Haluan kirjoittaa auki kahden vuoden ajalta kokemukseni siitä, miten jouduin mukaan julkisiin riitoihin, miten tilanteet etenivät ja miten raskaasti kaikki lopulta vaikutti minuun. Tämä ei ole yritys väistää omaa vastuutani tai vierittää kaikkea muiden syyksi. Haluan kertoa rehellisesti myös omista virheistäni ja siitä, mitä olen itse tehnyt väärin.

Kun katson tapahtumia nyt jälkikäteen, näen, kuinka monimutkaiseen tilanteeseen ajauduin ja kuinka vaikeaa minun oli päästä siitä irti.

Kaikki alkoi Iskuryhmästä

Alkuperäinen ristiriita liittyi Iskuryhmän julkaisemaan kuvaan. Iskuryhmä on ryhmä, joka tuo julkisuuteen pedofiliasta epäiltyihin ihmisiin liittyviä asioita. Kritisoidessani ryhmää esitin väitteitä myös sen toimintatavoista.

Haluan myöntää yhden asian selvästi: esitin väitteitäni tosiasioina, vaikka en ollut varmistanut, pitivätkö ne paikkansa. En siis tuonut riittävän selvästi esille, etten tiennyt varmasti, toimiko ryhmä kuvaamallani tavalla. Tämä oli minulta väärin, ja kannan siitä vastuun.

Minua varoiteltiin asiasta. En reagoinut. Tämän jälkeen Iskuryhmän TikTok-profiilissa julkaistiin kasvokuvani varoitusmerkin kanssa ilman sellaista asiayhteyttä, jonka olisin kokenut selventävän tilannetta. Koin tämän erittäin ahdistavana. Minulle tuli tunne, että minut oli nostettu julkisesti esille tavalla, joka sai ihmiset suhtautumaan minuun kielteisesti.

Tilanne alkoi kuormittaa minua voimakkaasti. En kuitenkaan osannut siinä vaiheessa pysähtyä ja arvioida omaa toimintaani rauhallisesti, vaan lähdin mukaan tilanteen kärjistymiseen.

Henry Aflechtin kanssa syntynyt konflikti

Tein videon, jossa kerroin tehneeni rikosilmoituksen. Henry Aflecht oli perustanut Iskuryhmän, ja hän oli ryhmään julkisesti yhdistettävissä oleva nimi. Tämän vuoksi mainitsin hänet rikosilmoituksessani.

Henry reagoi videooni ja teki minusta videoita, jotka koin loukkaavina ja satuttavina. Vastasin tähän tekemällä itse videoita hänestä.

Tässä kohtaa minun olisi pitänyt pysähtyä. Sen sijaan lähdin mukaan vastakkainasetteluun ja esitin Henryä koskevia väitteitä tosiasioina, vaikka en ollut varmistanut niiden paikkansapitävyyttä. Tilanne muuttui molemminpuoliseksi julkiseksi riitelyksi, jossa sanottiin ja tehtiin asioita, jotka pahensivat konfliktia entisestään.

En halua esittää itseäni tässä tilanteessa pelkästään uhrina. Minäkin osallistuin riidan kärjistämiseen. Vaikka koin Henryn toiminnan loukkaavana, se ei oikeuttanut minua esittämään hänestä varmistamattomia väitteitä tosiasioina.

Tämä on asia, jonka haluan myöntää suoraan. Minulla oli vastuu omista sanoistani ja teoistani silloinkin, kun olin loukkaantunut ja psyykkisesti huonossa kunnossa.

Maria tuli mukaan kuvioon

Alkuperäisen Henryn kanssa syntyneen konfliktin jälkeen kuvioon tuli Maria Hoffren.

Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi kuormittunut ja olin muodostanut Henrystä kielteisen käsityksen omien kokemusteni perusteella. Kun Maria tuli mukaan, koin hänen vaikuttaneen siihen, miten suhtauduin tilanteeseen ja miten toimin siinä.

Koin, että Maria kannusti minua tekemään asioita, jotka veivät minua yhä syvemmälle konfliktiin. Sen sijaan, että olisin ottanut etäisyyttä, rauhoittunut ja arvioinut tilannetta itsenäisesti, jatkoin mukana olemista.

Jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt pysähtyä miettimään tarkemmin, mihin olin ryhtymässä ja millaisia seurauksia omilla teoillani voisi olla. Vaikka koin saaneeni muilta rohkaisua ja vaikutteita, päätökset olivat silti minun omiani.

En voi siirtää vastuuta omasta toiminnastani Marialle tai kenellekään muulle. Voin kuitenkin kertoa rehellisesti, miten itse koin hänen vaikutuksensa tilanteeseen ja kuinka se mielestäni osaltaan syvensi jo valmiiksi vaikeaa tilannettani.

Olin tässä vaiheessa niin kiinni konfliktissa, että minun oli vaikea nähdä kokonaisuutta. Minun oli vaikea erottaa toisistaan omat kokemukseni, muiden kertomat asiat ja sellaiset väitteet, joiden paikkansapitävyydestä minulla ei ollut varmaa tietoa.

Marian jälkeen kuvioon tuli Viivi

Marian jälkeen mukaan tuli Viivi Autio.

Aluksi puolustin Viiviä todella voimakkaasti. Luotin häneen ja koin olevani hänen puolellaan. Tilanne kuitenkin muuttui, ja ajan myötä minulle syntyi ristiriitainen kokemus hänen toiminnastaan.

Viivi on kertonut yrittäneensä estää minua tekemästä Henrystä videoita. Tunnistan, että hän myös teki näin. Samalla koin kuitenkin, että hän neuvoi minua taustalla videoiden tekemisessä, esimerkiksi siinä, miten videon voisi toteuttaa ja mistä aiheesta voisin puhua.

Nämä kokemukset jäivät minua vaivaamaan, koska en oikein tiennyt, miten minun olisi pitänyt ymmärtää hänen toimintaansa. Koin tilanteen ristiriitaisena: toisaalta minua kehotettiin lopettamaan, mutta toisaalta koin saavani myös neuvoja siihen, miten jatkaa.

Haluan kuitenkin erottaa toisistaan sen, mitä itse koin ja miten tulkitsin tilanteen, sekä sen, mitä Viivi itse ajatteli tai tarkoitti. En voi tietää varmasti hänen motiivejaan. Voin kertoa vain omasta kokemuksestani.

Myös minun ja Viivin välille syntyi ristiriitoja. Ne liittyivät tilanteeseen, jossa olin jo sopinut oman riitani Henryn kanssa, mutta Viivi koki minun samalla mustamaalanneen häntä julkisesti.

Minun näkökulmastani tilanne oli vaikea, sillä olin itsekin yrittänyt selvittää välejäni ja päästä eroon jatkuvasta konfliktista. Viivin näkökulmasta tilanne näyttäytyi ilmeisesti toisin. Näin jälkikäteen ymmärrän, ettei oma kokemukseni yksin kerro koko totuutta siitä, miten muut tilanteen näkivät.

Koin Viivin toiminnan myös kylmäksi. Minulle jäi tunne, ettei häntä kiinnostanut, kuinka huonossa psyykkisessä kunnossa olin tai että olin joutunut psykiatriselle osastolle. Tämä oli minulle erityisen kipeä kokemus, koska olisin tuolloin tarvinnut ymmärrystä ja rauhaa.

En voi tietää, mitä Viivi todellisuudessa ajatteli tai kuinka hän ymmärsi tilanteeni. Voin kuitenkin kertoa, että itse koin jääväni yksin ja ettei oma hätäni tullut nähdyksi.

Kahden vuoden oravanpyörä

Kun katson koko tapahtumaketjua, näen siinä jatkuvan kierteen.

Yksi konflikti johti toiseen. Julkisiin väittelyihin tuli uusia ihmisiä, uusia tulkintoja ja uusia ristiriitoja. Yritin selvittää asioita, puolustaa itseäni ja saada kokemukseni kuulluksi. Samalla osallistuin itse toimintaan, joka pahensi tilannetta.

Minusta tuntui, että jäin jalkoihin. En saanut tilanteisiin sellaista rauhaa, jota olisin tarvinnut, vaan koin joutuvani jatkuvasti puolustamaan itseäni ja reagoimaan uusiin tapahtumiin.

Olin psyykkisesti huonossa kunnossa jo ennen kuin tilanne lopulta kärjistyi. Kaikki tämä kuormitus kasaantui vähitellen. Jossain vaiheessa kamelin selkä katkesi, ja psyykkinen vointini romahti totaalisesti.

