Riskialtis kauneusihanne

Tämä on rehellinen kirjoitus siitä, miten päädyin 20 vuotiaana kauneusleikkaukseen ja kuinka 10 vuoden kuluttua, selvisi merkittävä määrä asioita, joita olisi kuulunut tietää jo heti leikkaukseen mennessä. Monet asiantuntijat vähättelevät tai kiertelevät asioiden todellisia puolia haastatteluissa tai eivät osallistu haastatteluihin lainkaan. Olisiko aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä myös täällä suomessa?

Kirjoitan tämän, koska toivon mahdollisimman monen asiasta kiinnostuneen tavoittavan nämä asiat. Kerron rehellisesti myös niistä hyvistä puolista, joita kauneusleikkaus minun elämääni toi. Tämä on siis minun henkilökohtainen tarinani, jossa mukana myös useita lainauksia uutisoinneista tai henkilöiltä, jotka ovat itse sairastuneet silikoni-implanttien myötä. Olen tietenkin saanut luvan, kaikkien Miran ja Saritan kommenttien julkaisuun. Mainitsen aina asian yhteydessä, mistä lähteestä kyseinen lainaus on.

Riskialttiit 10 vuotta

Istuimme isosiskoni kanssa laivan käytävän lattialla. Meillä ei ollut menomatkalle varattu hyttiä, vain kotimatkalle oli. Siskoni söi vieressä aamupalaeväitä. Itse en voinut, vaikka olisin halunnut. Minulta oli kielletty syöminen sinä aamuna.

Mikä sai minut lähtemään esteettiseen leikkaukseen 20 vuotiaana? Miten päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni nukutettavaksi, leikkauspöydälle, hyppäämään tuntemattomaan ja maksamaan 3700€ tietäen, että tämä ei varmasti tulisi olemaan viimeinen operaatio koskien kyseistä kehon osa-aluettani? Kaikki tämä, täysin omasta tahdostani. Kelataan hieman ajassa taakseppäin.

6 luokalla rintani olivat kokoa 60A ja olin saanut ensimmäiset pienenpienet rintaliivit. Huomasin jo pienenä lapsena, että äidilläni sekä mummollani oli hyvinkin iso rintavarustus. Olin maalannut mieleeni kuvan, että kookkaat rinnat kertovat naiseudesta. Olin nuorena omalle peilikuvalleni erityisen julma. Kuulin myös teini-ikäisenä muilta teineiltä, että mulla oli kuulema ”pienemmät rinnat kuin läskillä pojalla” vaikka se olikin varmaan vaan vitsillä heitetty kommentti. Se ei tuntunut kovinkaan imartelevalta.

Olisin toivonut itselleni isommat rinnat. Sellaiset, kuin siskollani, eli pari kokoa isommat. 18 vuotiaana ymmärsin, että mun geenit on vaan sellaiset, että ei ne tästä merkittävästi kasva, ellen liho. Ymmärsin myös sen, että rintoja ei voi kasvattaa itse (muuten kuin lihomalla tietysti). Tiedostin kyllä että tämä ”ongelma” oli vain pääni sisällä, mutta ajattelin, että mikään muukaan ei voisi auttaa siihen tuntemukseen, kun tuntui, että multa puuttui jotain, mikä olisi mulle oikeasti kuulunut. Koin, että elämä on kohdellut minua epäreilusti tämän asian kohdalla. Todellisuudessa minulla oli vartalooni suhteutettuna kuitenkin suht normaalikokoiset rinnat 20 vuotiaana, leikkaukseen mennessä, B kuppi. Mietin vaan sitä, millainen minun tulisi olla, jotta olisin täydellinen. En sitä, että olin ihan normaalikokoinen.

Vietin kokonaisen vuoden tietokoneen ääressä. Vanhemmat voivottelivat, kun päivä toisensa jälkeen koulusta/töistä päästyäni istuin tietokoneen ääressä googlaamassa tietoa silikoneista. ”Taasko sä goolaat niitä tissejä”? Pääsin liittymään suomenkieliseen ryhmään nimeltä ”silikoninaiset” joka oli multiply nimisellä sivustolla. Nykyään kyseistä sivua ja ryhmää ei tietääkseni ole olemassakaan. Siinä ryhmässä naiset jakoivat tarinoitaan leikkauksistaan lähinnä suomessa ja virossa, hyviä sekä huonoja tarinoita ja ennen-jälkeen kuvia. Ryhmässä pystyi myös toki kyselemään ja sitähän tein paljon. Sain paljon ystävällisiä ja tsemppaavia vastauksia. Ryhmästä huokui, kuinka sadat suomalaisnaiset, joilla kaikilla oli sama ”ongelma” olivat löytäneet vertaistukea toisistaan. Silloin sain todeta, että stereotypioiden vastaisesti, silikoneja ottavat naiset eivät ole suurimmalta osin 18-25 vuotiaita pissaliisoja, vaan pitkälti yli 30 vuotiaita, synnyttäneitä äitejä. Ensimmäistä kertaa tuntui, että joku ymmärsi minua tämän asian tiimoilta. Keskutelijat tuntuivat olevan sivustolla kypsiä ja asiallisia. En tuntenut ketään internetin ulkopuolella, jolla olisi silarit.

Netissä jatkoin keskustelua päivittäin naisten kanssa, joilla oli silikonit. Alkuun olin varma, että viroon en ainakaan uskalla lähteä, vaikka siellä on edullisempaa. Sain läjäpäin vastauksia tälle kommentille, että lähde vain, Suomessa leikkaus maksaa vähintään puolet enemmän ja Suomessa tapahtuu paljon komplikaatioita ja muitakin ongelmia. Siellä kehuttiin, että virossa ne osaa silarit leikata vaikka unissaan, siellä tehdään leikkauksia niin paljon enemmän kuin Suomessa. Valitettavasti suomessa kauneuskirurgia on ilmeisimmin aika alkeellista vielä, vaikka varmasti tännekkin mahtuu muutamia kokeneita ja taitavia helmiä. Tietenkin viroonkin mahtuu epämääräisiä klinikoita, joissa on laitettu esimerkiksi eri implantti kuin mitä on luvattu. Halusin siis kuuluisimmalle klinikalle, minimoidakseni riskejä.

Koko tulisi muuttumaan B:stä C-D hen. Eli 1-2 kokoa tai jotakin siltä väliltä. Konsultaatiossa minusta otettiin tissikuvat, sekä mitat kirurgia varten. Kuvat lähetettiin, jotta kirurgi voi tehdä kuvan perusteella suunnitelman, minkä kokoinen implantti voidaan laittaa. Kauneusleikkausfirma lupasi, että saan valmistajan viralliset implanttipassit mukaan todisteeksi siitä, että saan varmasti oikeat implantit. Minulle piti alunperin laittaa mentorin implantit, mutta kosultaatiossa luvattiin Allergan natrelle- implantin olevan turvallinen, uudempi implantti, vieläkin paremmalla kuorella, sekä läpileikattavalla geelillä, joka ei voi valua ulos implantista. Vastasin sitten suostuvani tähän. Arvelin näiden asiantuntijoiden kyllä tietävän, mitä tekevät. Olin menossa leikkaukseen viron tunnetuimmalle kirurgille. Hänet tunnetaan myös erittäin hyvin Suomessa ja luin hänestä oikeastaan vain ja ainoastaan hyviä arvosteluja. Näin myös hänen keräämänsä lukuiset opiskelutodistukset ja diplomit kauneuskirurgian alalta. Löysin kuvia, joissa allergan- implantti on todella leikattu kahtia, eikä sisältä valu mitään ulos. Ajattelin, että implantteja on kehitetty ja laitettu jo niin kauan, että pakkohan niiden on olla turvallisia kehossa.

Koska asuin siis vanhempieni omakotitalossa leikkauksen jälkeen, ei tarvinnut murehtia siitä, kauanko joudun toipumaan leikkauksesta ja kauanko olen palkatta. Asuminenhan oli ilmaista, niikuin ruokakin, ainakin suurimmalta osin. Plastikkakirurgisiin toimenpiteisiin ei saa palkallista sairaslomaa, mikä on sinäänsä ihan ymmärrettävää. Luin netistä paljon mahdollisista komplikaatioista. Lista oli pitkä ja synkkä. Laajat verenpurkaumat, hematoma, seroma, kapseloituminen, veritulppa, infektio… Tietenkin leikkaukseen liittyy aina riski. Sairaalabakteeri tai että nukutuksessa menee jokin pieleen. Pelkästään siihen nukutukseen voi kuolla, jos oikein huonosti käy. En voi kieltää, etteivätkö tälläiset asiat olisi silloin olleen mielessä. Eihän mua ollut edes ikinä nukutettu aiemmin ja mietin, miltä se mahtaa tuntua, kun taju vaan lähtee yht’äkkiä.

Otin siskoni saattajaksi matkalle. Halusin jonkun tukemaan ja auttamaan, jos apua tarvitsisin. 3 muuta suomalaisnaista ilmaantuivat satamassa samaan kyytiin. Lähdimme kohti sairaalaa. Nämä kaikki 3 naista olivat vanhempia, arviolta yli 30 vuotiaita naisia. Tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi siinä porukassa, ollessani vasta 20 vuotias. Onneksi siskoni oli mukanani.

Seisoin pelkät pikkuhousut jalassa mieskirurgin edessä. Hän piirteli minuun leikkausta avustavia viivoja tussilla. Hän kysyi vielä, että olenko 295cc vai 310cc kokoisen implantin kannalla? Sanoin, että varmaan se pienempi on hyvä. Sitten hoitaja tuli ja lausui sukunimeni kysyvästi. Oli mentävä. Tiesin, että nyt ei voi perua. Saavuin leikkaussaliin. Siellä näin noin 5-6 hoitajaa/lääkäriä. ”Ota vaan kylpytakki pois päältä ja asetu pöydälle” pyysi hoitaja, hieman huonolla suomella. Siinä minä makasin. Pikkuhousut jalassa, tissit paljaana kaikkien niiden tuntemattomien ihmisten edessä.

Tissit paketissa

Heräsin heräämöstä ja ensimmäisenä kun tajusin missä olen, vilkaisin rintojani kohti. Ne olivat kääritty siteillä pakettiin, joten en nähnyt niistä mitään. En kokoa, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Tiesin vain, että jotain niille on tehty. Vastapäätä näin naisen makaamassa sängyssä. Sama nainen, joka oli kanssani samassa autossa matkalla leikkaukseen laivasta. Jutustelimme hieman. Kummastelimme molemmat, että heräämme samoihin aikoihin, vaikka meidät oli leikattu eri aikaan saman kirurgin toimesta. Todennäköisesti nukutusaine vaikuttaa ihmisiin eri tavalla ja siksi toiset nukkuvat vielä vähän pidempään. Aloin tuntea kipua. Se ei tullut yllätyksenä. Minut autettiin pyörätuoliin, jolla kärrättiin huoneeseeni. Se oli todennäköisesti hyvä idea ihan sen varalta, jos alkaa vaikka huimaamaan. Minun tapauksessani silikonit laitettiin lihaksen alle, joka tarkoittaa sitä, että myös lihasta operoidaan. Toinen tapa on laittaa implantti lihaksen päälle, mutta minulle parempi oli laittaa alle, sillä rintani yläosassa ei ollut paljoa rasvakudosta ja implantin sijoittaminen lihaksen päälle olisi voinut johtaa siihen, että implantit reunat olisivat eroittuneet liikaa rinnan yläosasta. Nyt kuitenkin (kuten yleensä aina) haetaan mahdollisimman luonnollista lopputulosta. Implantin sijoittaminen lihaksen päälle on paljon helpompi homma, ainakin leikattavalle, sillä se on huomattavasti kivuttomampi ja siitä toipuu nopeammin. Jouduin muistaakseni olemaan seuraavan yön tissit paketissa. Leikkauksen jälkeen aloin oksentaa, sillä nukutusaine on niin vahva, että se vaikuttaa toisiin pahoinvoinnilla ja mahdollisella oksentelulla. Siitä varoitettiin etukäteen. Oksentaminen oli kivuliasta, rintalihakset oli leikattu ja koko rintakehää kiristi implantit, sekä kurkussani oli ollut hengitystiet aukipitävä putki/letku.

