Rintaimplantit poistettu, 9 päivää leikkauksesta

Kävin rintaimplanttien poistoleikkauksessa 9 päivää sitten, eli 30.9.2021.

En ole vielä ehtinyt kirjoittamaan blogia leikkauksen jälkeen, johtuen siitä, että aloitin kuvaamaan vlogia youtubeen aiheesta. Jos kiinnostuit, löydät mun videot youtubesta ihan hakusanalla ”implanttienpoisto”. Vlogini ensimmäinen jakso on ”rintaimplanttien poistoleikkaus huomenna”. Idea tämän vlogin aloittamisesta tuli samana päivänä, kun nauhoitin ekan jakson. Eipä sitä paljoa ehtinyt suunnittelemaan, alotin vaa höpöttää kameralle ja katoin mitä tuli. Ehkä ajatus siitä että vlogijakso olisi mielummin ”aito” kuin käsikirjoitettu ja leikelty video, viehätti minua. En jaksa sellaista hienostelu hommaa ainakaan tässä vaiheessa elämää, enkä ole mikään ammattilaistubettaja  ja ajattelin myös, että eihän mun tarviikkaan olla. Ne katsovat videot, joita aihe oikeasti kiinnostaa.

Kun palasin kesälomalta töihin, ajattelin, että 3 viikkoa enää leikkaukseen. Silloin aloitin stressaamaan, lähinnä sitä, miten saan nyt nukuttua, kun mietin kuinka lähellä operaatio jo on. No, se johti luonnollisesti siihen, että yöunet oli aika huonolla tolalla ainakin joka toinen yö kun kerta aloitin niitä unia stressaamaan. 😀

Jotakin ihmeellistä tapahtui kuitenkin noin viikko ennen leikkausta. Stressi ja pelko katosi, lähes kokonaan. Edes leikkauspäivänä mua ei juuri huolettanut, ajattelin vaan, mitä söisin ja miten joisin vettä kun herään leikkauksesta. Oli kauhea jano ja suht kova nälkäkin, kun on tottunut normaalisti syömään aamulla ja leikkauspäivänä se on kielletty.

Leikkausta ennen juttelin vielä kirurgin ja anestesialääkärin kanssa erikseen. Koko henkilökunta vaikutti mukavalta. Sain esilääkkeitä ja pahoinvointia estävän tabletin, joka piti sulattaa kielen alla. Kohta oltiinkin jo leikkaussalissa.

Kun heräsin, hoitaja tuli kertomaan, että leikkaus meni hyvin. Leikkaus oli kestänyt 3,5 tuntia, jonka jälkeen olin ollut kauneusunilla vielä melkein kaksi tuntia. Alkuun väsytti tietenkin paljon. Olin ehkä hieman lääkkeistä vielä tokkurassa, kun mulle tultiin näyttämään mun uudet tissit ekaa kertaa. Liivini avattiin hetkeksi ja näin vaan, että siistiltä näyttää. Ei mustelmia, ei keltaista desinfiointiainetta. Selällään ja lääkepöllyissä oli kuitenkin mahdoton nähdä kunnolla miltä tilanne siellä näytti.

Kirurgini tuli esittelemään minulle implantit leikkauksen jälkeen. Ne olivat onneksi ehjät. Arpikapselit olivat hieman repeilleet, mutta hän ilmoitti jo ennen leikkausta, että niin saattaa käydä, mutta hän poistaa silti kaiken, eikä jätä sisälleni mitään. Olin sanoinkuvaamattoman helpottunut siitä kaikesta. En olisi halunnut viettää yhteiseloa enää yhtäkään vuotta niiden pallojen kanssa. Nyt olin taas viimein oma itseni.