En väitä, että yksittäinen ihminen olisi yksin vastuussa siitä, mitä minulle tapahtui. Oma vointini, elämäntilanteeni ja monet samanaikaiset kokemukset vaikuttivat kokonaisuuteen. Silti nämä konfliktit olivat minulle erittäin kuormittavia, ja koen niiden olleen merkittävä osa sitä, miten huonoon tilanteeseen päädyin.

Minun on vaikea edes kuvailla, kuinka raskaalta tuntui elää jatkuvassa ristiriitojen keskellä. Tuntui, etten päässyt irti mistään. Vaikka jokin asia näytti välillä rauhoittuvan, pian edessä oli taas uusi tilanne, jota piti käsitellä.

Kahden vuoden aikana minulle muodostui tunne, että elin riitojen oravanpyörässä. En osannut astua siitä ajoissa pois, vaan jatkoin reagointia ja osallistumista, vaikka se kulutti minua yhä enemmän.

Haluan ottaa vastuun omasta toiminnastani

En kirjoita tätä siksi, että haluaisin vapauttaa itseni vastuusta tai väittää kaikkien muiden toimineen väärin.

Olen tehnyt virheitä. Olen esittänyt väitteitä tosiasioina ilman, että olin varmistanut niiden paikkansapitävyyden. Olen osallistunut julkiseen riitelyyn ja tehnyt videoita, jotka ovat osaltaan vieneet tilanteita eteenpäin. Olen antanut omien kokemusteni ja tunteideni vaikuttaa siihen, miten suhtauduin asioihin ja ihmisiin.

Psyykkisesti huono vointini auttaa ymmärtämään, miksi toimin joissakin tilanteissa niin kuin toimin, mutta se ei automaattisesti tee kaikista teoistani oikeita.

Minun olisi pitänyt pysähtyä aikaisemmin. Minun olisi pitänyt tunnistaa, etten tiennyt kaikkea, ja jättää väitteet esittämättä silloin, kun en pystynyt varmistamaan niitä. Minun olisi myös pitänyt suojella omaa psyykkistä hyvinvointiani ottamalla etäisyyttä tilanteisiin, jotka tekivät minulle pahaa.

Olen valmis kertomaan kuulusteluissa rehellisesti omasta toiminnastani ja siitä, mitä olen itse tehnyt. En halua kiertää vastuuta tai esittää asioita eri tavalla kuin ne tapahtuivat minun näkökulmastani.

Samalla haluan voida kertoa, miltä nämä tapahtumat minusta tuntuivat ja miten koin muiden ihmisten toiminnan vaikuttaneen minuun. Omasta kokemuksestani puhuminen ja oman vastuun myöntäminen eivät sulje toisiaan pois.

Henryn kanssa olemme sopineet välit

Yksi tärkeä asia tässä kokonaisuudessa on se, että olen sittemmin sopinut välini Henryn kanssa.

Se merkitsee minulle paljon, koska alkuperäinen konflikti oli yksi tämän pitkän tapahtumaketjun keskeisistä lähtökohdista. Olen iloinen siitä, ettei minun ja Henryn tarvitse enää jatkaa samaa riitaa.

Sopiminen ei muuta menneitä tapahtumia eikä poista omia virheitäni. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden jättää ainakin tämän konfliktin taakse ja jatkaa eteenpäin.

Minulle on tärkeää, etten enää elä samalla tavalla jatkuvien riitojen ja vastakkainasettelujen keskellä. Haluan oppia kokemastani ja tehdä tulevaisuudessa toisenlaisia valintoja.

Mitä olen oppinut näistä kahdesta vuodesta?

Olen oppinut, kuinka helposti julkinen konflikti voi kasvaa suuremmaksi kuin kukaan aluksi ymmärtää. Kun mukaan tulee uusia ihmisiä, tulkintoja ja voimakkaita tunteita, alkuperäinen asia voi jäädä taka-alalle. Lopulta huomio kiinnittyy siihen, kuka sanoi mitä, kuka puolusti ketä ja kuka oli kenenkin puolella.

Olen myös oppinut, ettei kaikkea muilta kuultua voi ottaa varmana tietona. Vaikka luottaisi ihmiseen ja kokisi tämän olevan omalla puolella, väitteet on silti arvioitava kriittisesti. Oma paha olo tai kielteinen kokemus toisesta ihmisestä ei tee kaikista häntä koskevista väitteistä totta.