Vihlova kipu tuntui rinnoissa, kainaloissa ja koko rintakehän sekä yläselän alueella. Kuulin, että selkäpuolelle saattaa valua jonkinverran verta leikkauksesta, siksi selän puolelta voi myös löytyä mustelmia. Kipu yltyi ja oli aaltoilevaa ja kuumottavaa myös. Seuraava päivä koitti. Hoitaja kertoi, että aika avata paketti. Hän alkoi irroittelemaan siteitä ympäriltäni. Hän ilmoitti, että Pääkirurgi tulisi tarkistamaan rinnat. Hetken päästä koitti se hetki, kun näin uudet rintani. Samalla hetkellä kun siteet olivat avattu, suuntasin vessaan, jossa oli peili. Rintakehäni oli aivan keltainen leikkauksessa käytettävästä desinfiointiaineesta. Olin täynnä mustelmia. Kuulin jo etukäteen varoittelua, että rinnat ovat alkuun hyvin turvoksissa ja pinkeät. Samalla kun paketti aukesi, aika hävisi kellosta. En kuullut enää mitä kirurgi tai kukaan muukaan sanoi. Näin vain itseni. En edes huomannut, missä vaiheessa kirurgi oli poistunut huoneesta.

Ei herranjumala, mulla on uudet rinnat.

Olin suorastaan shokissa. Isommat ja pyöreät rinnat. Siis minulla. Ei tämä voi edes olla todellista. Se hetki oli kuin unesta. Varmasti yli 10 vuotta odottamani unelma ulkonäköni suhteen oli toteutunut. Se oli niin epätodellista. Miten kehoni muuttui paljon vain hetkessä, oli jotenkin vaikea edes käsittää. Mietin mielessäni, miten erilaiselta näyttäisin bikineissä. Voisin käyttää vihdoin siskoni kanssa samoja tyylikkäitä vaatteita. Olin mielestäni viimeinkin nainen. Sellainen ”kunnon” nainen jolla on kunnon tissit, eikä vaan jotkut säälittävät hyttysenpuremat. Valitettavasti ulkonäköihanteeni oli näinkin vääristyneet.  Jokatapauksessa rakastin uusia rintojani heti ensihetkestä alkaen. Ajattelin, että tämä oli varmasti paras päätös ikinä! 3700€ ei tuntunut miltään summalta, eikä edes ne valtavan suuret kivut tai irtisanoutuminen työpaikalta, tuntunut miltään tämän rinnalla. Niin suuri juttu se oli minulle. Ensimmäistä kertaa, peilikuvani kelpasi minulle. Kerrankin, olin ylpeä ulkomuodostani.

Matkalla kohti kotia, mietin, miksi ihmeessä olin valinnut jalkaani farkut. Enkö todella voinut lähteä verkkareissa? No en vissiin. Onneksi oli sisko mukana. Olin täysin kädetön. En voinut vetää farkkuja jalkaan joten siskoni teki sen puolestani. Kun lähdimme sairaalalta, mukana lähdössä olivat ne kolme naista, jotka olivat tullessakin. ”Ei minulla oikeestaan ole pahoja kipuja enää” tokaisi yksi naisista. Mietin mielessäni, että mitä ihmettä. Hänelle tosin implantti oli asennettu lihaksen päälle. Itselläni kipuja oli vaikka muille jakaa. Pomppuisa talvinen lumikumpareinen tie, tuntui järkyttävältä juuri leikattujen rintojen kanssa matkalla sairaalalta laivalle. Tuntui kuin sekunnilla millä hyvänsä olisi mahdollista, että 10 kg painavilta tuntuvat implanttini voisivat vaan tippua ihon läpi maahan. Tuntui tarpeelliselta pitää tisseistä kiinni, vaikka sainkin ”tukiliivit” sairaalasta. Laivassa hytin ovi oli liian raskas, jotta olisin saanut sen yksin auki. Siskoni kantoi kaikki kassit. Lopulta pääsin kotiin vanhempieni omakotitaloon. Siellä lepäilin kaikessa rauhassa odottaen paranemista. Kivut olivat kovia ja mietin mielessäni, että ihan sama paljonko sattuu, kunhan kaikki olisi kunnossa, että en saa mitään leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Olin lukenut netissä, että leikkauksen jälkeen voi ilmetä monenlaista. Esimerkiksi että impantti ei kiinnity tai alkaa kapseloituminen samantien, infektio tms… Kivut olivat niin kovia, varsinkin noustessa sängystä ylös, että pyysin ylösnousuun välillä apua. Että joku nostaisi selästä, ettei tarvitsisi jännittää rintalihaksia yhtään. En saanut käsiäni nostettua ylös, enkä edes napaa korkeammalle aluksi ja niiden nostaminen olikin ehdottomasti kielletty ensimmäiset 6 viikkoa vähintään. Joka kerta, kun nousin ylös vuoteesta, pitelin rinnoistani kiinni ja hetken vain hengittelin ja yritin selvitä järkyttävän vihlovista kivuista. Ne yleensä hetken ylösnousun jälkeen hieman tasautuivat. Söin tietenkin kipulääkkeitä, mutta kipuja oli erittäin paljon niistäkin huolimatta. En siltikään katunut leikkaukseen menoa, ainoastaan pelkäsin mahdollisia komplikaatioita.

Olin onnellinen, että leikkaus onnistui ja vaikutti siltä että lopputulos oli juuri sitä mitä halusinkin ja että komplikaatioita ei ainakaan heti ilmaantunut. Loppupeleissä minulla oli sitten siis samankokoiset rinnat kuin isosiskollani, eli hyvinkin luonnollisen kokoiset. Ehkä hitusen isommat vain. Siskoni kanssa olemme muutenkin hyvin samankokoisia ja voimme lainata ja vaihtaa keskenämme sekä kenkiä että vaatteita. Vuodet vierivät ja kaikki meni uuden ulkomuotoni kanssa ilman ongelmia. En edes useammin muistanut enää ajatella, että olen joskus käynyt kauneusleikkauksessa. Elämä tuntui hyvin luonnolliselta implanttien kanssa ja olin onnellinen, että aikoinaan uskalsin mennä leikkaukseen. Välillä tulin ajatelleeksi, että onneksi ei ole ollut mitään ongelmia, kuten vaikka kapseloitumista. Jos joku kysyi, että kannattaako mennä leikkaukseen, vastasin, että se oli elämäni paras päätös. Olin todella sitä mieltä vähintään vuoteen 2019 asti.

BII, eli Breast Implant Illness.

Mikä ihme se sellainen on. En ollut koskaan kuullutkaan aikaisemmin. Muistelen kuulleeni julkisuudessa ensimmäisiä kertoja, noin 2-4 vuotta sitten, eli vuosina 2017-2018. Ensimmäiset jutut olivat vain ulkomailta, jostakin jenkeistä. Mitäpä ne jenkit nyt ei keksisi. Nehän laittaa kissankin mikroon, ellei erikseen kielletä. Maailmassa tehdään niin paljon silikoni- implantti leikkauksia, että eikai se ole ihme, että joillekkin tulee niistä terveysongelmia. Mutta se, että mesoo tolleen julkisesti mukamas vatsavaivojen tai masennuksen johtuvan implanteista? HAH. Naurettavinta mitä olen ikinä kuullut. Onhan ihmisillä tekonivelistä lähtien vaikka mitä keinotekoista kropassaan. Miksi juuri implantti aiheuttaisi jotakin tuollaista? Näin ajattelin silloin.

Ensimmäiset silikonit asennettiin vuonna 1962, Amerikkalaiselle Timmie Jean Lindseylle, Houstonissa, Yhdysvalloissa. Tästä ehti siis kulua 50 vuotta siihen, kun itse astelin leikkaus-saliin. Kuinka 50 vuotta kehitelty, kehon sisään suuniteltu vuotamaton implantti voisi aiheuttaa vaikka iho-oireita tai masennusta?

”Lääketiede ei tunne sellaista, kun Breast Implant Illness”

Jos vuonna 2021 lääketiede ei tunne jotain, voiko se silti todella olla olemassa?

Aika ajoin minulta kysyttiin implanttien laittoon liittyviä kysymyksiä. Muutama kysyjistä oli itse menossa leikkaukseen. He olivat saaneet suostumuksellani yhteystietoni ystäviltäni ja ottivat sitten minuun yhteyttä. Suosittelin aina leikkausta. Olinhan yksi tyytyväisistä asiakkaista. Koin, että kaikkien jotka kokevat samankaltaisia ”ongelmia” olisi hyvä käydä leikkauksessa, jos siitä tulee parempi olo. En nähnyt mitään väärää tässä asiassa.

Se on sitten asia erikseen, kun ihmiset pistävät täyteaineita naamansa täyteen tai asentavat implantit pakaroihin, joiden päällä istutaan. Ei tunnu juuri minulle kovin luontevalta. En ole silti tuominnut heitäkään, tehköön kukin mitä lystää omalle kropalleen. Myöskin liian isot tai erottuvat silikoni-implantit ovat mielestäni aina olleet vähemmän edustavan näköisiä. Tietenkin kauneus on katsojan silmässä, mutta kun hommat menee niin sanotusti ”överiksi” eli halutaan vaikka 4 kokoa normaalia isommat rinnat, kuin mikä on missään rajoissa normaali sen kokoiselle ihmiselle, en enää tiedä, mitä silloin tavoitellaan. Itse en halunnut että muotoni kiinnittävät normaalia enempää huomiota, tai että jo 100 metrin päästä näkee, että ahaa tolla muijalla on silarit. Joo ei kiitos. En halunnut sellaista leimaa otsaani. Olen käynyt useiden henkilöiden kanssa saunomassa (alasti) ilman, että he ovat huomanneet minun käyneen kauneusleikkauksessa. Silloin jos nostan kädet ylös, rinnan pyöreys saattaa herättää epäilyksiä ja tietenkin vaalea ja huomaamaton arpi rinnan alla, tulee vähän paremmin näkyville. Arpea ei siis normaalisti kädet alhaalla näy ollenkaan. Voisin sanoa, että kirurgi teki kyllä hyvää työtä.

