elämäni ensimmäinen blogikirjoitus.

jippii.

kuka mä oon ? oon 26-vuotias rekkakuskiksi opiskeleva vaatetusompelija. ja mikä parasta, minulla on vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. 

haluan käydä tämän kautta läpi mun elämääni ja parantua. saada tukea muista samassa tilanteessa olevilta ja myös toisinpäin. 

elämäni tähän päivää asti:

synnyin satakunnassa  keväällä 1991 perheeni kolmanneksi lapseksi.

koulu meni ihan hyvin, luin itseni ylioppilaaksi v. 2010. lukion jälkeen en kuitenkaan päässyt mihinkään kouluun. pidin sitten välivuoden, joka kesti 1,5 vuotta. 2012 tammikuussa pääsin opiskelemaan Loimaalle vaatetusartesaaniksi. 

vuonna 2013 muutin takaisin satakuntaan töiden perässä, mutta jatkoin edelleen koulunkäyntiä Loimaalla. muutin lapsuudenaikaisen naapurini kanssa kimppakämppään Porin kävelykadun tuntumaan (tai oikeastaan asuttiin kävelykadulla). silloin myös poikaystäväni muutti meidän luokse. 

tämä ajankohta on ensimmäinen erittäin paha alasnytkähdys mun elämässä. vuosi 2013. 

silloin minulle tuli burnout. en pystynyt käymään töissä, en vastannut puhelimeen, olin vain kotona ja itkin. itkin, kun en jaksanut enää. jouduin lopettamaan työt ja siirsin opiskelut samalle paikkakunnalle.

2014 aloitin uudessa koulussa opiskelut vaatetusompelijaksi. oloni oli parempi. tuntui, että kaikki on nyt helt okej. mutta toisin kävi.

jouduin kärsimään koulukiusaamisesta. taas. 

oloni paheni ja jouduin olemaan pois koulusta. en nukkunut moneen kuukauteen. en uskaltanut käydä ulkona, pelkäsin niin paljon. menin lääkäriin ja sain vastauksen olooni: keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. 

elämäni musertui. mielessä pyörivät vain ’miksi minä’ -ajatukset. miksi juuri minä tulin sairaaksi, miksi !

muistan edelleen, kun soitin äidilleni. ”oonko kasvattanut sut jotenkin väärin, kun oot sairastunut..?” et tietenkään rakas äitini. 

aloitin lääkityksen ja psykiatrisella sairaanhoitajalla käynnin. jouduin kolmen kuukauden sairaslomalle. onneksi minulla oli aivaan mahtava opettaja, jolle pystyin puhumaan tästä asiasta ja hän ymmärsi minua. sairaslomani jälkeen olo oli vielä heikko, mutta pakko oli palata kouluun. 

lokakuussa 2015  valmistuin koulusta ja muutettiin töiden perässä Helsinkiin. sain vuoden määräaikaisen työpaikan ja sinä aikana elämä heitteli häränpyllyä liiankin usein. kuvittelin olevani valmis työelämään, mutta en näkojään ollutkaan. jouduin taas olemaan poissa töistä, sairaslomatodistuksessa luki silloin VAIKEA MASENNUS JA VAIKEA AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ. nice.

päivät ja kuukaudet menivät vuoristoradan tavoin; yhtenä päivänä kaikki oli kivaa ja mukavaa, toisena päivänä pelkäsin mörköjä pimeässä. mielessäni kävi myös itseni tappaminen. 

työni loppuivat lokakuussa 2016, jolloin yksi stressaava aihe muutti muotoaan. työelämästä työttömäksi. kolme kuukautta pystyin olemaan kotona, kunnes aloitin opiskelun tammikuussa 2017. 

olen myös lopettanut masennuslääkityksen. lääkkeettömänä kaksi kuukautta. 

ja olen kuin uudesti syntynyt.