Ehkä kaikkein tärkein oppi on se, että minun on osattava vetää raja. Minun ei tarvitse vastata jokaiseen julkaisuun, puolustautua jokaisessa keskustelussa tai selvittää jokaista ristiriitaa julkisesti. Jos jokin tilanne alkaa viedä minulta yöunet, turvallisuuden tunteen ja psyykkisen hyvinvoinnin, minun täytyy osata astua siitä pois.

En voi muuttaa menneitä tapahtumia. En voi myöskään päättää, miten muut ihmiset kokevat tai tulkitsevat ne. Voin kuitenkin päättää, miten itse toimin tästä eteenpäin.

Nämä kaksi vuotta ovat olleet minulle todella raskaita. Niihin on mahtunut loukkaantumista, vihaa, epätoivoa, ristiriitoja ja psyykkistä kuormitusta. Olen kokenut tulleeni väärin ymmärretyksi ja jääneeni yksin tilanteissa, joissa olisin tarvinnut tukea. Samalla olen joutunut katsomaan myös omia virheitäni ja myöntämään, etten ole itse toiminut kaikissa tilanteissa oikein.

En halua enää jäädä kiinni siihen, kuka voitti tai hävisi jonkin julkisen riidan. Haluan ennen kaikkea päästä irti tästä oravanpyörästä.

Minun ei tarvitse kieltää omaa kokemustani voidakseni myöntää omat virheeni. Eikä minun tarvitse syyttää muita kaikesta voidakseni kertoa, kuinka paljon tämä kaikki minuun vaikutti.

Haluan jatkaa elämääni rauhassa ja ottaa tästä kokemuksesta opikseni. En voi pyyhkiä pois sitä, mitä tapahtui, mutta voin yrittää varmistaa, etten enää ajaudu samanlaiseen tilanteeseen.

Miten tutustuin Viiviin – Henry Aflechtin kautta

Tutustuin Viivi Autioon Henry Aflechtiin liittyneiden tapahtumien kautta. Meillä molemmilla oli omat konfliktimme Henryn kanssa, ja tämä yhteinen tausta johti siihen, että aloimme olla yhteydessä toisiimme.

Tuohon aikaan Henry teki Viivistä videoita, joissa hän käsitteli Viivin toimintaa ja toi sitä julkisuuteen. Taustalla oli muun muassa tilanne, jossa Viivi oli irtisanonut ystävänsä työsuhteen omassa Arcandia-yrityksessään. Henry käsitteli tapausta videoillaan ja kyseli myös muiden ihmisten kokemuksia kyseisestä työpaikasta.

Asia eteni myöhemmin oikeuteen, ja käräjäoikeus tuomitsi Viivin laittomasta irtisanomisesta.

Tämä oli osa sitä taustaa, jonka vuoksi Henryn ja Viivin välinen konflikti oli saanut julkisuutta ja jonka kautta myös minä ja Viivi olimme tutustuneet. Meitä yhdisti aluksi se, että meillä molemmilla oli omat ristiriitamme Henryn kanssa.

En tuolloin voinut tietää, millaiseksi oma suhteeni Viiviin myöhemmin muodostuisi tai miten tapahtumat syyskuussa 2025 etenisivät.

Syyskuu 2025 – tapahtumaketju, jossa kamelinselkä katkesi

Syyskuussa 2025 olin jo valmiiksi psyykkisesti erittäin huonossa kunnossa. Elämässäni oli paljon kuormitusta, ja voimavarani olivat vähissä. Tässä tilanteessa jouduin selvittämään ihmissuhdekonfliktia, joka liittyi Henkan ympärillä olleisiin tapahtumiin, sosiaalisen median julkaisuihin ja Ylilauta-keskusteluihin.

Haluan avata tapahtumat aikajärjestyksessä, koska yksittäisistä viesteistä irrotettuna kokonaisuudesta jää helposti väärä käsitys siitä, mitä tapahtui ja missä tilanteessa itse olin.

17. syyskuuta 2025 – vaatimuksia, syytöksiä ja yritys saada tilanne päättymään

Viivin ja minun väliset ristiriidat liittyivät tilanteeseen, jossa olin sopinut oman riitani Henryn kanssa. Viivi kuitenkin koki, että olin samalla mustamaalannut häntä julkisesti, minkä minä kiistin.

