Loputon ja sairas oravanpyörä

Minulta kysyttiin vuosien varrella monet kerrat, että ”Miten ihmeessä olet jaksanut tuon kaiken?” Siihen usein vastasin, ettei minulla ole ollut vaihtoehtoja kuin jaksaa, selvitä. Lasten takia sitä jaksaa vaikka seisoa päällään ja heidän ansiosta jaksoin päivästä toiseen ❤️

Se vääristynyt ajatus, että tälläistä parisuhde on kaikilla muillakin, sai minut jatkamaan vuodesta toiseen huonossa parisuhteessa. En tiennyt muusta, joten kuinka olisin ymmärtänyt miten väärin minua kohdeltiin. Vaikka läheiseni olivat kerta toisensa jälkeen sitä mieltä, että olisi parempi erota, minä olin ja pysyin. Olin sokea sille väkivallalle ja uskoin joka kerta kun hän vannoi muuttuvansa.

Henkistä väkivaltaa on niin vaikea itse nähdä kun elät siinä kuplassa vuodesta toiseen. Se on lyömistä sanoilla, väkivaltaa josta ei jää näkyviä jälkiä. Se on hidasta aivopesua, jonka tarkoituksena on tuhota toisen itsetunto ja omanarvontunto.

Narsistisen ihmisen kanssa eläminen on jatkuvaa vuoristorataa. Joudut kokoajan olemaan varpaillasi ja kuulostelemaan millä tuulella hän nyt on. Uskallatko sanoa mitään, vai oletko kuin et olisikaan ettet pahenna tilannetta entisestään väärillä sanoilla tai teoilla. Hänen mielentilansa määrittelee koko elämäsi.

Alkoholi vei hänen huomionsa. Kaikki suunnitelmat sai jäädä jos hän vain halusi taas juoda. Syitä ja seuraa löytyi aina, olipa mitä tahansa. Ei ollut yhtä niistä sadasta ”kaverista” nähnyt aikoihin, joku homma meni vituilleen niin pitihän sitä oloa korjata, ei kiinnostanut kotiinkaan tulla kun minä olin ”kuin perseelle ammuttu karhu”. Juhli jopa minunkin synttärit kun itse olin kotona lasten kanssa ja isänpäivätkin saattoi mennä krapulassa. Viikonpäivällä ei ollut juomisen suhteen mitään väliä.

Minä vihasin juhlapyhiä, pelkäsin viikonloppuja ja lomia. Koskaan en voinut luottaa siihen että toinen pitää sanansa. Lupaukset rikottiin kerta toisensa jälkeen. Ihan sama missä hän lähti käymään, kaverin luona, ajelemassa, en voinut ikinä tietää mikä päivä se tulee takaisin. Usein pyysinkin lupaamaan, että ei joisi tai kyselin millon tulee takaisin. Ne lupailut oli vain sananhelinää, sanoja että rauhoitun, että hän pääsee lähtemään. Kun ilta koitti ja mitään ei ollut kuulunut, tiesin mitä oli edessä. Puheluihin ja viesteihin ei vastattu tai jos vastasi niin kuulin jo äänestä että taas mennään, korkeelta ja kovaa. Jossain vaiheessa en enää edes kysellyt vaan tyydyin tilanteeseen.

Usein heräsin aamuyöllä sen örvellys puheluihin. Tuu hae kaupungista, kaverin luota, milloin mistäkin.  Ja minähän hain. Talutin sänkyyn selviämään ja toin sankon viereen, mutta koskaan en saanut siitä suuttua tai pahoittaa mieltäni. Olihan sillä ollut rankka päivä. Piti rentoutua ja nollata. Krapulassa sitten vinguttiin pillua ja suututtiin kun en ollut sillä tuulella. Siinä se makasi sohvalla haisten ja telkkari huutaen koko päivän. Yleensä pyysi vielä hakemaan jotain roskaruokaa ja möskysi lapsille jos metelöivät. Jossain vaiheessa aloin tekemään niin että lähdettiin lasten kanssa juuri sinä krapulapäivänä pois kotoa. Siten siitä päivästä selvisi edes jotenkin järjissään, eikä lasten tarvinnut katsoa isäänsä siinä kunnossa.

Muistan, että kauan aikaa peittelin lapsilta ja läheisiltäni hänen juomistaan. Ehkä kielsin tilanteen vakavuuden itseltänikin, siten sen asian kanssa oli helpompi elää. Jos otin hänen alkoholin käytön puheeksi niin vedottiin siihen, että ”Tuolla on ihmisiä, jotka juo joka päivä. En minä ole alkoholisti!” Kyllä, ainahan jollain tilanne on huonompi ja siihen hän vetosi melkein aina.