Silikoneista on kuultu myös puhuttavan, että ne ovat kylmät ja kovat. Noh, luonnollisesti, se riippuu rinnoista. Jos lähtötilanne on nolla ja omaa rintakudosta ei ole, tietenkin valtaosa rinnasta on silloin pelkkää silikonia. Itselläni suhteessa ehkä 50/50, sillä omaa rintakudosta löytyy ja rintani eivät ole koskaan tuntuneet kovilta tai kylmiltä. Muistelen naispuolisen ystäväni kehuneen lopputulosta sanoin ”jos mulla olisi tollaiset tissit niin kävelisin jokapaikassa alasti”. Pakko myöntää, että näiden kanssa on ollut helppoa olla ulkomuotoon tyytyväinen ja itsevarma, mitä rintoihin tulee. Sain ulkomuodollisesti juuri, mitä halusinkin. Olin todellisesti onnellinen, enkä voi kieltää sitä.

En edes muista, kuinka monta kertaa olen saanut kehuja koskien rintavarustustani. En voi kieltää, etteikö se olisi ollut ihan mukavaa. Kehut tuntuvat luonnollisesti aina hyviltä, tulivat ne sitten naisilta tai miehiltä. En ajatellut   koskaan, että valintani olisi ollut väärä. Melko harva ihminen on sellainen, joka ei ole lainkaan kiinnostunut omasta ulkonäöstään. Jos tälläinen henkilö löytyy, se on hyvä juttu ja täysin hänen oma asiansa, mutta valitettavasti minä   synnyin/ kasvoin pinnalliseksi, rajattuna siihen, mikä liittyy juurikin omaan ulkonäkööni. En yritä kieltää sitä, eikä se mielestäni sinällään ole huono ominaisuus, niin kauan kun se ei vahingoita muita ihmisiä.

”Syöpävaaralliseksi todettua implanttia laitettu 30 000 kpl Suomessa”

Muistaakseni kevättalvella vuonna 2020 löysin netistä tälläisen lehtiotsikon. Luin tämän uutisoinnin, josta totesin, että Allergan karheapintainen implantti on yhdistetty maailmalla yli 600 syöpätapaukseen. kyseessä on Anaplastinen suurisolulymfooma (BIA-ALCL) joka ei ole rintasyöpä, vaan imusolmukesyöpä. Vaikka luku 600 on paljon ja vaikka rintaimplantin omaavalla henkilöllä on 400 kertainen riski sairastua kyseiseen syöpään, todennäköisyys saada juuri tämä syöpä on silti hyvin hyvin pieni. Onneksi kuitenkin tämä suurisoluinen lymfooma, yleensä kasvaa arpikapselin sisälle ja on siten helpommin poisleikattavissa kokonaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Osa syöpäpotilaista ovat myös saaneet muuta syöpähoitoa jos on epäilty syövän levinneen. Tämän tarve kuitenkin ilmeisesti harvinaisempaa. Onneksi. Allergan on yksi maailman käytetyimmistä silikoni-implanteista ja se selittää sitä, miksi juuri allergan on yhdistetty tähän syöpään. Voin myöntää, että harvinaisuudestaan huolimatta, uutinen ei ollut helppo lukea. Itselläni oli juuri nämä syöpävaaralliseksi luokitellut implantit, jotka oli vedetty pois markkinoilta. Siis hetkinen, vedetty pois markkinoilta? Eikös sillon asiakkaaseen pitäisi olla yhteydessä, jos on asennettu jotakin, joka on vedetty pois markkinoilta tuotteen vaarallisuuden takia? Mikäli auton rengas todetaan vaaralliseksi ja vedetään pois markkinoilta, siitä kyllä varmasti ilmoitetaan ja korvataan uudet renkaat tilalle. Minne informaatio jäi kehoon asennettujen implanttien kanssa? Kuitenkin kauneusklinikoilla on aivan varmasti jokaisen leikatun yhteystiedot tallessa. Eihän tiedotus voi olla sen varassa, satutko arjen kiireiden keskellä vahingossa löytämään tälläisen kyseisen lehtijutun? Jossakinpäin ulkomailla, oli kuulema otettu yhteys henkilökohtaisesti niihin henkilöihin, joille kyseinen implantti oli asennettu. Mutta ei täällä.

Luettuani lehtijutun, annoin hetken ajatusten höyrytä päässäni. Sen jälkeen totesin, että nojoo, pitäähän ne implantit sitten vaihtaa, kun tulee sopiva aika. Ja että tämä syöpä on silti hyvin hyvin harvinainen. Tottakai mua harmitti, että juuri mulle oli tämä implantti laitettu. Mietin, miltä tämä uutinen on kuulostanut niille, jotka ovat ottaneet allerganin implantit nimenomaan rintasyöpäleikkauksen jälkeen, jos esimerkiksi toinen tai kummatkin rinnat on jouduttu vaikka kokonaan poistamaan. Nyt heillä on jälleen riski sairastua syöpään, mutta eri syystä. Huh. Ajattelin, että minulla ei ole nyt kyllä aikaa lähteä leikkaukseen ja pitkälle sairaslomalle, sitäpaitsi haluaisin sitten uudet implantit tilalle (näin ajattelin vielä silloin). Kauneusleikkauksiin ei edelleenkään saa palkallista lomaa ja olin sellaisella työnantajalla töissä, jolle en ikimaailmassa haluaisi kertoa mitään henkilökohtaista asiaa, mutta joka ei varmasti hyväksyisi pitkää sairaslomaa edes palkattomana, ilman hyvää selitystä. Ja olen maailman paskin valehtelija. Noh. Elämä jatkuu, ajattelin. Elelin elämääni eteenpäin ajatellen, että todennäköisemmin saan jonkun muun syövän, kuin juuri tämän harvinaisen. Tietenkin ajatus kävi mielessäni aina välillä.

Syksyllä 2020 puhelimeni whatsuppiin ilmestyi kuva sairaalapedillä makaavasta nuoren näköisestä naisesta, nimeltä Mira

Ystäväni jakoi ryhmäämme screenshotin. Tässä screenshotissa luki  ”tänään multa poistettiin silikonit. Sairastuin vakavasti implanttien takia”. Ystäväni jatkoi ”tää mun työkaverin kaveri sairastui vakavasti implanttien takia”. Ihmettelin hetken ja kysyin ”no miten se niistä sairastui?” Olin alkuun aika skeptinen, mutta tiesin, että huonolla tuurilla ongelmia tai komplikaatioita voi ilmetä. Esimerkiksi se, että implantti ”kapseloituu” tarkoittaa sitä, että implantin ympärille kehon kasvattama arpikapseli, joka on sinällään normaali reaktio, alkaakin kasvaa, kovettua ja kiristyä niin, että rinta alkaa epämuotoutua, tulee kipeäksi, kovaksi ja implantit kapseleineen on poistettava. Näissä tapauksissa myös uuden implantin kohdalla kapseloituminen on todennäköisempää ja voi johtaa siihen, että implantti tulee poistaa kokonaan, eikä uutta kannata laittaa tilalle. Joskus tämä kyseinen ongelma katoaa implantin vaihdolla. Mutta että sairastui ”vakavasti?” Luulis, että vakavat komplikaatiot tulisivat heti leikkauksen jälkeen ilmi, kuten vaikka verenmyrkytys, sairaalabakteeri, infektio tms? Lukemistani uutisoinneista selviää, että rintaimplantilla ja tavallisella rintasyövällä ei ole todettu olevan yhteyttä toisiinsa. Joskus implantti saattaa vaan estää näkyvyyttä mahdollisia syöpäkasvaimia etsiessä, mutta rintasyöpäseulat alkaa muutenkin vasta myöhemmällä aikuisiällä.

Ehkä Miralla on sitten se suurisoluinen lymfooma? Voisiko hänelle olla osunut niin huono tuuri? Noh, mistä sitten on kyse? Uteliaisuuteni heräsi ja etsin Miran profiilin instagramista. Näin heti hänen laittaman stoorin, eli tarinan, jossa näkyi kuvia leikkaussalista ja erilaisia tekstejä. Laitoin hänelle yksityisviestiä. Kyselin, mitä on tapahtunut? Kauanko implantit olivat olleet ja mikä merkki, mitä oireita ja niin edelleen. Mira vastasi, että hänellä on ollut samat implantit kuin mullakin, eli allerganit, jotka oli myös laitettu virossa. Hän oli saanut kyseiset implantit vuonna 2012. Eli vuotta myöhemmin, kuin minä. Sitä ennen hänellä oli ollut eurosiliconen implantit, jotka olivat revenneet ja vaihdettu allerganeihin. Mira kuvaili oireita ”turvotusta, vihlontaa, pistelyä, rinnan muodon muutoksia” eli jopa syöpään viittaavat oireet. Kivut olivat olleet kovia ja Mira pääsi kuin ihmeen kaupalla yleiselle puolelle leikkaukseen. Miralla oli ollut myös lukuisia terveysongelmia vuosikaudet, joita ei osannut yhdistää implantteihin. Patologi otti Miran kudoksista näytteen tutkimuksia varten. Niitä odotellessa Mira kertoi olevansa erittäin huolestunut ja peloissaan, luonnollisesti. Miran kivut olivat jatkuneet poistoleikkauksen jälkeen, vielä jopa 5kk leikkauksesta, Mira joutui syömään särkylääkkeitä kipuihin ja hän saattoi herätä keskellä yötä, kipujensa takia.

Katselin Miran kuvaa ja mietin, että onpas siinä rohkea nainen. Nainen, joka omalla kasvokuvallaan uskaltaa ylipäätään kertoa tälläisestä asiasta julkisuuteen, omalla henkilökohtaisella instagramtilillään. Pelkästään se, että on ottanut silikonit tai ylipäätään käynyt kauneuskirurgisessa operaatiossa, lyö heti tietynlaisen leiman otsaan. Sitä leimaa en ole itsekkään halunnut ja siksi olen jättänyt kertomatta käyneeni koko operaatiossa. Vain läheisimmät ovat tienneet. Asia ei sinällään ole ollut mikään ”salaisuus” mutta en ole siitä halunnut kaikille huudella.

”Itsekeskeinen, pinnallinen, pyrkyri”. Kuka viisas ja sivistynyt ihminen nyt ottaisi itselleen kumitissit? Näin monet saattavat ajatella. Todennäköisesti juuri sinä tunnet tai tiedät juuri ihmisiä, jotka kuuluvat tähän samaan porukkaan. Et vain välttämättä tiedä sitä. Silikonit ja yleensä kauneusleikkaukset jakavat mielipiteitä. On hyvä muistaa, että myös A- kupin tissit, voivat olla silikonit. Et siis voi päällepäin tietää välttämättä edes saunassa, kuka on käynyt leikkauksessa. Itse olen silikoneistani kertomisen jälkeen saanut usein kommentteja, että ”eihän sulla oo niin isot rinnat”. Sen takia ei ole oletettu mulla olevan silikoni-implantit.

BII Finland

Aloitin seuraamaan Miran ja hänen kohtalontoverinsa Saritan perustamaan BII sivustua instagramissa. BII on lyhenne sanoista Breast Implant Illness. Suomessa kukaan ei ollut tehnyt BII-  instagram- sivustoa, joten Sarita ja Mira perustivat tilin. Hyvä päätös varmasti. Itse vielä silloin painin ajatuksen kanssa, uskonko koko BII ”hömpötykseen”. Jäin kuitenkin seuraamaan Miran ja BII – sivuston postauksia.