Dreenien kanssa kulkeminen olikin ihan oma juttunsa sitten. Niiden olemassaolo ei ajatuksena juurikaan mua häirinnyt, vaikka ehkä jonkun toisen mielestä ajatus kahdesta verisestä pussista joita kantaa mukanaan letkujen  kanssa voikin olla todella vastenmielinen. Ainoa ongelma niiden kanssa oli se, miten aina kuljettaa niitä mukanaan. Nukkuessa dreenipussit lepäsivät sängyn vieressä penkillä. Aika nopeasti keksittiin laittaa dreenit kangaskassiin ja kassi kaulaan jalkeilla kulkiessa. Muutaman päivän päästä sen kuitenkin huomasi myös niskassa, että niska kipeytyy entisestään, kun se jo paikallaan olosta oli kipeytynyt. Myös selkä kärsi kipuja varsinkin ensimmäisen 4 päivän aikana, kun oli niin paljon paikallaan ja makoili selällään sängyssä. Kyljellään ei luonnollisestikkaan suositella nukkumista tässä vaiheessa.

Dreenit eivät itsessään aiheuttaneet mulle kipua, ainoastaan ihoalue josta putket kulkevat oli aika herkkä. Dreenien poistossa kävi ilmi, että dreenit olivat muutamalla tikillä ommeltu kiinni ihoon, jotta ne pysyvät paikallaan. Dreenit oli mulla 5 päivää. Dreenien poistoon sain varattua ajan terveysasemalta. Siellä oli hoitaja, joka oli tehnyt dreenien poistoa ennenkin. Mukana oli myös opiskelija seuraamassa. Dreenien poisto tapahtui siten, että kävin makaamaan pedille selälleni. Onneksi en itse nähnyt mitään, en todella olisi halunnutkaan. Katselin kattoon ja pidin silmiä välillä kiinni. Olin lukenut kommentteja jo siitä, miltä poisto tuntuisi. ”Ei se tunnu miltään” ”ei se satu” ”oksettavinta mitä olen koskaan kokenut” ”ihan hirveä kokemus” ”sattui ja oli vastenmielistä”. Noh, näin kirjavia kokemuksia lukiessa ajattelin, että en voi tehdä minkäänlaisia ennakko-oletuksia omasta kokemuksestani, ennen kuin olen itse siinä käynyt. Dreenin poistossa ei tapahdu muuta kuin tikkien irroitus, sekä dreenien ulosvetäminen.

Vaikka tiesin, kuinka kovin tärkeät nämä dreenit ovat paranemisen kannalta (olivathan ne imeneet yli 5dl minusta kudosnestettä ja verta pusssiin) niin sitä en arvannut että letkut olivat niiiiiin syvällä. Noh. Hoitaja sanoi, että hengität syvään ja kun puhallat ulos, vedän dreenin yhdellä kerralla ulos. Näin sitten tehtiin. Vaikea kuvailla tätä tuntemusta mitenkään sellaiselle, joka sitä ei ole kokenut, mutta oli se kyllä todellakin hyvin hyvin hyvin vastenmielinen tuntemus. Ei juurikaan mitään kipua, ehkä pieni polttava tunne ihossa, jossa tikit oli juuri olleet, mutta muutoin se ei sattunut. Se tunne kun syvältä sisältä lähtee liikkumaan jotain ja se tulee ulos, on aika karmee. Mutta tässä kannattaa muistaa, jotkut ovat sanoneet, että ei tuntunut missään, joten ei kannata stressata sitä etukäteen.

Harjoittelija vieressä näytti niin huonovointiselta, että sekä kokeneempi hoitaja että minä kysyimme häneltä, onko kaikki hyvin? :D Kommentoin sen lisäksi vaan, että luojan kiitos en itse nähnyt tätä operaatiota.