Aamulla Viivi kirjoitti minulle Ylilaudalla käydystä keskustelusta. Hän totesi, että minun pitäisi kestää saamani arvostelu, koska olin hänen mukaansa itse aiheuttanut tilanteen. Hän kehotti minua keskittymään itseeni ja lopettamaan julkaisemisen ainakin väliaikaisesti.

Illalla kello 18.01 Viivi lähetti uuden viestin. Hän kertoi saaneensa tietoonsa Ylilaudan kirjoituksia, jotka koskivat myös häntä. Hän katsoi minun antaneen ihmisille käsityksen siitä, että hän olisi manipuloinut minua, ja koki tämän vahingoittaneen mainettaan.

Minä en hyväksynyt hänen tulkintaansa siitä, mitä olin sanonut. Pyysin häntä näyttämään konkreettisen kohdan, jossa olisin väittänyt hänen manipuloineen minua. Hän viittasi aiempiin live-lähetyksiini, videoihini ja Ylilaudalla esitettyihin kommentteihin, mutta tässä viestinvaihdossa hän ei yksilöinyt tarkkaa lausumaa, jota olin pyytänyt.

Viivi vaati minua korjaamaan väitteeni julkisesti. Hän kertoi myös, että Henkan videoita ja niihin liittyviä tapahtumia käsiteltäisiin Henkan rikosprosessin yhteydessä.

Viestinvaihdossa hän kirjoitti:

”Toinen vaihtoehto oli et poliisi ottaa yhteyttä.”

Ja pian sen jälkeen:

”Nyt annoin sulle mahdollisuuden.”

Minulle tilanne näyttäytyi sellaisena, että minun pitäisi tehdä julkinen oikaisu, jotta asia voitaisiin jättää minun osaltani sikseen. Samalla minua painoi pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos en toimisi hänen toivomallaan tavalla.

TikTok-video, jonka tekeminen kadutti

Viivi koki tilanteen kuormittavana ja katsoi minun vahingoittaneen hänen mainettaan. Ymmärsin, että hän halusi minun korjaavan sen, minkä hän koki vääräksi.

Tein lopulta hänestä TikTok-videon, jossa pyrin oikaisemaan kiistanalaisiksi koettuja väitteitäni.

Haluan olla tässä rehellinen: en kokenut tehneeni videota täysin vapaasta ja rauhallisesta päätöksestä. Halusin huomioida Viivin kokemuksen, mutta samalla pelkäsin hänen viesteissään esiin tuomiaan jatkotoimia. Halusin tilanteen loppuvan enkä enää jaksanut uutta konfliktia.

Jälkeenpäin videon tekeminen kadutti minua. Koin toimineeni paineen alla ja yrittäneeni estää tilanteen pahenemisen.

Tämä on olennainen ero. Se, että suostuin tekemään videon, ei tarkoita, että olisin kokenut kaikki minua vastaan esitetyt väitteet oikeiksi. Se kertoo siitä, miten yritin selviytyä tilanteesta silloin, kun psyykkiset voimavarani olivat jo vähissä.

Viestinvaihto kärjistyy

Keskustelun jatkuessa kiistin väitteet siitä, että olisin järjestelmällisesti mustamaalannut Viiviä tai levittänyt hänestä valheellista tietoa.

Viivi puolestaan katsoi, että olin vahingoittanut häntä ja että minun pitäisi ottaa vastuuta toiminnastani.

Keskustelussa käytettiin puolin ja toisin voimakasta kieltä. Minäkin syytin häntä painostamisesta ja kerroin kokevani tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. En väitä, että olisin itse osannut käsitellä kaikkea tuolloin parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin tilanteessa, jossa koin joutuvani puolustautumaan samalla, kun oma jaksamiseni heikkeni entisestään.

Viivi kertoi myös tallentaneensa aiemman, noin kaksi tuntia kestäneen puhelinkeskustelumme.

Tuohon puheluun liittyy minulle erityisen raskas muisto. Muistikuvani mukaan Viivi sanoi puhelussa, että tulisin vielä tekemään itsemurhan. Koin tämän järkyttävänä. Koska kyseessä on vakava lausuma, haluan erottaa oman muistoni siitä sellaisesta tarkasta sanamuodosta, joka voidaan mahdollisesti todentaa tallenteelta.