Yksi päivä taas laitoin yksityisviestiä Miralle. Kysyin, onko tuloksia kuulunut? Mira kertoi, että onneksi, ei ollut syöpää löytynyt kudosnäytteistä. Sen sijaan jotain löytyi, jota ei olisi kuulunut. Nimittäin silikonia. Siis mitä? Implantti joka ei voi vuotaa, on vuotanut silikonia? Implantti oli ollut ehjä. Mitä helvettiä? Tässä vaiheessa ajatukseni kääntyivät omien implanttini puoleen. Jos Miralla samanmerkkiset vuoden tuoreemmat silikonit olivat hajoamatta vuotaneet kehoon, ilman että Miralla oli asiasta minkäänlaista käsitystä, ennen kuin yksi päivä hän olikin sitten vaan ”vitun sairas” omien sanojensa mukaan, niin tarkoittaako se, että sama voi olla tapahtumassa vaikka tälläkin hetkellä myös minulle, ilman että mulla on asiasta harmaintakaan aavistusta? Miralla oli ollut toki kasa erilaisia epämääräisiä

terveysongelmia, kuten vatsaongelmia, mutta hän ei todellakaan tiennyt niiden johtuvan implanteista. Samankaltaiset ongelmat ovat todettu valitettavasti myös muunmerkkisillä impanteilla, eli ongelma ei koske vain Allergan- implantteja.

Rintoja kehoitetaan tutkimaan ja tarkastelemaan tietyin väliajoin. ”Ultraäänitutkimuksella ei pystytä näkeen, onko silikonia levinnyt kudoksiin” sanoi Mira. No milläs hitolla sitten voi. Aika luonnollista sinällään, jos miettii, että silikoni lähtee vaeltaa pitkin kudoksia pienissä erissä. Miten se sieltä mihinkään näkyisi. Eli toisinsanoen, kehoitetaan tutkimaan, vaikka siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä. Repeämä pystytään yleensä kuvaamalla toteamaan, mutta silikonin tihkuminen ehjästä implantista ei. Mietin, että ei, tämä ei yksinkertaisesti käy järkeen tai voi olla mahdollista. Kaivoin kymmenen vuoden takaa leikkaukseen liittyvät paperini esiin. Löysin tälläisen hienon vihkosen, joka oli Allergan- merkkisten implanttien esite. Esitteen lopussa oli paikka nimelle ja allekirjoitukselle, että on lukenut ja ymmärtänyt nämä asiat. Minulla se kohta oli tyhjä. En ole varma 10 vuoden takaa, missä vaiheessa olin kyseisen oppaan saanut, ennen vai jälkeen operaation. Lueskelin Allerganin esitettä. Esitteeseen oli kirjoitettu näin:

Implantin repeämä. Jos silikoni-implantin ulkokuori rikkoontuu, sitä kutsutaan implantin repeämäksi. Geeli tavallisesti jää kapseliin implantin ympärille tai hyvin pieni määrä silikonia voi joutua muihin vartalon osiin, mukaan lukien imusolmukkeisiin. Modernissa silikoni-implanteissa liikkumisen riski on kuitenkin vähentynyt. Uusimmissa tutkimukissa tälläistä vapaan silikonigeelin negatiivisista seurauksista ei ole mainittu, paitsi muutamista paikallisesti suurentuneista imusolmukkeista. Joskus repeämä voi tapahtua huomaamattomasti, eikä se aiheuta minkäänlaisia oireita. Ilmeneviä oireita voivat kuitenkin olla kovettumat rinnoissa, rintojen koon pieneneminen tai rinnan muodon vääristyminen, kivut tai herkkyys. Implantin repeämä voi tapahtua ilman varoitusta ja joissakin tapauksissa implantti tarvitsee poistaa. Mahdolliset syyt: vamma, implantinkuoren vanhentuminen, implantin ikä, mammografia ja kapselikontraktuura (ns.kapseloituminen). Pieni määrä silikonia voi tihkua geelillä täytetystä implanttikuoresta. Edistysaskeleet implanttiteknologiassa ja kuoren muotoilussa, esimerkiksi estokerros, kuitenkin vähentävät huomattavasti geelin tihkumista. Jos geeliä tosiaan tihkuu, se jää kudoksiin, joita elimistö muodostaa implantin ympärille – tämä estää geeliä soluttautumasta ympäröiviin kudoksiin

Voi jestas. Toisinsanoen, esitteessä jopa myönnetään että implantti voi vuotaa joko kuoren repeämisellä tai ehjänä. No sepäs kiva. Miten tässä esitteessä voidaan mainita ”hyvin pieni määrä silikonia voi joutua muihin vartalon osiin” ja sen jälkeen ”Jos geeliä tosiaan tihkuu, se jää kudoksiin, joita elimistö muodostaa implantin ympärille – tämä estää geeliä soluttautumasta ympäröiviin kudoksiin” ja tässä viitataan siis arpikapseliin. Eikös nämä kaksi lausetta ole aika vahvasti ristiriidassa keskenään? Mikäli myönnetään, että hyvin pieni määrä silikonia voi joutua vartolon muihin osiin,millä perusteella sitä ei voisi joutua sinne enemmänkin? Konsultaatiossa implanttia mainostettiin sillä, että implantti ei voi vuotaa, esitteessä sanotaan että tavallaan voi ja jos niin käy, vain pieni määrä silikonista voi päätyä kapselin ulkopuolelle. Milläköhän senkin sitten voisi todistaa tai millä perusteella ylipäätään näin uskotaan? Eikös tällä logiikalla koko implantti ole mahdollista vuotaa ympäri elimistöä? Aloin googlettelemaan pitkästä aikaa taas enemmän silikoneihin liitettyjä riskejä ja sairauksia. Viimeksi kymmenen vuotta sitten, tein näin laajaa hakua aiheesta. Tietoa on tullut paljon lisää, vaikkakaan ei mielestäni tarpeeksi, ainakaan suomenkielellä, suomalaisilta sivustoilta.

Ruusuinen kuva implantesta alkoi viimein murenemaan pääni sisällä. Lähes kymmenen vuotta ilman huolta ja ongelmia. Tälläistä paskaa olin jopa suositellut muille. Erityisesti implantin vuotaminen ilman hajoamista sai kuppini totaalisesti nurin. Asia, jota en todella tiennyt enkä alkuun edes halunnut uskoa. Jos näistä asioista haluaa kuulla totuuden, on todennäköisesti turhaa mennä kysymään plastikkakirurgian vastaanotolta. Kauneuskirugia on heidän leipätyönsä ja silikoni-implantit ovat erittäin suuri osa heidän bisnestään.

Entäs sitten nämä ”hullut” netissä, saako sieltä totuuden? Entäs joku muu lääkäri? Miten normi lääkäritkään asiasta mitään tietäisi sen enempää. Tässä samassa Allergan- lehtisessä kehuttiin, kuinka silikonia käytetään jopa huulipunissa ja se soveltuu hyvin kehon kanssa yhteen. Tässä annetaan siis mielikuva asiakkaalle, että todellista huolenaihetta ei loppupeleissä ole ja tuotteita on kehitelty ja tutkittu vuosikaudet. Melko ristiriitaista. Jos olen kyseisen oppaan lukenut ennen leikkausta, eivät 20 vuotiaan aivoni ole olleet tarpeeksi kehittyneet havainnoimaan tälläistä tekstiä erittäin epäilyttäväksi.

Olin ennen leikkausta nettiryhmässä, jossa lukuisat suomalaiset naiset kertoivat kokemuksiaan sekä postailivat ennen ja jälkeen- kuvia. Yhdenkään en muista kertoneen tämäntyyppisistä vuotamis/BII ongelmista. Ehkä juuri siksi, ettei silloin kukaan osannut yhdistää omia vuotamis oireitaan implantteihin? Suurin osa kaikista komplikaatioista joista havaitsin puhuttavan, liittyivät heti leikkauksen jälkisiin tiloihin. Jollakin muotoiltu pisaranmallinen implantti ei ollutkaan kiinnittynyt ja saattoi olla vähän vinksallaan väärässä asennossa joka luonnollisesti vaikuttaa ulkomuotoon, jollakin toisella oli tullut tulehdus, tai rinnat olivat kapseloituneet heti leikkauksen jälkeen niin pahasti, että implantit oli poistettava. Noin reilu 90% kokemuksista oli myönteisiä ja lopputulokseen oltiin tyytyväisiä. Itseni mukaanlukien.

Seura- lehti 7.7.2020 : Huoli heräsi tutkijoilla – Silikoni implanttien terveysvaikutuksista yllättäviä tietoja

Kun nykyään Googleen kirjoittaa hakusanan silikoni-implantit, pärähtää etusivu täyteen uutisointeja silikonien epäterveistä vaikutuksista. Kokoajan aihetta tutkitaan lisää ja myös enemmän sekä enemmän huomiota saava BII – ilmiö, jota osa ei edelleen usko olevan olemassa. Sillä hetkellä, kun todella ymmärsin, että silikoni-implantit saattavat olla sisälläsi 2 virtaavaa silikonisuihkua jotka valelevat kroppaasi tällä kehoon kuulumattomalla aineella, ymmärsin, että ne voivat aiheuttaa IHAN-MITÄ-TAHANSA. Se käy aika hyvinkin järkeen. En vaan uskonut tälläisen vuotamisen enää nykypäivänä olevan mahdollista. Minne se 50 vuoden tuotekehittely oli mennyt, jos edelleen vuonna 2011 oli laillista asentaa ihmisille tälläisiä vuotavia pusseja kehoon?  Todennäköisesti sama jatkuu yhä, sillä jatkuvasti naiset edelleen valittavat sairastuneensa implanteista. Osalla implantit ovat ehtineet olla huomattavan lyhyitä aikoja, ongelmien jo ilmetessä. Jos asia tosiaan on näin, pitäisi koko homman olla mielestäni lailla kielletty. 

Kun avaat somen, suunnilleen joka toisella fitnessjulkkiksella tai muuten vaan mallintöitä tekevällä on silarit. Silareista on tullut jo niin arkipäivää, että sitä helposti ajattelee, että ”ei tuo vaarallista voi olla, kun kaikilla on tyylii silarit”. Eräs tuttavani kommentoi ”kaikesta saa nykyään syövän”. No onhan sekin totta, että vähän kaikki on nykyään epäterveellistä tai vaarallista, mutta nyt ei ole kyse vaan syövästä, vaan paljon laajemmasta ongelmasta.

Tässä katkelma seuralehden jutusta:

Vuosien varrella rintoihin laitettujen silikoni-implanttien on väitetty aiheuttavan erilaisia pitkäaikaissairauksia, kuten reuma- ja sidekudossairauksia ja Yhdysvalloissa ilmiöstä on puhuttu erityisenä silikoni-implanttisairautena. Lääketieteelliset tutkimukset eivät kuitenkaan ole löytäneet todisteita silikonirintojen väitetyistä haitoista, joten silikoni-implanttisairaudetkaan ei ole hyväksytty viralliseksi sairaudeksi. Väittelyn pitkäikäisyyteen nähden on hämmästyttävää, että silikonin suoria vaikutuksia soluihin on tutkittu hyvin vähän. Tämä johtuu siitä, että silikonia on pidetty vuosikymmenet kemiallisesti reaktiokyvyttömänä materiaalina, eli sen ei ole uskottu aiheuttavan soluissa juuri mitään reaktiota. Tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa, osoittavat hollantilaisen Radboudin yliopiston tutkijat. He havaitsivat, että silikoni käynnistää soluissa ohjelmoidun solukuoleman, eli apoptoosin. Scientific Reports- sarjassa julkaistut tulokset on saatu solukasvatuksissa laboratoriomaljalla, mutta jos sama tapahtuu ihmisen kudoksissa, silikonilla saattaakin olla arvaamattomia terveysvaikutuksia ihmisille, jotka sille altistuvat.

