’mä oon sentään töissä..’

nämä sanat soivat mun korvissa, kun vihdoin ja viimein oltais voitu isännän kans viettää aikaa. 

koko päivän siivonnut, tehnyt ruokaa ja pyykännyt, mutta en saa rentoutua mieheni kanssa. ihan vaan sen takia, kun en ole töissä. 

miksi mä oon huonompi ihminen ? mä opiskelen, oonko siltikään yhtään parempi ihminen ? 

kuulemma en, olen huono ihminen. 

miksi näin ajatellaan ? senkö takia, kun en saa elätettyä itseäni ? en ole töissä ? 

joudun pois työelämästä sairauteni takia. lähdin opiskelemaan, jotta saisin tekemistä, mutta silti aikaa parantaa itseäni. saisin aloitettua uuden alan työt uutena ihmisenä. 

mutta suoraan sanottuna, opiskelu ei kannata, ellei ole töitä. ei opintotuella saa maksettua muutakuin vuokran, ei sen enempää. 

ette tiedäkään, kuinka paljon haluan työelämään. iha helvetisti. 

olen hakenutkin töitä opiskelujen ohelle, mutta ei kukaan ota töihin, kun joudun kuitenkin pian vaihtamaan työtä tai en ole vielä saanut ajokorttia. olen jutellut mieheni kanssa tästä asiasta, mutta mun vaan tarvis hommata työ. 

helpommin sanottu ku tehty. 

olen kyllästynyt olemaan paskasäkkinä muiden joukossa. teen kovasti töitä päästäkseni parempaan elintasoon, mutta sekään ei näköjään riitä.