Väkivalta oli myös seksuaalista ja taloudellista. Hän käytti valtaansa niissä kaikissa muodoissa. Minä elätin meidät kaikki, ostin lapsille kaiken minkä he tarvitsivat, maksoin elämisemme. Minun rahat oli meidän ja hänen rahat oli hänen. Hän harrasti, reissasi ja joi samaan aikaan kun minä itkin itseni uneen siitä huolesta, että miten saamme ruokaa seuraavaksi viikoksi tai miten maksan kaikki laskut. Joka kerta kun mainitsin asiasta, kuului vastaus ”Sinun pitää vain pyytää rahaa” Ja jos pyysin, sitä ei ollut tai jotain piti myödä tai muuta vastaavaa. Vuodesta toiseen minun olisi pitänyt pyytää häntä joka kuukausi osallistumaan lastemme elättämiseen. En tiennyt, että vanhemmuuden vastuu on vain toisella.

Narsistisesta ihmisestä eroamiseen tarvitaan se oma viimeinen niitti. Joka avaa silmäsi kokonaan näkemään sen todellisuuden. Olen itsekkin ollut tilanteessa missä olen joutunut vierestä katsomaan henkistä väkivaltaa parisuhteessa ja yrittänyt saada uhrin ymmärtämään miten väärin häntä kohdellaan. Ulkopuolisena sen väkivallan näkee paljon helpommin ja on toki helppo sanoa vierestä, että lähde. Olen nähnyt siis molemmat puolet ja voin sanoa ettei se ole helppoa kummallakaan puolella. Väkivallan uhrin läheiset kärsii valtavasti myös, koska he eivät voi pakottaa toista eroamaan. Se halu ja ymmärrys pitää lähteä itsestä. Et voi kuin vain yrittää olla vierellä ja tukena. Siihenkin tukemiseen vain pidemmän päälle väsyy, kun näkee miten toinen tuhoaa itsensä vahingoittavassa suhteessa.

Kun henkinen väkivalta on tuhonnut itsetuntosi ja omanarvontunteesi, sinusta tulee riippuvainen väkivallan tekijästä. Pelkäät jääväsi aivan yksin, jos parisuhteenne päättyy. Sinut on manipuloitu uskomaan, ettet pärjää yksin. Jokainen riita saa sinut kauhun valtaan siitä ajatuksesta, että nyt se jättää minut, jään aivan yksin. Olet alkanut uskomaan itsekkin siihen, että kaikki on sinun syytäsi. ”Mitä minä nyt tein väärin? Mitä minä nyt sanoin väärin?” Vaikka on aivan sama mitä teit tai sanoit, olit tekemättä tai sanomatta, riita olisi kumminkin syntynyt jostain keksitystä aiheesta. Ja koska syytit itseäsi, sinun piti se riita jotenkin hyvittää. Se oli loputon ja sairas oravanpyörä.

Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen vaatii todella paljon voimia. Väkivalta ei todellakaan lopu siihen, että pääset suhteesta eroon. Silloin se helvetti vasta repeääkin. Ja usein juuri sen takia monet, kuten itsekkin tein, palaavat takaisin suhteeseen, koska eivät jaksa sitä entistä vaikeampaa taistelua. On jollain tavalla helpompaa palata, uskoa toisen lupailuja muuttumisesta ja onnelliseksi muuttuvasta elämästä.

Kun eron aikaan taas sanoin suoraan miten hänen henkinen väkivalta on minua ja lapsia satuttanut, vastaukseksi sain vain ”Minä en sentään lyö!  Sittenkö olisi hyvä kun olisit nyrkin ja hellan välissä?”
Välillä tuntui oikeasti siltä, että fyysisestä väkivallasta olisi ollut jopa helpompi toipua. Mustelmat, ruhjeet ja murtumat ovat näkyviä. Ei kukaan ulkopuolinen nähnyt sydämesi ja sielusi haavoja ja ruhjeita. Ei niitä voinut teipata kasaan tai kuvata todisteeksi. Oli vain sinun sanasi toisen sanaa vastaan.

Koko eroprosessi on yhtä helvettiä. Narsistinen ihminen ei näe omassa käytöksessään tai teoissaan mitään väärää. Hän ei pysty hyväksymään sitä, että haluat elää ilman häntä. On kuin tuuleen huutaisi, kun yrität selittää hänelle miltä sinusta tuntuu, mikä sinusta tuntuu pahalta ja miten hän on sinua kohdellut väärin. Hän kääntää kaiken sinua vastaan, sinun syyksi. Aina olet itse tehnyt jotain mistä hänen käytös on johtunut tai sitten hän kieltää kokonaan tehneensä niin. Väittää, että olet itse kuvitellut kaiken.

Eron jälkeen kannattaakin laittaa kaikki yhteydenpito mahdollisimman minimiin, koska hän edelleen koittaa hallita elämääsi kaikin keinoin. Kaikista paras olisi jos voisi katkaista yhteydenpidon kokonaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Joudut varautumaan siihen, että hän tekee elämäsi jatkamisesta todella vaikeaa.

Minulle on monta kertaa sanottu siitä miten vahva olen, kun olen jaksanut taistella niin kauan. Välillä tuntuu vain, ettei aina jaksaisi olla vahva. Se taistelu on henkisesti äärettömän kuormittavaa mutta tiedän, että myrskyn jälkeen on poutasää ❤️

🧡: Veera

Ps: kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen tekstin tiktok sivulle 🤗