Tämäpä kuulostaa kivalta. Mutta ei tässä vielä kaikki. Alla jatkan lainausta kyseisestä lehti-artikkelista.

Kiinnostus silikonien biologisten vaikutusten tutkimiseen syntyi Radboudin yliopistossa aiemmin tehdyn havainnon perusteella. Yliopiston plastikkakirurgi Rita M. Kappel suoritti ruumiinavauksen naiselle, jolla oli ollut silikoni implantit 17 vuotta. Valitettavasti implantit olivat vuotaneet silikonia potilaan rintaan ja sieltä silikoni löysi tiensä ympäri naisen elimistöä. Patologisissa tutkimuksissa silikoniplakkeja löydettiin aivoista ja hermokudoksista. Potilaalla oli ollut erittäin voimakkaita oireita, jotka pahenivat ajan mittaan, eivätkä ne korjaantuneet silikoni-implanttien vaihdon yhteydessä. Patologisissa näytteissä solukoissa nähtiin selviä muutoksia siellä, missä ne olivat olleet kontaktissa silikonin kanssa

Tälläisten kivojen tietoiskujen jälkeen, alkaa näyttämään hyvinkin todennäköiseltä, että aivosumu eli brainfog,  näköhäiriöt, iho-ongelmat, suolisto-ongelmat, päänsäryt ja masennus voivat mm. liittyä hyvinkin todennäköisesti näihin kehossa virtaaviin myrkkyihin. On myös todettu, että rinta-implantit saaneilla ihmisillä on suurempi riski itsemurhaan. Liittyykö se huonoon itsetuntoon vai mahdolliseen ympäri kehoa pyörivän silikonin aiheuttavan masennukseen? Kuka tietää. Itse en usko, että silikonien tai muidenkaan kauneustoimenpiteiden tekeminen kertoo (välttämättä) suoraan huonosta itsetunnosta. Samalla tavalla itsetunto voi olla heikko ilman että ikinä menee leikkaukseen, tai sitten ei ole. Minäkuva on niin moniuloitteinen ja siihen yleensä kuuluu niin monta osa-aluetta, että vaikea uskoa, että vain yksi osa-alue, ulkonäkö tai ulkonäkökeskeinen elämäntapa/ajattelu kertoisi juuri jonkun tietyn asian ihmisestä. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Vaikka menisi jo valmiiksi elämässä tosi hyvin, voi ajatella sen menevän tiettyjen valintojen kautta vieläkin paremmin. Astellessani itse klinikalle, mulla oli oikeastaan asiat aika hyvin. Olin päässyt kiinni työelämään, mulla oli ystäviä, vientiä ja tulevaisuus näytti ihan valoisalta.

Näiden asioiden valjettua, aloin pohtimaan ”myrkkysäkkieni” poistamista kehostani mahdollisimman pian. Tämä ajatus avasi mielessäni tuhat ongelmaa lisää. Missä, miten ja kuka leikkaa? Keneen voi luottaa? Otin yhteyttä BII – sivustolla Saritaan. Mira vinkkasi, että Sarita osaa nimetä poistoon erikoistuneemmista kirurgeista lisää. En tiennyt, että tämä seuraava keskustelu lisäisi omaan tietämykseeni taas lisää asioita, joista minulla ei ollut edelleenkään minkäänlaista hajuakaan ja josta ainakaan suomenkielisillä sivustoilla tai uutisoinneissa ei tunnu olevan yhtäkään juttua.

Sarita:

 Mulla itellä siis kirurgi sanoi, että osaa poiston tehdä, vaan eipä osannut ja jäi kapselit ja oireet vaan paheni. Joten en luottais kehen tahansa. Helsingissä tunnetulla kirurgilla kävin. 

Tämä kommentti sai mut huonovointiseksi. Eikös Suomessa pitäisi olla huipputason osaamista, jos puhutaan kirurgiasta tai terveydenhuollosta? Siis mitä ihmettä. Miten joku kirurgi ei osaa poistaa arpikapselia kokonaan? Jos kapseliin on päässyt silikonia, on selvääkin selvempää, että se on saatava pois kehosta.

Sarita jatkoi:

Enbloc on se kun se kapseli poistetaan niin että se implantti on siellä sen kapselin sisällä (arpikapseli on siis ehjänä implantin ympärillä poistaessa). Eli se oikeaoppinen poisto. Jos ei pystytä tekemään enbloc, niin sitten se total capsulectomy joka tarkoittaa, että kaikki kapseli poistetaan silti. Ja tää on siis tosi tärkeetä et se kirurgi uskoo BII:in, koska sillon se oikeesti poistaa kaiken eikä ala väittämään että ne kapselit surkastuu niinkun mulle täällä Suomessa kävi. Sen pelkän kapselin poistaminen jälkikäteen on helvetin vaikeeta ja siks mä sinne jenkkeihin lensin kirurgille joka tekee paaaaaljon pelkkien kapseleiden poistoja muiden kirurgien jäljiltä. 

No huhhuh. En tiennyt tälläisestä MITÄÄN! Enkä tietäisi vieläkään ilman Miraa ja Saritaa. Että poistokin on noin hankalaa. Ei Helvetti.

Kysyin, oliko tämä kallista. Sarita jatkoi:

9800€, plus lennot, hotellit, mulla meni 13800. Sit vielä Suomessa poistoleikkaus 3800€ jossa ei saatu sitä kapselia. Eli aika helvetin kalliiks tuli mulle. Yhteensä 17600 euroa. Menin poistaa, koska kärsin BII – oireista ja menin Helsinkiin ”hyvälle kirurgille” joka lupas poistaa myös kapselit. No eipä osannut ja ne oireet vaan paheni. Se sano että niin ohutta se kapseli ja aloin vuotaa liikaa, eli ei vaan osannut tehdä sitä. Koska täällä ei osata. Tää on niin uusi juttu. Aloin parantua heti sen arpikapseleiden poisleikkauksen jälkeen. Siis tein kuolemaa kun sinne menin. Luulin etten selviä koko hommasta. Mun iho oli tulipunainen ja se kuoriutu, oli nii helvetin kipee ja kun heräsin leikkauksesta, hoitaja sanoi sano että en oo enää niin punainen. Ja se vaan alkoi parantuu joka päivä siitä. Laitoin aikoinaan implantit Ruotsissa, mentorit. Ei ollu hajonnu. Älä helvetti suostu leikkaukseen kelle vaan.

BII – sivustolla on niin Saritan kuin useiden muiden oireista kärsivien kuvia. Kuvat eivät sovi herkille. Tulipunaista ihottumaa, kuivaa kuoriutuvaa ihoa, vaaleaa halkeilevaa mönjää sisältävä poistettu aprikapseli, kaljuja naisia, kuva suurisoluisesta syövästä poistettuna kehosta, tummia silmänalusia ja niin edelleen. Olen sataprosenttisen varma, että kaikki jotka kokevat tälläisen kohtalon, eivät tule esiin julkisesti. Eivät varmasti edes puolet. Tällöin vain lähipiiri saa mahdollisesti tietää asiasta. Itsekkin mietin tuhannetta kertaa, haluanko että kaikki todella saavat vaikka työpaikallani tietää, minun ylipäätään käyneen kauneusleikkauksessa. Asia ei ole mikään salaisuus, mutta silti mietin, että haluanko asiaa kuuluttaa ihan kaikille välttämättä. Asiassa on niin monta eri  puolta. Ei tämä varsinainen salaisuuskaan ole, enhän minä muuten tästä aiheesta nyt blogia kirjoittaisi. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Kyseessä on hyvinkin henkilökohtaiset asiat ja moni ei välttämättä jaksa kuunnella naureskelua siitä, kuinka poiston jälkeen ”saat/sait sit sellaset mummon tissit, hahah”. Tai että ”pitikö sit mennä sellaseen leikkaukseen, ihan omasta tahdostasi?” Moni on mielummin vain hiljaa sairastuttuaan, kuin kuuntelee porukan vittuilua aiheesta.

Aloin kiinnittämään huomiota ulkomaankielisen ryhmän kuvissa, kun monilla näytti roikkuvan kaulalla veriset pullot letkujen päässä. Aluksi ajattelin, että eivät tälläiset varmasti minua koske. Yritin kuvatekstejä ja päivityksiä lukemalla todeta, mitä ne ovat. En löytänyt nopealla hakemisella selitystä, joten kysyin BII – sivustolta.

Noi on dreenit. Tosi tärkee osa parantumista. Siihen menee se ylimääräinen kudosneste ja veri. Sen verran iso leikkaus, että vuotoa sen jälkeen. Voi käydä hassusti, jos niitä ei käytetä. Tulee serooma ja se rinta joudutaan punkteeroimaan nesteestä

Olin järkyttynyt. Edelleen taas uutta tietoa. Olin penkonut asioita jo tovin, eikä tälläinenkään ollut tullut vastaan edelleenkään. Aloin miettiä, että mitähän kaikkea aiheesta ja varsinkin poisto- operaatiosta en vielä tiedä. ”Tehdäänkö noin siis kaikille?” kysyin. BII instagram sivustolta Sarita vastasi:

No joo, jos enbloc tehdään niin kyllä. Vittumaiset kyllä, pois ottaminen ei sattunut, vaikka pelkäsin ku hullu. Siel siis sellanen putki sun rinnan sisällä joka imee sitä nestettä. Sellanen pieni reikä jää, josta se putki tulee. Mulla oli noi 6 pv, joten siel hotellis niitä tyhjentelin. 

Dreenit kuulema käydään poistamassa sairaalassa. Tuntuu kivalta ajatukselta, veri/kudosnestepullot kaulassa jopa 6 päivää. Jos ja kun menen enbloc leikkaukseen ja saan pullot kaulaani, lupaan ottaa selfien niiden kanssa ja postata tähän blogiin, ellen sattumalta kuole kyseisessä leikkauksessa. Onneksi en sentään pelkää verta, mutta näky on varmasti vähemmän seksikäs, kun rintojeni alaosassa olevista pienistä reijistä tulee putket ja niiden päässä nämä pullot kiinni. Huh heijaa. Onneksi tässä ehtii vähän totuttautua ajatukseen. Kai sitä pahempaankin voi joutua, mutta tälläsistä asioista luulisi olevan tietoinen, kun tekee sen valinnan mennä kauneusleikkaukseen.

Vähättelevätkö asiantuntijat ongelmia?