Kun kamelinselkä katkesi

Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi psyykkisesti todella huonossa kunnossa. Viestinvaihto, pelko tilanteen jatkumisesta ja kokemus siitä, että minun pitäisi jatkuvasti puolustautua, kasautuivat kaiken muun kuormituksen päälle.

En pysty kuvaamaan sitä jälkikäteen yhtenä yksittäisenä syynä tai hetkenä. Omasta näkökulmastani kyse oli kokonaisuudesta, jonka keskellä voimavarani loppuivat.

Illalla 17. syyskuuta 2025 psyykkinen vointini romahti vakavasti. Otin lääkkeitä yliannostuksen verran itsetuhoisessa tarkoituksessa ja päädyin päivystykseen. Minut otettiin tämän jälkeen psykiatriselle osastolle.

Kello 23.28 lähetin Viiville viestin, jossa kerroin ottaneeni lääkkeitä ja olevani päivystyksessä. Kirjoitin myös, kuinka paljon koko tilanne oli minua kuormittanut.

En väitä, että yksi ihminen tai yksi viesti yksin selittäisi kaiken, mitä minulle tapahtui. Olin jo valmiiksi huonossa kunnossa. Mutta en myöskään voi rehellisesti kertoa tuosta illasta jättämällä pois sitä konfliktia ja sitä painetta, jonka keskellä olin.

Minun kohdallani kamelinselkä katkesi. Seuraukset eivät olleet enää vain riitelyä sosiaalisessa mediassa. Olin päätynyt päivystykseen ja psykiatriselle osastolle.

19. syyskuuta 2025 – tieto rikosilmoituksesta

Kaksi päivää myöhemmin Viivi ilmoitti minulle jättäneensä poliisille rikosilmoituksen minusta ja julkaisuistani.

Hän kertoi samalla, että hänellä oli tallenne puhelinkeskustelustamme ja että hän aikoi vaatia sitä todisteeksi, jos väittäisin hänen uhanneen minua tai käyttäneen tilannettani hyväkseen.

Viivi pyysi jälleen korjaamaan väitteeni ja ilmoitti voivansa harkita sovittelua myöhemmin.

Minä vastasin, että tallenne voisi selvittää, mitä puhelussa oli sanottu. Pyysin häntä myös lähettämään kohdan, jossa hän puhui itsemurhastani.

Tässä vaiheessa osapuolten näkemykset tapahtumista olivat edelleen täysin erilaiset. Viivi katsoi puolustavansa omaa mainettaan. Minä koin, että minua syytettiin asioista, joita en ollut omasta mielestäni tehnyt, ja että olin joutunut tekemään julkisen videon paineen alla.

Miksi haluan kertoa tästä?

En kirjoita tätä siksi, että väittäisin itse toimineeni kaikessa oikein tai että haluaisin mitätöidä toisen ihmisen kokemuksen. Ihmissuhdekonflikteissa voi olla useita näkökulmia, ja olen valmis tarkastelemaan myös omia tekojani.

Mutta omien virheiden myöntäminen ei tarkoita sitä, että minun pitäisi vaieta omasta kokemuksestani.

Haluan kertoa, että olin tuolloin vakavasti huonossa psyykkisessä kunnossa. Haluan kertoa, että koin viestinvaihdon painostavana, että tein videon yrittäessäni saada tilanteen päättymään ja että vointini romahti saman illan aikana niin vakavasti, että päädyin yliannostuksen jälkeen päivystyksestä psykiatriselle osastolle.

Nämä tapahtumat kuuluvat samaan aikajanaan. Niiden keskinäisen syy-yhteyden arviointi on eri asia kuin se, että saan kertoa rehellisesti omasta kokemuksestani.

Minun kokemukseni ei lakkaa olemasta totta siksi, että joku toinen muistaa tilanteen eri tavalla.

Ja ehkä tärkein asia, jonka haluan tästä ajasta sanoa, on tämä: kun ihminen on jo valmiiksi äärirajoillaan, hän voi tehdä ratkaisuja pelosta, ahdistuksesta ja epätoivoisesta halusta saada kaikki loppumaan. Ulkopuolelta katsottuna ratkaisu voi näyttää yksinkertaiselta. Sen sisällä eläminen on aivan toinen asia.