Ylipäätään elämä leikkauksen jälkeen on sujunut hyvin. Makoilu ei kuulu lempiharrastuksiini, joten se on kyllä ollut välillä todella raskasta henkisesti. On ollut myös raskasta olla autettavana, kun kaiken haluaisi tehdä itse. Käsien ylös nostaminen on ehdottomasti kielletty muistaakseni ensimmäiset kaksi viikkoa. Mulla on myös lihasta operoitu, kun implantti oli lihaksen alla, joten en tiedä miten näillä ihmisillä joilla implantti on lihaksen päällä on tän asian laita. Alussa leikkauksen jälkeen oli hyvä jos joku nosti selästä, kun nousi ylös makuulta. Se ylösnousu aiheutti eniten kipuja rintakehällä, vaikka olikin vahvat kipulääkkeet. Sama oli implantteja ottaessakin. Paikallaan selällään ollessa en oikeastaan muista tunteneeni kipuja ollenkaan, varmaan vahvojen lääkkeiden ansiosta. Lopetin kaikki kipulääkkeet tiistaina, kun tajusin että en tarvitse niitä, eli 5 päivää leikkauksesta. Se on jo aika hyvin.

Tutkiskelin implanttejani ja niissä luki pienellä valmistaja: Mcqhan. Hieraisin silmiäni, sillä Allerganin implantit mulle oli tietääkseni laitettu melkein 11 vuotta sitten. Netistä aikani etsittyäni löysin Mcqhanin nimen yhteydessä juttuja pip-implanteista. Selkäpiitäni karmi, sillä pip-implantit ovat kuuluisia siitä, kuinka ihmiskehoon täysin soveltumatonta teollisuussilikonia oli käytetty näihin kyseisiin pip- implantteihin. ”Vaan” 400 000 naista oli ehtinyt saada implantit, ennekuin ne todettiin todella vaarallisiksi ja helposti hajoaviksi sekä vedettiin markkinoilta. Ehdin jo miettiä, että onko mulla eri implantit kuin mitä on vakuuteltu? No, netistä löytämäni tiedon mukaan Allergan oli ostanut Mcqhanin tuotteet. Silloin kun Mcqhanin tuotteet vedettiin markkinoilta turvallisuusriskien takia, Allergan sai tästä paskat niskaansa. Eipä oo kukaan koskaan maininnut että sisälläni oli siis alunperin Mcqhanin valmistamat implantit. Niitä kun ei nää ennen kun ne sisälle survaistaan ja sieltä niitä on paha mennä tutkimaan, ennekuin otetaan ulos. Implanttipasseissa ei lukenut mitään Mcqhanista, ainoastaan Allerganista. Noh, pääasia että mun implantit oli ehjät.

Mikä parasta, kirurgini kuvasi leikkauksen. Saan leikkausraportin jossakin vaiheessa. Kaikki ei ehkä haluaisi itse edes nähdä, mutta mä haluan. Mun mielestä tälläinen toiminta kertoo myös kirurgin ammattitaidosta ja siitä, että hän haluaa luoda luottamuksellisen ja rehellisen suhteen asiakkaisiinsa.

Ennen leikkausta kirurgi sanoi, että heti alkuun leikkauksen jälkeen rintani voi näyttää epäilyttävästi siltä, että ne ovat ”vinksin vonksin”. Saattaa näkyä vaikka kuoppa keskellä rintaa tai joku muhkura. Hän kertoi sen johtuvan siitä, että ompelee rinnan sisällä tissejä hieman ”kasaan” ja nämä epätasaisuudet todennäköisesti tasoittuvat kun ompeleet sulaa ja rinnat paranee. Se, että kirurgi tekee pieniä lisähommia saadakseen lopputuloksesta mahdollisimman hyvän, lämmittää sydäntä. Jos valitsee kirurgin jolla on kiire ja vaikka 3 potilasta yhdelle päivälle, ei tälläiseen ole mahdollisuutta. Minun päivänäni ei ollut muita leikattavia ja kirurgi sanoinkin, että leikkaus voi venyä ja tulla lisähintaa, jos se sitä vaatii. Tämä oli mulle täysin ok, sillä en halua, että sillä hetkellä tulee kiire, kun leikkaus on kesken. Mielummin kerralla kunnolla.