Mira ja Sarita pääsivät menaiset- lehden haastatteluun. Haastattelu löytyy numerosta 05/2021. Siellä he saivat kertoa omat tarinansa kaikkien ihmisten luettaviksi. Tästä pisteet Me Naiset – lehdelle ja kaikille muillekkin tahoille, jotka haluavat tuoda näitä asioita julki! He saivat onneksi haastatteluun Ruotsista Dr. Oyan joka on tehny satoja enbloc leikkauksia, nimenomaan naisille, jotka ovat tulleet valittamaan BII – oireta. Tässä lainaus Me Naiset- lehtijutusta:

Hollannissa tutkittiin satakunta naista ja selvitettiin rintaimplanttien yhteyttä erilaisiin oireisiin, kuten väsymykseen, nivelkipuihin, kongitiivisiin häiriöihin ja lihassärkyyn. Tutkimuksissa tultiin tulokseen, että silikoni voi päästä kehoon ja aiheuttaa kroonisen tulehdusprosessin. Osalla naisista oli allergioita jo ennestään. Jopa 60-80 prosentilla naisista oireet paranivat implanttien poiston myötä. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että silikoni – implanttien kehityksestä huolimatta silikonit ovat aiheuttaneet vastaavanlaisia oireita jo 30 vuoden ajan.

Kun avaa googlen, huomaa että tutkimuksissa on todettu silikoni-implanttien lisäävän riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin. Tälläinen tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology- lehdessä. Analyysin perusteella rintaimplantit ottaneilla oli lähes puolet suurempi riski sairastua autoimmuunisairauteen, kuin niillä, joilla ei ollut implantteja. Autoimmuunisairauksissa kehon immuunipuolustus alkaa hyökätä elimistön omia kudoksia vastaan. Tälläisiä sairauksia ovat mm. tyypin 1 diabetes, proriaasis, keliakia, Crohnin tauti ja nivelreuma. Siinä taas kiva lista sairauksista, jotka mielellään jättäisi saamatta, mikäli olisi mahdollista valita. Tämän tutkimustuloksen löysin DUODECIM.fi sivustolta. Silti, Menaiset- lehden haastattelussa haastateltu HUS plastikkakirurgian ylilääkäri Sinikka Suomi kommentoi, ettei

yhteyttä rintaimplanttien ja oireiden, kuten väsymyksen tai reumatautien välillä ole todettu.

Jaa. Eikö tosiaan? Tämä seuraava kommentti myös särähti heti silmään, kun jonkinverran olen jo asioista perillä. Sinikka kommentoi

Ilman muuta rintaimplantteihin liittyy mekaanisia ongelmia, sehän on vierasesine, joka painaa rintakehällä. Vuosien varrella ne voivat kovettua, nousta ylöspäin, kiristää ja tuntua kylmiltä.

Jaah just. Mekaanisia ongelmia. Hienosti muotoiltu. Miksi implantit alkaisivat yht äkkiä ”painaa” ellei puhuta sitten kapseloitumisesta? En nyt halua varsinaisesti haukkua Sinikkaa tai hänen ammattitaitoaan, mutta mielessä kävi, että kai hänen oli jotain ympäripyöreetä kommentoitava siihen haastatteluun. Hän kyllä mainitsee myös, että hän ei kiistä tai halua aliarvioida naisten oireita. Silti tuntuu kummalta, miksi ongelmista ei voida puhua suoraan, kuten Miran kudosnäytteistä joista silikonin leviäminen kävi ilmi. Mira kertoi, että monet vetäytyivät kyseisestä haastattelusta ja siitä syystä montaa ammattilaista ei lehtijuttua varten tavoitettu. Miksi missään ei puhuta siitä todellisesta ongelmasta, eli siitä, että implantit vuotavat silikonia ympäri kehoa, mahdollisesti ihmisten tietämättä asiasta yhtään mitään?  Aloin pohtia, olisikohan suomenkielisiä vertaistukiryhmiä, jossa aiheesta voisi keskustella. Saattaa olla, mutta en ole vielä löytänyt(saa vinkata mulle, jos joku tietää olevan). Ulkomaankielisiä sivustoja kyllä löytyy. Kuten Menaiset- jutussa kerrottiin, Facebookin Breast Implant Illness and Healing by Nicole- ryhmässä on yli 130 000 jäsentä. Itseni mukaanlukien.

Jotkut mieltävät Breast implant illnessin pelkäksi luulotaudiksi

Jokainen meistä tietää, että myös luulosairaus on todellinen sairaus. Jos uskot todella sairastavasi jotakin, voit alkaa huomaamaan oireita kuin itsestään, jotka sopivat diagnoosiin. Se ei kuitenkaan sovi kuvaukseen, jossa naiset vuosi toisensa perään etsivät aiheuttajaa selittämättömille oireille, ilman hajuakaan siitä, mistä voisi olla kysymys. Jos vierailet Breast implant illness – sivustoilla, näät niin rajuja kuvia, että niitä ei kuvittelemalla saa aikaiseksi. Mistä tiedämme, että esimerkiksi Mira ja Sarita eivät vaan keksineet koko juttua päästään?  Menaiset lehti on tutustunut Miran ja Saritan lääkäri- raportteihin ja vakokuviin mm. iho oireista. Raporteissa vahvistetaan naisten oireet, mutta ei todeta niiden yhteyttä rintaoperaatioihin tai implantteihin (yllätys yllätys). Ei varmaan voida todeta, kun lääketiede ei edes myönnä koko Breast implant illnessin olemassaoloa ja todennäköisesti myös lääkärit ovat olleet yhtä ymmällään oireista, kun potilaatkin. Se ei silti tarkoita, etteikö oireet olisi olleet seurausta implanteista. Lainaus Me Naiset- lehden jutusta:

Breast Implant illness ei ole lääketieteellisesti tunnettu. mutta yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on alkanut ottaa ilmiön tosissaan, sillä oireita on raportoitu yhä enemmän. Marraskuussa 2018 lokakuuhun 2019 FDA:n tietoon tuli 2497 tapausta, jossa raportoitiin BII:n mukaisia oireita, kun tammikuusta 2008 lokakuuhun 2018 niitä oli  raportoitu 1080.

Huolestuttavaa on, että nettiä selatessa löytää uutisointeja (vaikka eivät olekkaan niitä tuoreimpia) myös tähän malliin, Yle 24.11.2014 Imettämistä ja silikoneja koskevassa jutussa:

Nykyään silikoni implantit ovat melko turvallisia. Ehjästä implantista ei kulkeudu elimistöön mitään. 

Niinkö. Ei taida aivan pitää paikkaansa. Millähän perusteella tälläistä on voitu kirjoittaa ihan uutiseen, totuutena. Jo pelkästään Allergan esitelehtiseni, kertoo tämän olevan puppua.

DUODECIM – sivustolla, vuodelta 2012, löytyy tälläistä tekstiä

Rintaimplantteja käytetään rintojen suurentamiseen esteettisessä kirurgiassa, mutta myös monissa korjausleikkauksissa, joita tehdään syöpäleikkausten tai kehityshäiriöiden takia (suomen syöpäpotilaat ry 2006). Implanttien käyttö on vakiintunutta ja markkinoilla on useita luotettavia tuotemerkkejä. Erikokoisten ja muotoisten implanttien valikoima on monipuolinen. Implanttien kuori kestää esimerkiksi mammografialaitteen puristusta. Vaikka kuori rikkoutuisikin, sisällä tavallisesti oleva tiivis koheesiogeeli pysyy paikallaan, eikä leviä ympäristöön. Implantti joudutaan poistamaan harvoin infektion takia, mutta osa potilaista saa implanttikapseliin kovettuman eli kapselikontraktuuran, joka saattaa edellyttää uusintaleikkausta. Joulukuussa 2011 uutisotsikoihin nousi ranskalainen Poly Implant Prothese – yhtiö, rikokseksi katsottavan huijauksen takia. PIP implantit kiellettiin EU- alueella jo huhtikuussa 2010, kun todettiin, että implanteilla on taipumus rikkoutua ja aiheuttaa tälläisissä tilanteissa yllättäviä kudosreaktioita. Ilmeisesti vuodesta 2005 alkaen implanteissa oli käytetty teollisuuskäyttöön tarkoitettua silikonia, jonka polymeerikoko on pieni. Implantin kuori oli heikko ja silikonin on kuvattu valuneen ympäröiviin kudoksiin ehjänkin kuoren läpi. Lisäksi silikoni on sisältänyt epäpuhtauksia. Implantteja on valmistettu myös nimillä M- implant ja Rofil. Maailmanlaajuisesti viallisia implantteja on asennettu 400 000 naiselle, Suomessa vain muutamille. Virossa tälläisen implantin oli saanut muutama sata potilasta, joista ehkä puolet on suomalaisia. Suomen Plastiikkakirurgiyhdistys on 27.1.2012 suosittanut viallisten implanttien poistamista, mikä on linjassa kansainvälisten plastiikkakirurgiyhdistyksen (IPRAS) suosituksen kanssa.

Tämä uutisointi on vanha ja kertoi jo vuonna 2010 kielletystä implantista, mutta eikö ole järkyttävää, että näinkin vaarallinen implantti on ehditty laittaa jopa 400 000 naiselle, ennen sen toteamista erittäin vaaralliseksi? Siinä on enemmän kuin muutama. Miten tämä todellisuudessa voi olla mahdollista?  Lisäksi vakuuttelu siitä, että implantin täyte pysyy sisällä paikassa jossa kuuluukin, on vähän vaikea uskoa 100% totuudeksi, kun ynnää näitä aikaisemmin käsiteltyjä asioita hieman yhteen. Kun kuuntelee potilaiden oireita, tuntuvat oireet, sekä implantin repeämät tai repeämättä vuotamiset olevan samaa sarjaa monilla eri implanttimerkeillä. Kyseessä ei ole siis olla vain 1 tai 2 eri implanttimerkkiä.

Miten helppoa onkaan saada apua, jos kukaan ei usko tai ymmärrä, mihin oireet voisivat liittyä?

Entä jos itse tiedät kaikista huonoiten? Kenen puoleen kääntyä? Ihmiset eivät myöskään osaa pelätä asioita, joiden eivät tiedä olevan mahdollisia. En tiennyt minäkään. Pyrin ottamaan kaikki riskit huomioon leikkaukseen lähtiessäni ja niiden perusteella tein valintani. Pelkäsin minäkin komplikaatioita, mutta tietoisuudessani olevista riskeistä jäi vaan puuttumaan varmasti yli puolet, sillä niistä ei ollut minkäänlaista käsitystä selvittelystä huolimatta. ”Olisit silloin 2010 googlannut enemmän englanniksi” viisasteli ystäväni.

Olemme kieltämättä keskustelleet aiheesta enemmän kuin tarpeeksi viimeaikoina muutaman ystäväni kanssa, whatsup ryhmässä. Aina törmään samaan lopputulokseen tässä kyseisessä keskustelussa. Siihen miten tyhmä olinkaan, kun en tiennyt näitä kaikkia asioita silloin. Ja kaikkihan ne nyt tietävät. ”Mä oon aina tiennyt että ne aiheuttaa syöpää”. Nyt ei ole vaan siitä syövästä kyse. ”Kai sä tiedät, että sun rinnat eivät ole samanlaiset implantin poiston jälkeen, kun alunperin?” kysyi ystäväni. Tämä kysymys vastaa minulle itsestäänselvyydellään suurinpiirtein samaa, kuin kysyisin häneltä että ”tiesitkö, että jos et hengitä happea, kuolet hapenpuutteeseen?” Eniten ärsyttää kommentit, jotka olettavat, että en itse ymmärrä yhtään mistään mitään. En ehkä tiennyt kaikkea, en varmaan edelleenkään tiedä, eivätkä varmasti tiedä (tai halua uskoa), edelleenkään moni muukaan. Tietenkin olen omat valintani tehnyt ihan itse, mutta en ymmärrä, miksi en saisi olla järkyttynyt niistä asioista, joita tunnutaan edelleenkin vähättelevän tai miksi en saisi kertoa niistä ystävilleni? Olisinhan toki myös voinut olla vaan hiljaa.

