Mikä on normaali?

Ajattelin ennen aina, että miksi en ole normaali. Olen aina tuntenut kaiken todella vahvasti kaikilla aisteillani ja reagoinut siten vahvasti tunteilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun oma mieleni alkoi kuormittumaan yli äyräiden jatkuvan henkisen väkivallan ja kontrolloinnin myötä, ajattelin että olen jotenkin huonompi kuin muut.

Normaali, mikä se on? Ihmiskunnan luoma illuusio täydellisestä ihmisestä?

Ihminen, joka käy töissä 8-16, on naimisissa vastakkaisen sukupuolen kanssa, muutama lapsi, omakotitalo, hyvä koulutus ja työpaikka, urheilee ja jonka mielenterveys ei koskaan horju. Ihminen, joka suorittaa elämää samalla kaavalla päivästä ja vuodesta toiseen, uuvuttaa itsensä arjen kiireissä. Elämä on tylsää, tunteetonta, mautonta ja väritöntä kiireistä juoksemista.

Monet tarvitsevat kiirettä ja ylivirikkeisyyttä, jotta heidän ei tarvitse pysähtyä. Jos he pysähtyisivät, he saattaisivat joutua kasvokkain itsensä kanssa.

– Tommy Hellsten-

En minä tahdo olla tylsä ja harmaa. Tahdon elää kaikkien värien ja aistien kera ja välillä kimaltaa glitteristä. Hohtaa auringon ja kuun lailla. Vetää keuhkot täyteen elämän iloa, tuntea nenässäni tuoreen kahvin tuoksun, kuulla sadepisaroiden ropinan, nähdä ihmiset tanssimassa sateessa ja kokea, kokea niin paljon 🧡

Tahdon elää sen laatikon ulkopuolella, tehdä niitä asioita mitkä minusta tuntuu hyvältä, eikä niitä mitä joku vain olettaa minun tekevän tai mitä jonkun mielestä pitäisi tehdä tai miten pitäisi elää.

Koen myös, että olisin paljon köyhempi jos en olisi elämässäni tuntenut niin paljon. Tuntenut myöskin sitä kaikkea tuskaa, kun sydän hajotetaan miljoonaksi muruseksi, poljetaan jalan alle märkään asfalttiin, revitään kaksin käsin rinnasta ja nauretaan paskaista päälle. Olen kokenut elämän varjopuolen, ihmisten julmuuden, tunteettomuuden ja kierouden. Ja myöskin sen takia osaan nauttia jokaisesta onnen hetkestä ja rakkaudesta, joka on vilpitöntä, aitoa ja ihanaa ❤️

Vaikeudet ja vastoinkäymiset opettavat meille enemmän kuin menestyminen ja onnistuminen.

-Tommy Hellsten-

Miksi me ajatellaan, että kaikkien pitäisi mukautua johonkin laatikkoon? Kangistutaan niihin vanhoihin kaavoihin, että näin sen pitää mennä, niin se on ennenkin ollut.

Ite oon elänyt elämäni kyllä niin perse edellä puuhun mennen ja hävennyt sitä etten ole ollut sellainen kuin minun on oletettu olevan. Ja juuri niiden oletusten takia olenkin tuntenut olevani hukassa ja etten kuulu minnekkään.

Minun CV koulutuksen ja työkokemuksen osalta on hyvin lyhyt, mutta kaikki se mitä oon elämäni aikana kokenut ja oppinut onkin jotain niin suurta ettei sitä voi missään opiskella. Se on pitänyt elää 🧡

Eikä pidä ymmärtää väärin, jokainen saa ja jokaisen pitää elää niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, pääasia on, että on onnellinen ❤️

🧡:Veera

Ps: kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen tekstin tiktok sivulle 🤗

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Syvällistä

Lupa olla rikki

Mulle suurin kynnys pitkään jatkuneen henkisen väkivallan jälkeen oli opetella rakastamaan itteeni. Hyväksymään oma keskeneräisyyteni ja ymmärtää se, että on täysin ymmärrettävää ja sallittua olla väsynyt ja rikki kaiken kokemani jälkeen.

Olin oppinut piilottamaan tunteeni, koska minun tunteita ei arvostettu eikä kuunneltu. ”Mikä sinuu nyt taas vaivaa? Naama on taas kuin norsunperse!” Sen sijaan, että toinen olisi vilpittömästi ollut kiinnostunut hyvinvoinnistani, syyllistettiin siitä jos minulla oli paha olla. Ilmapiiri kotona kiristyi äärimmilleen jos näytin etten voi hyvin,siksi oli ”helpompaa” näytellä, että kaikki oli hyvin.

Se oli loputon oravanpyörä. Kaikki oli minun tai lasten syytä. Jatkuva varpaillaan eläminen kulutti minut loppuun. Päivääkään en ole katunut sitä, että jostain sain voimaa laittaa pisteen sille hulluudelle. Leijonaemo sisälläni heräsi taas kun hän käyttäytyi sikamaisesti lastamme kohtaan. Olin satoja kertoja joutunut asettumaan hänen ja lastemme väliin puolustamaan lapsiamme ja nyt oli vihdoin se viimeinen kerta.

Olenkin sanonut, että silloin synnyin uudelleen. Se oli uuden elämäni ensimmäinen päivä ja vihdoin pääsin tutustumaan itseeni omana itsenäni ilman että kukaan määritteli sitä kuka tai mikä minä olen.

En ollut oikeastaan koskaan tiennyt mitä haluan tehdä. Koko elämäni ajan minut oli sullottu johonkin laatikkoon, jonkin pienen raamin sisälle mitä joku toinen minun halusi olevan. Uskonnollisessa perheessä kasvaessani minua sovitettiin kunniallisen kristityn rooliin. Olo oli kuin norsulla posliinikaupassa. En kokenut kuuluvani siihen, mutta enhän minä voinut sanoa ääneen, etten minä usko. Tai en ehkä silloin tiennyt itsekkään mihin uskoin ja mihin en. Tuntui vain siltä, että olen väärässä paikassa. Tuntui, etten kelpaisi sellaisena kuin oikeasti olen.

Haluan elää siellä laatikon ulkopuolella. Olla avoin maailmankaikkeudelle, elää elämää sen kaikissa väreissä, kaikilla aisteilla ja tunteilla 🧡

Jokaisella on täysi oikeus ja velvollisuus itseään kohtaan tehdä niitä asioita joista nauttii ja jotka tuo itselle hyvää energiaa ✨

Itsesi kanssa sinä loppuelämäsi elät, joten kunnioita itseäsi ja kuuntele kehoasi 🧡 (ja usko minua, tiedän ettei se aina ole todellakaan niin helppoa)

🧡: Veera

Ps: kuvia klikkaamalla pääset kyseisen tekstin tiktok sivulle

Hyvinvointi Oma elämä Parisuhde Mieli