Sosiaalisten suhteiden merkitys mielenterveydelle ja hyvinvoinnille

Perhe, kaverit, ystävät ja muut sosiaaliset suhteet ovat suuressa roolissa elämämme varrella. Ihmisen eri kehitysvaiheissa ystävien merkitys muuttuu, kasvaa tai vähenee. On selvää, että kasvavalle ja kehittyvälle lapselle perhe on kaiken ydin sekä perusta. Myös kaverit sekä sosiaalisten suhteiden kehittyminen ovat tärkeässä roolissa lapsen arjessa.
Lapsilla muistot uusista ystävistä saattavat olla päiväkodista tai alakoulusta. Valitettavan usein näiden ikäluokkien välillä esiintyy paljon kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, syrjintää tai ryhmäpainetta. Tällaiset lapsuuden huonot kokemukset saattavat vaikuttaa meihin pidemmälläkin aikavälillä, sillä hyväksytyksi tuleminen on meille kaikille tärkeää. Jos lapsuudessa on kokenut esimerkiksi kiusaamista, voi se vaikuttaa omaan itsetuntoon ja minäkuvaan hyvin paljon. Sosiaalisista suhteista aiheutuneet negatiiviset kokemukset voivat olla siis suuri elämää varjostava tekijä.
Jokainen saattaa muistaa lapsuudestaan tutun leikin tai aktiviteetin kavereiden tai luokkalaisten kanssa. Kavereiden kanssa jaetut kokemukset, leikit, retket ja keskustelut auttavat meitä jaksamaan arjessa. Ihmiset ympärillämme ovat tärkeä ja suuri voimavara, joka vie meitä elämässä eteenpäin. Myös perheen tuki ja avoimuus helpottavat vaikeidenkin asioiden kohtaamista ja käsittelyä.
Olen onnellinen, että olen löytänyt elämääni saman henkisiä ja ihania ystäviä. Kavereiden kanssa vietetty aika ja jaetut hetket ovat korvaamattomia. Ystävien kautta opimme myös paljon uusia ja erilaisia taitoja, kuten empatiaa, rohkeutta, sosiaalisuutta sekä tunneälyä. Vastavuoroinen kommunikointi on ystävyyssuhteen ytimessä. Kaverille tulisi olla helppo avautua, mutta välillä täytyy osata asettautua myös kuuntelijan rooliin.

Hyvän ystävän tai kaverin voi oppia tunnistamaan nopeasti. Olen monta kertaa kohdannut ihmisiä, joita olen pitänyt hyvinä ystävinä. Myöhemmin olen  oppinut, etteivät nämä ihmiset välitä minusta tai asioistani. Olenkin opetellut uuden taidon, mitä suosittelen kaikille. Jos elämästään pystyy tunnistamaan ne ihmiset, jotka teoillaan tai sanoillaan enemmän loukkaavat kuin tukevat, kannattaa heidät jättää omaan arvoonsa. Yläasteella monet ajautuvat vääränlaisiin porukoihin syrjäytymisen tai kiusaamisen pelossa. Huomasin tämän ilmiön yläaste aikanani. Ryhmäpaine on  tässä kehitysvaiheessa korkeimmillaan. ”Hyväksytäänkö minut juuri sellaisena kuin olen tai haluaisin olla?”, on varmasti ajatus, mikä on käynyt meidän monen mielessä. Onneksi tällaisiin asioihin kuitenkin kasvaa ja kliseisesti elämä opettaa.

Valitettavan usein on myös ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan ystäviä, kavereita tai kunnollisia perhesuhteita. He saattavat myös sortua ajatukseen, että elämästä tulisi selvitä yksin tai, että avun pyytäminen nähdään heikkoutena. Onneksi apua on saatavilla ja kenenkään ei tarvitse käytännössä pärjätä omillaan. On olemassa monia eri tahoja, joille kertoa yksinäisyydestään, sekä saada siihen apua.
Nuorempana koin yksinäisyyden ja oman ajan ahdistavana ja huonona asiana. Nykyään osaan kuitenkin arvostaa rauhaa ja viihdyn hyvin myös omissa oloissani. Yksin olemista ei siis kannata pitää vain huonona asiana, vaan ottaa se enemmänkin opettavaisena ja kasvattavana aikana elämässä. Jos yksinäisyys kuitenkin ahdistaa, ei sen kanssa tarvitse jäädä yksin. Esimerkiksi Suomen Mielenterveys seuran kautta voi hakea apua vaikeissa elämäntilanteissa.

Henkinen hyvinvointimme koostuu monista eri tekijöistä. Sosiaalisten suhteiden merkitys hyvinvoinnille on suuri.  Kavereiden kanssa vietetty aika piristää ja auttaa jaksamaan. Välillä meillä kaikilla on varmasti aikoja, kun elämä tuntuu yksinäiseltä ja tyhjältä. Joskus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi jopa suurenkin kaveriporukan keskellä. Vaikeat ajat auttavat meitä  selviytymään elämästä ja sen tarjoamista muista haasteista. Jotkut ihmiset vain vierailevat elämässämme hetken, toiset ovat tulleet jäädäkseen. Kaikilta ihmisiltä voimme kuitenkin oppia jotakin uutta, joten kaikkia kokemuksia tulisi arvostaa.