Tiedän, että eivät ystäväni minulle pahaa halua, mutta jälkiviisastelustakaan ei liene juuri nyt olevan hyötyä. En ainakaan itse keksi, mitä hyötyä jälkiviisastelusta on tälläisessä tilanteessa? Jos joku keksii tähän vastauksen, niin saa tulla mulle kertomaan. Onneksi muut tuntemani ihmiset, edes vanhempani eivät jälkiviisastelua tunnu harrastavan, vaikka olisivat minua aikaisemmin neuvoneet tekemään toisin. Jälkiviisastelulla saadaan vaan turhautumista aikaiseksi ja varmaksi voin todeta, että jokaiselta ihmiseltä löytyy kyllä elämänsä ajalta virheitä, joita on tullut tehtyä. Tarkoitus ei ole myöskään varsinaisesti haukkua näitä ystäviäni, tiedän että loppupeleissä he tukevat minua tekemissäni päätöksissä ja ovat minulle tärkeitä. En todellakaan tiennyt silloin 2010 Breast Implant Illnessiä edes nimeltä ja jos siitä ulkomaankielisillä sivustoilla silloin puhuttiin, en osannut kyllä sinne hakeutua. Luotin suomalaisiin sivustoihin enemmän. Olin myös kolmanneksen nuorempi kuin nykyään. Ihan kaikkea en osannut silloin edes epäillä mahdolliseksi. Kaikkea mitä netissä lukee ei myöskään voi uskoa. Mutta mitä sitten  pitäisi ja mitä ei? Totuutta on aika vaikea löytää loppupeleissä täysin luotettavasta lähteestä. Sellaiselta asiaa tuntevalta, jonka kollegat eivät satu tienaamaan omaa elantoaan kauneuskirurgialla tai sellaiselta, joka ei ole muuten jo maksettu kaunistelemaan/vaikenemaan asioista. Nykyään olen ymmärtänyt, että Suomessa kauneuskirurgia on ilmeisesti aika lasten kengissä. Suomessa tehdään suhteellisen vähän kauneusleikkauksia loppupeleissä, kun vertaa muuhun maailmaan.

En missään nimessä ole silti sitä mieltä, että kauneusleikkaukset olisivat ainoastaan huono asia, noin yleensä. Esimerkiksi onnettomuudessa ruhjoutuneet kasvot, voidaan yrittää pelastaa tai muut synnynnäiset epämuodostumat korjata kauneuskirurgin toimesta. Nämä asiat ovat erittäin tärkeitä ja voivat kuitenkin vaikuttaa kyseisten ihmisten koko loppuelämään. Mielestäni, jos jokin asia häiritsee merkittävästi, olisi hienoa, jos sen saisi korjattua. Sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Mutta sitä en ymmärrä, että jos jokin on osoittautunut todellakin vaaralliseksi ja jatkuvasti aiheuttavan ongelmia, jopa leviävän kehossasi aivoihin ja hermosoluihin asti, miten helvetissä se voi olla vielä laillista? Tälläinen ei tunnu ihmisten auttamiselta, (vaikka se tekisikin kauniiksi ja hetkellisesti onnelliseksi) päinvastoin.

Suomen potilasvahinkoapu lähti suomalaisnaisten kanssa ajamaan asiaa Allergan- yhtiötä vastaan, jotta naiset saisivat korvauksia implantin valmistajalta syöpähoitoihin tai korjausleikkauksiin. Asiasta löytyy useita uutisointeja netistä, heti kun googleen laittaa hakuun. Mira laittoi Suomen vahinkoavulle sähköpostin, jossa tiedusteli tilannetta tällä hetkellä, tai miten asiat ovat edenneet. ”Emme enää tutki näitä asioita” kuului vastaus. Aijaa. Noh, eikai sitten. Kukahan tutkii?

Miten saan ne pois kehostani?

Tässä lienee seuraava kysymys, joka pitää sisällään monta kysymystä. Mieleeni on piirtynyt kuva, että Ruotsiin olisi hyvä lähteä Dr. Oyalle, joka uskoo BII :n olemassa oloon ja osaa poistaa implantit oikeaoppisesti. Hän on tehnyt satoja enbloc- leikkauksia.

Olen nähnyt monia arpikapselin avauksia kirurgien toimesta, nettivideoiden kautta. Kun tehdään poisto oikeaoppisesti, eli enbloc, kapseli siis leikataan kokonaisena implantin ympärillä ulos kehosta. Arpikapseli voidaan siten avata vasta kehon ulkopuolella. Videoissa kirurgi ottaa terävän veitsen ja alkaa avaamaan kapselia. Monissa tapauksissa sisältä löytyy suht normaalin näköisiä implantteja, jotkut ehkä hieman epämuodostuneita tai joissain on omituisia ”jälkiä”. Kuitenkin useissa videoissa heti viiltämisen jälkeen arpikapselista voi alkaa pursuamaan milloin minkäkin väristä mönjää tai nestettä. Tiedän, että kaikkeen mitä netistä löytää, tulee suhtautua skeptisesti. Sellaisia videoita on silti mahdoton saada pois verkkokalvoiltaan, kun miettii tilannetta, jossa kirurgi poistaa implanttia sisältäsi ja jos hän poistaa implanttia perinteisesti ilman arpikapselin poistoa.   Silloin arpikapseli aukeaa sisälläsi, kaikki siellä mahdollisesti oleva silikoni, tai muut ällöttävät eritteet ja nesteet mitä keho on sinne kehittänyt, valuu suoraan kehosi sisälle. Jos arpikapselit ja muut kehoon kuulumattomat aineen jäämät implantista jäävät sisääsi (kuten Saritalle kävi) ja saat niistä epämääräisiä oireita myöhemmin, kuinka voit osoittaa luotettavasti, että oireet ovat seurausta juurikin tästä toimenpiteestä? Sepä se, et mitenkään saa implantin poistajaa vastuuseen siitä, että hän on jättänyt sisääsi asioita, jotka eivät sinne kuulu.

Maksaisin mielummin siitä implantin poistolystistä 4200 euroa, kuin 17600 euroa, mahdollisen Jenkkeihin lennetyn korjausreissun ansioista, kuten Saritalle kävi. Sarita nimenomaan sairastui vielä pahemmin siinä vaiheessa, kun Suomalainen kirurgi tyri leikkauksen ja jätti arpikapselit poistamatta.

Missä välissä ehdin olemaan 3 kk palkattomalla sairaslomalla?

Jotkut tietävät kertoa, että eihän ne silarit ole ikuiset. Kymmenen vuoden väleinhän ne pitäis vaihtaa. Mutta minulle kerrottiin konsultaatioon mennessäni vuonna 2010, että nykyään implantteja ei tarvitse vaihtaa välttämättä ikinä ja että ainostaan imetys tai radikaali lihominen/laihtuminen voi muuttaa rinnan muotoa niin, että olisi hyvä tehdä uusi leikkaus.

En saa palkallista sairaslomaa siihen, että kehossani on kaksi markkinoilta poisvedettyä syöpävaarallista implanttia. Pitäisi olla syövän oireet, jotta saisi. Niitä en aijo jäädä odottelemaan. Tämä enbloc- leikkaus ei ole mikään kauneustoimenpide, vaan lähinnä pakollinen poisto-operaatio. Sisälläni on selkeesti jotain, mikä ei sinne kuulu. Kävin luottokampaajallani ja kerroin koko keissin hänelle. Hänen kommenttinsa kiteytti koko homman hyvin ”siis vitsi miten sairasta, että sun kehon sisällä on tollaset” Niimpä. Oikeesti sairasta.

Näiden kaikkien penkomisten jälkeen ajatus on vaan se, että pakko saada ne pois. Olen siis edelleen (tietääkseni) terve. Entä, jos silikonia on jo kehossani? Mistään en voi tietää, onko arpikapseleideni sisällä jo tihkunutta silikonia, joka päivänä minä hyvänsä voi päästä arpikapselista eteenpäin kudoksiini. Entäs jos saan joskus lapsia? Kaikki mitä ihmiskehossa on, voi myös luonnolisesti päätyä lapselle. Monet imettämät lapsensa silareilla, eikä siinä ole sinällään mitään ”pahaa”. He eivät varmasti todellisesti tiedä, kuinka silikoni voi liikkua heidän elimistössään heidän tietämättä siitä yhtikäs mitään. Silikoni-implantit eivät sinällään ole mikään este imetykselle eivätkä maitorauhaset ole implantin kanssa tekemisissä. Implantti on aina rauhasten alla ja maito kulkee yleensä hyvinkin normaalisti silikoneista huolimatta. Se mikä on tiedetty jo aiemmin, on että maidon nousu rintoihin voi aiheuttaa silikonirintoijen kapseloitumisen. Harva nainen osaa epäillä mitään, jos oireita ei ilmaannu tai niitä ei osaa yhdistää implantteihin.

Se mitä minulle tapahtuu, niin tapahtukoon, mutta sitä en kestäisi, että lapseni joutuisivat kärsimään sekoilustani. Se olisi pahinta mitä minulle voisi koskaan tapahtua, enkä antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi. Tietääkseni oireita viitaten BII- hin minulla ei (vielä) ole. Jotakin epämääräistä kyllä, kuten viimevuoden aikana yleistynyttä vatsanvääntelyä sekä kasvojen iholla näkyviä pieniä näppylöitä. Niitä olinkin jo ihmetellyt tovin, ennenkuin edes osasin ajatella asian liittyvän mitenkään implantteihin. Ne eivät ole finnejä, eivätkä lähde pois. Vaikea sanoa mitä ne ovat, mutta niitä ei ole kyllä aina ollut. Hyvin samantapaisia iho-oireita on netissä tullut vastaan useasti, kun googlaa Breast Implant Illnessistä.

Mistä ihmeestä voisin nyt todellisuudessa tietää, voivatko tälläiset oireet olla ensioireita tihkuvasta silikonista?

Vastaus kuuluu, en mistään. En yhtään mistään. Jos tälläiset lievätkin oireet loppuvat silikonien poiston myötä, silloin vasta voin varmemmin sanoa, että ehkä ne liittyivät niihin. Tietenkin ultra-äänessä voi näkyä, jos implantti on revennyt, mutta mikäli ei, kuoren läpi tihkumisesta en kuitenkaan tulisi saamaan tietoa. En enää voi suositella silikonien ottamista kellekkään. Ei ulkonäkö VOI olla tärkeämpää kuin terveys. ”Yksi päivä ootkin vitun sairas niinku minä” jäi aika vahvasti verkkokalvoille Miran lähettämästä viestistä. Huomasin Miran profiilista, vanhemmista kuvista, että hän on se malli, jota ihailin mennessäni leikkaukseen. Mira oli kyseisen kauneuskirurgisen yrityksen bikinimalli kuvissa. Muistan ihailleeni juuri näitä samoja kuvia silloin. Jotenkin uskomaton ympyrä kaikenkaikkiaan, että törmään häneen tälläisen asian tiimoilla 10 vuotta myöhemmin.

