet. Ruokavalioni on terveellinen ja syön lisäeavinteena sinkkiä, magnesiumia, monivitamiinia, rautaa ynnä muita.
Migreeni on myös yks BII oire ja niistä olen kärsinyt nyt viimeiaikoina useammin.
En todella tiedä, minkäverran on normaalia unohdella asioita, mutta saatan nykyisin miettiä, mitä eilen tapahtui tai olenko jo käynyt suihkussa tänään? Se on itseasassa hieman pelottavaa, että olen alkanut myös puhumaan vastakohdista vahingossa. Jos tarkoitan sanoa loppu niin sanon alku. Jos tarkoituksenani on sanoa kylmä, sanonkin kuuma. Miesystäväni on myös huomannut nämä sekoilut. Tietenkin kyseessä voi olla vaan normaalia väsymystä tai töiden aiheuttamaa stressiä, mutta muistiongelmat ovat myös yksi BII ilmiön eniten raportoiduista oireista, joten en voi täysin sivuuttaa tätä ajatusta enää tällä hetkellä. Kaiken näkemäni, kuulemani ja lukemani jälkeen, valitettavasti ajattelen, että kaikki on mahdollista. Olen silti edelleen skeptinen ihminen, enkä heti usko mitä jostain kuulen.
Vatsaongelmista olen nyt kärsinyt erityisesti viimeiset noin 1,5 vuotta. En kertakaikkiaan ymmärrä mistä ne johtuvat. Ruokaa olen kokeillut niin monta eri variaatiota, että se ei oikein voi olla auheuttajana. Jos nyt suoraan kakka asioista puhutaan, niin mulla on ripuli, joka ikinen aamu, 99% aamuista. Sitäkään en tiedä, miksi aina aamulla?
Ripuli ja vatsaongelmat ovat myös yksi BII ilmiön yleisimmistä ongelmista, enkä rehellisesti sanottuna pitkään aikaan edes ajatellut, että mulla todellisuudessa vois olla nää BII oireet, vaan pitkään mietin, että kyllä se ruoka on pakko olla sen aiheuttaja. Entäs sitten nää näköhäiriöt? Nekin ovat listattu BII oireeksi. Silmiäni on tutkittu ja joka kerta todettu näköni erinomaiseksi. Hassua kyllä nykyään näköni saattaa sumentua yht äkkiä ja joudun menemään lähemmäs kylttejä nähdäkseni lukea tekstiä. Toki voi olla myös kyse siitä, että yksinkertaisesti olen tulossa vanhaksi (täytin marraskuussa 30).
Unettomuus ja ahdistus ovat myös aika ajoittain tulleet kylään. Näitä vaivoja ei ole myöskään ollut tässä määrin aikaisemmin kuin nykyään. Tiedän, että ahdistuneisuidelle mulla ei ole mitään oikeita syitä. Implantin poisto ja sen jälkeinen lopputulos ei pelota tai ahdista minua. BII ilmiössä puhutaan myös vakavasta masennuksesta ja että implantilliset naiset ovat jopa itsetuhoisia. Pakko sanoa, että näitä sairaita naisia seuraillessa, en sitä enää ihmettele, osa heistä ovat olleet aivat täysin synkässä masennuksessa, ilman tietämystä siitä, mistä tämä voisi johtua. Surullista kyllä. Itsellä ei sentään tilanne ole näin paha.
Mietin näin takautuvasti myös sitä kun olin nuorempi. Silloin mulla oli kivuliata vatsakramppeja, kuin koko vatsa sisältä olisi hetken kovassa tulessa ja on pakko hetkeksi kyyristyä kyykky asentoon. Vaikka puhunkin tulesta, en tarkoita närästystä, tiedän kyllä mitä se on, mulla on myös todettu hiljattaen refluksitauti. Myöskään kuukautis-kivuista ei ole kyse. Onneksi krampit menivät nopeasti ohi, mutta koskaan tälle tai ”ottaa vatsanpohjasta” tunteelle en ole saanut järkevää selitystä.
Viimeaikoina olen myös todennut raajojeni puutuvan helposti. Siihenkin voi tietysti olla monta syytä. Tässä lista asioista, joita aijon mielenkiinnolla seurata sen jälkeen, kun implantit on poistettu.
Annoin haastattelun seura- lehdelle koskien implantti asioita. Juttu kuitenkin ilmestyi hymy – lehteen. Hymy, on ehkä vähän juorulehtimäisempi kuin seura, mutta jospa edes yksi ihminen siitä jotakin oppii, niin hyvä niin. Monet ovat sanoneet, että olen erittäin rohkea puhuessani asiasta lehdessä. Enpä itse ole niin varma olenko rohkea, vai ovatko muut vaan ujoja? Kymmenet kiitosviestit naisilta ovat vakuuttaneet minua jo ensimmäisen blogikirjoituksen julkaisun jälkeen, että olen täysin oikealla reitillä. Asia on tärkeä ja siitä PITÄÄ puhua.
Ihmisten auttaminen, rehellisyys, avoimuus ja asioiden puhuminen ääneen ovat arvoja joiden takana seison. En jaksa elää salattuja elämiä ja hyssytellä asioita. Ne vaan eivät ole minua varten. On paljon vapauttavampaa puhua asioista avoimesti. Parasta on se, kun ei ole mitään salailtavaa keltäkään. Jos joku sen seurauksena sitten tuomitsee, niin ihan rauhassa vaan. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Odottavan aika on todella pitkä ja todella odotan, että pääsisin jo poistoleikkaukseen. Tuntuu, että helpompaa olisi jo ilman implantteja. Leikkaukseni ajankohdaksi tulee muodostumaan todennäköisesti lokakuu. Odotan jo sitä, kun voin todellisesti itse olla taas ylpeä omista rinnoistani
Instasta löydyn edelleen nimimerkillä kirzikka, mikäli haluat seurata matkaani sitä kautta.