Hoito-ohjeissa myös lukee, että rinnoissa voi esiintyä tunnottomia alueita ja niitä mulla onkin. Ne huomasin vasta  kun pääsin ensimmäistä kertaa suihkuun tiistaina. Toisessa rinnassa tunnottomuus on suuremmalla alueella ja menee nänniltä suoraan kainaloon ja kainalon ali asti. Nämä tuntohäiriöt voivat vielä palautua kokonaankin, riskinä kuitenkin näissä operaatioissa on aina, että tunto ei palaa. Riski on sama myös rintaimplantteja ottaessa.

Ekan kerran ku vilkaisin peilistä liivien alta miltä ne rinnat näyttää, olin positiivisesti yllättynyt. Ei ne roiku alaspäin, kuten pelkäsin että vois käydä. Pientä epätasaisuutta niissä on havaittavissa, kuten kirurgi varoitti. Tiedän, että rinnat tulee vielä palautumaan ja paljon, joten eiköhän niistä hyvät tuu. On ne nyt jo tosi jees. Jollain tavalla tiesin että tuun arvostamaan mun tulevia boobseja, oli ne sitten millaiset tahansa. Ne ovat kuitenkin mun omat. Ja ne ovat joutuneet kärsimään suuresti ja käymään taistelua, oman ulkonäköihanteeni takia. Arpia en ole tosin vielä päässyt näkemään. Arpien päällä on runsaasti haavateippiä, joten sinne alle ei juuri näe. Jälkitarkastuksessa joka mulla on 2 viikkoa leikkauksesta, teippi poistetaan.

Tukiliivit ovat tosi kätevät, kun edessä on hakaset joita voi availla ja sulkea tarpeen mukaan. Youtube videolla esittelen näitä tukiliivejä. Ne ovat kuitenkin myös kainalon ala/takapuolelta niin kireät, että ovat aiheuttaneet yhden pienen haavauman. Haava on juuri alueella, jossa minulla ei ole tuntoa. Tämän takia muistakaa vähän tarkkailla miten liivit ovat päällänne ja välillä myös löysätä niitä, mikäli ne ovat kireät.

Rintaimplanttien poisto ei aina tarkoita sitä, että rinnat olis pilalla automaattisesti. Niitä voi myös korjata kiristyksellä ja rasvansiirrolla. Tunnen nyt 2 ihmistä jotka ovat käyneet rasvansiirrossa ja seuraan tilannetta, ihan senkin takia, että voin neuvoa ihmisiä, kannattaako siihen laittaa rahojaan. Netistä löytyy valitettavasti paljon myös huonoja kokemuksia rasvansiirrosta. Ainakin tämä toinen ystäväni, joka jo vuosia sitten on käynyt operaatiossa (kylläkin kolme kertaa) sanoo olevansa tyytyväinen siihen, miten siirrolla saatiin tubulaaristen rintojen muoto korjattua. Aion mielenkiinnolla seurata, kuinka yksi toinen tuttavani, joka on juuri vasta käynyt operaatiossa, toipuu ja onko hän tyytyväinen vaan yhden kerran siirtoon. Kuulin jo juoruja siitä, että jos kirurgi on hyvä, hän osaa siirtää puhdasta rasvaa sen sijaan, että mukana menisi myös nestettä, joka tietty liukenee nopeasti pois. Tiedä häntä, en ole vielä perehtynyt aiheeseen tarpeeksi, jotta voisin itse tietää, kuinka paikkansapitävä tämä asia on.

Mutta sen sanon, että jos/kun valitsette kirurgia toimenpiteisiinne, älkää ottako halvinta tarjousta ensimmäisenä ja nimenomaan ne potilaskokemukset, joita ehkä luotettavimmin voi netistä lukea, löytyvät suljetuista ryhmistä tai henkilökohtaisesti ihmisten kanssa puhumalla, ovat varmasti arvokasta kultaa valintaa tehdessä.

Nyt vaan parannellaan ja katsellaan miten elämä etenee. Maltti on valttia. Isot tsempit kaikille leikkaukseen meneville, itselläni ainakin positiivinen  olo tästä kaikesta tähän asti :).

Löydyn edelleen instasta nimimerkillä Kirzikka. Saa laittaa viestiä tulemaan