Olen tottunut tekemään aina paljon töitä ja olemaan aktiivinen. Viimeiseen 10 vuoteen, en ole ollut niin pitkää aikaa tekemättä mitään, kun mitä joutuisin enbloc- leikkauksen myötä olemaan. Mietin, miten pomoni joutuisi etsimään tilalleni uuden työntekijän siksi aikaa ja siitä koituisi hänellekkin lisää töitä ja stressiä. Ja olin itse aiheuttanut tämän itselleni. En voisi poistaa implantteja ilman pitkää sairaslomaa, sillä työni ovat fyysisiä ja implantinpoisto vaatii lihasten operoimista. Poistoleikkaus on isompi operaatio, kuin implantin laitto, sekä enbloc – leikkauksessa myös arpi tulee olemaan suurempi. Muistan kyllä kuinka helkkarin kipee olin silloin implanttien laiton jälkeen.  Miten ihmeessä ilmoittaisin, että ”hei, mun pitäis olla 3 kuukautta pois töistä, kun multa poistetaan noi silarit”? Lihasten operointi ja erittäin raskaiden taakkojen nostelu ja kantaminen töissä, ovat yhdistelmä, jonka takia palkaton sairaslomani tulee olemaan 3 kuukautta pitkä.

Minulla ei ole paineita kertoa asiaa niille, jotka minut tuntevat. Sen sijaan ihmiset jotka eivät tunne, en tunne minä heitäkään niin kovin perinpohjaisesti. Kuinka voisin tietää, miten he reagoivat tälläiseen uutiseen tai minkälaisia oletuksia he tekevät minusta samantien kuullessaan tälläisen asian. Jokatapauksessa, kun joku työntekijöistä on poissa, tilanne ei helpota muiden työntekijöiden oloja töissä. Kiire kasvaa, vapaatoiveet ja lomat ei välttämättä toteudu ja niin edelleen. Sen takia kukaan ei halua turhaan saikuttajia samaan työpaikkaan. Olen nyt sillä kannalla, että olen ihan vapaaehtoisesti palkattomalla vapaalla töistä. Omatuntoni ei sallisi minun olla palkallisella sairaslomalla, vaikka sellaisen jotenkin onnistuisin saamaan. En varmaan nukkuisi sen takia koko kolmeen kuukauteen.

Aika monet yöunet olen jo menettänyt tähänkin mennessä miettiessä, että miten ihmeessä minulla olisi aikaa olla sairaslomalla ja missä välissä? Ja miten ihmeessä tän asian hoidan? Jotain on pakko selittää. Ja mä olen huono valehtelija. Joskus mietin, että olisipa helppo olla vähän vähemmän tunnollinen. Syyllisyys sairaslomasta on varmaan se, mikä on tässä eniten vaivannut. Aika järjetöntä kyllä, tiedän.

Mitä mieltä miesystäväni on koko sotkusta? Heti, kun nämä sairaimmat asiat implanteista alkoivat selvetä, hän oli sitä mieltä, että menen leikkaukseen heti kun mahdollista ja leikkauksen jälkeisellä ulkomuodolla ei ole hänelle merkitystä. Hän sanoo tietävänsä, että olen leikkauksen jäljiltä jokatapauksessa hyvännäköinen nainen. Hän onneksi osaa rohkaista minua, jopa niin, että todella uskon siihen, mitä hän minulle sanoo.

”Tärkeintä on terveys”

Näin sanoi mieheni. Hän on niin oikeassa.  Myös kampaajani sanoi, että kyllä kannattais laittaa mies vaihtoon jos olisi jotain toista mieltä. Tämä on myös totta. Onneksi mieheni on rinnallani, kävi miten vain. Perheeni on tietysti tukenani ja tietyt ihmiset, jotka eivät ole tuominneet minua, nuorempana tekemieni valintojen takia.

Surullista silti on, että jos en olisi näitä kaikkia uusia asioita saanut kaivettua tietooni, varmaan vieläkin suosittelisin rintaimplanttileikkauksia kaikille. Kun silikoni pääsee leviämään ympäri kehoa, ei sitä saa poistettua noin vain. Se joko poistuu sieltä itsestään pikkuhiljaa, tai sitten ei poistu. Sellaista asiaa ei osaa pelätä, josta ei tiedä. Ja surullista on, että moni ei tiedä, eikä osaa yhdistellä oireitaan. Samaan aikaan, kun nämä asiat ovat valjenneet minulle, mediassa pyörivät silikonit ovat alkaneet ärsyttää minua. Mietin, että tuolla ne vaan hymyilee, ilman että monikaan tietää koko totuutta implanteista. Helppohan sellaista on ihailla, joka näyttää helpolta, kivuttomalta, terveeltä, positiiviseltä ja niin edelleen. Asia, jota ennen ihannoin ja jopa suosittelin muille. Silikoneista on jopa alkanut tulla mielestäni jotenkin esteettisesti vastenmielisempiä, sillä ihannoin terveellisiä elämäntapoja ja tervettä elämää.

Laittelin muutaman kysyvän sähköpostin yritykselle, joka aikoinaan silikonit minulle leikkasi. He suosittelivat minua vaihtamaan implantin uuteen, turvalliseen implanttiin. Kuulostaapa kovin tutulta, 10 vuoden takaa. Silloinkin piti olla turvallista. Katsoin mainosvideon implantin valmistajalta. Näytti ihan samanlaiselta kuvamariaalilta, mitä silloin 10 vuotta sitten näin. Sillä ei ole väliä kuinka moni asiantuntija suosittelee tai kertoo tuotteen olevan turvallinen. Monesti, nämä asiantuntijat, tekevät rahaa työllään.

Mitä odotan tulevalta ulkomuodoltani?

Mielessäni on aika selvä kuva siitä, mitä tuleva mahdollisesti pitää sisällään. Ulkomuotoni ei ehkä ole rintojen osalta niin imarteleva, kuin implanttien kanssa, tai ennen implantteja, mutta koska implanttini eivät ole valtavan suuret, kudoksien venyminen ei ole maksimaalista. Minulla implantti on lihaksen alla ja kuulema lihaksen päällä oleva implantti venyttää ihoa enemmän. Toisaalta voin ajatella, että raskaaksi tullessa maidonnousu rintoihin voisi venyttää rinnat suunnilleen samaan lopputulokseen. Tosin ilman leikkausarpia.

Oli lopputulos esteettisesti mikä tahansa, elämänkokemukseni kaikkine kommelluksineen ovat kasvattaneet itsetuntoani niin vahvaksi, että se ei yksistä rinnoista ole kiinni. Jotkut menettävät kokonaan rintansa syövälle, eivätkä halua implantteja tilalle. Sellainenkin saattaa kohdalle osua, kelle naiselle tahansa.

Jos pitäisi mainita ne asiat, joita todellisuudessa itsessäni eniten arvostan, ulkonäkö ei olisi siinä maininnassa mukana lainkaan. Luonteeni, joka on hyvin ihmisystävällinen, on mielestäni paras puoleni. Hyvä juttu on, että myös itse osaan arvostaa tätä piirrettä itsessäni. Empatiaa, lojaalisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta minulta ei mielestäni puutu. Ainoa ihmisryhmä joita en hyväksy sellaisinaan, ovat toisten kiusaajat ja kaltoinkohtelijat. Olen oikeudenmukaisuuden puolella, enkä myöskään katso paskaa kohtelua läpi sormien. Olen muilta kuullut, että osaan innostaa, piristää, tukea ja auttaa muita ihmisiä. Tälläiset piirteet menevät tärkeydellään ulkonäköni ohi ylinopeutta.

Lopuksi

On sanomattakin selvää, että kauneuskirurgian rumimmat puolet ovat valtaväestöltä piilossa ja siksi kumitissejä on edelleen helppo ihailla. Ja niitä on edelleen joka paikassa. Onneksi on nähtävillä viitteitä siitä, että myös luonnollisuus on noussut/nousemassa enemmän pinnalle. Kukaan joka laittaa implantit tänään, ei voi tietää mitä sisältään löytää 4-8 tai  vaikka 12 vuoden päästä.

Jos haluat seurata minua instagramissa, löydyn sieltä nimimerkillä Kirzikka

Instagramissa minulle voi laittaa myös viestiä tai kysymyksiä aiheesta. Mielelläni kuulisin erilaisista kokemuksista. Myös lisää postauksia aiheesta saattaa olla tulossa, viimeistään enbloc- leikkaukseni jälkeen. Jos pystyn tällä kirjoituksella lisäämään tietoisuutta asioista ja auttamaan edes yhtä ihmistä, olen onnistunut. Haluan myös kertoa syvimmät osanottoni kaikille niille, jotka ovat uhranneet oman terveytensä kauneusleikkauksille.

Loppukiitokset

Kiitos Miralle ja Saritalle, te lisäätte ihmisten tietoisuutta näistä asioista. Olette enkeleitä! Sain Miran ja Saritan luvan kirjoittaa heidän kommentointejaan tähän kyseiseen blogitekstiin.

Kiitos kaikille, jotka puhuvat aiheesta niiden oikeilla nimillä. Tätä blogikirjoitusta saa mainostaa eteenpäin!

Kiitos kaikille toimittajille ja medialle, jotka olette uskaltaneet/uskallatte tarttua aiheeseen.

Kiitos perheelleni, ystäville ja kaikille jotka tuette minua koettelemuksieni keskellä.

HUOM!

3.3.2021 Olen perustanut facebookkiin uuden implantinpoisto vertaistukiryhmän, sillä en ole löytänyt suomenkielistä vertaistukiryhmää aihealueelle. Ryhmä toimii nimellä ”Implanttien poisto vertaistuki”

Jos implantinpoisto mahdollisesti koskee sinua, liity tähän yksityiseen ryhmään. Mikäli asia ei koske sinua, mainosta niille joita koskee :)

Kiitos paljon kaikista kommenteista ja tykkäyksistä, sekä tsemppiviesteistä, joita olen tähän mennessä saanut lukijoiltani! Olen saanut yllättävän paljon kiitosviestejä, että olen uskaltanut puhua näin avoimesti aiheesta. Tämä aihe selvästi koskettaa paljon useampaa naista, kuin olisin koskaan kuvitellutkaan. Kiitos kaikille!

Tähän loppuun vielä Huomio!

Tämä sivusto voi olla hieman outo ja tönkkö käyttää ja kaikki eivät olekkaaan löytäneet mun muita blogitekstejä täältä Lilystä. Olen myöhemmissä blogikirjoituksissani siis kertonut itse leikkauksesta, toipumisesta ym. ja ne myös löytyvät täältä Lilystä! Jos olet instagramissa, alathan seuraamaa bii_finland sivustoa. Siellä on tietoa ja postauksia liittyen Breast Implant Illnessiin. Sivua saa myös mainostaa muille. Jos tunnet jonkun (tai sinä itse) haluat tuoda oman tarinasi ilmi omalla nimelläsi, se olisi tärkeää informaatiota niille, jotka eivät edes usko näiden ongelmien olevan olemassa. Toki aihe on arka ja henkilökohtainen ja ymmärrän, että siitä syystä useat eivät asiasta haluakkaan puhua julkisesti.

Podcast suositus Englannin kielellä:

Killer Boobies podcast. Löytyy spotifystä.