Vain muistamalla voit unohtaa
Oliko se niin kamalaa, että se traumatisoi minut? Olinko vain liian herkkä? Miten trauma määritellään? Triggereillä, jotka ampuvat sata lasissa kehostasi ulos? Ahdistavilla tunteilla mitä et pysty hallitsemaan, etkä osaa selittää mistä ne tulevat. Selittämättömillä kivuilla ympäri kehoa. Kehomme muistaa kaiken vaikka mieli olisi unohtanut.
”Trauma tarkoittaa kokemusta, joka ylittää ihmisen kapasiteetin käsitellä kohtaamaansa pahaa.”
Tara Koivukoski, Pyhä pipari -toipumiskirja rikotuille naisille
Omassa menneisyydessäni on paljon minua traumatisoineita asioita, mutta yhden niistä, sen pahimman, mieleni piilotti vuosikausiksi.
Taistele tai pakene
8 vuotta luulin, että kammosin vatsatautia. Vaikka kaikista kamalin tauti se onkin, mutta se tunne mikä minulle tuli joka kerta kun vatsani oireili, oli jotain ihan hirveää.
Ahdistus ja paniikki vyöryi hyökyaallon lailla päälle. ”Ei taas! En kestä tätä! En selviä tästä! Entä jos se ei lopukkaan? En pysty lähtemään minnekkään. Erakoidun kotiin. Jään yksin.” Käteni hikosivat, oksetti, pyörrytti, olin kauhusta lamaantunut, en pystynyt puhumaan, en pystynyt keskittymään mihinkään, yritin vain taistella oloa vastaan. En halua mennä vessaan! Tärisin ja itkin hysteerisesti.
Vasta kun eräänä aamuna vatsakivut taas alkoivat ja vatsani meni sekaisin, annoinkin sen olon tulla päälle, ”Noniin, antaa tulla, en jaksa enää tapella kanssasi!” enkä enää vastustellut sitä. Aloin ymmärtämään syyn. Tiesin, että vatsani oireili pilaantuneesta piirakasta, jonka olin syönyt edellisenä iltana. Kävelin ympäri kotiamme, painoin tutusti kynsillä kämmeniini ja ahdistus vyöryi tuhatta ja sataa päälle. Itkin hysteerisesti. Kunnes aloin kuuntelemaan niitä katastrofiajatuksiani ja mietin voisivatko ne kertoakkin jostain muistosta.
Ja silloin sen ymmärsin. Se muisto, joka oli reilu vuosi sitten palannut mieleeni 15 vuoden takaa. Traumaattinen tapahtuma, jonka mieleni oli piilottanut ja joka hyppäsi pintaan vasta kun olin tarpeeksi vahva sitä käsittelemään. Raiskaus.
Tämän yhteyden tajuttuani, ahdistukseni helpottui kuin napin painalluksesta! Olin hämmentynyt, todella hämmentynyt ja tällä kertaa itkin helpotuksesta! Olin ratkaissut suurimman pelkoni. Vuoden ajan olin yrittänyt tapahtunutta käsitellä ja miettiä miten voisin. Nyt tiesin, että sekin käsittely helpottuisi ja pääsisin eteenpäin 🧡
”Vain muistamalla voit unohtaa.”
Tara Koivukoski, Pyhä pipari -toipumiskirja rikotuille naisille
Silloin ymmärsin oikeasti sen, että vain kohtaamalla ne kaikista suurimmatkin pelot, voit vapautua. Siinä tilanteessa haluat vain paeta, enemmän kuin mitään muuta. Haluat kieltää sen ja saada sen loppumaan. Tekisit mitä vaan, että se loppuisi ja olet varma että kuolet jos joudut sen kohtaamaan.
Taistele tai pakene. Vai entä jos vain antaudut ja annat sen tulla?
🧡: Veera
Ps: kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen tekstin tiktok sivulle 🤗